Irtoamistreeniä

Tänään aksan teemana oli irtoamiset. Ratana oli aikaisempia ratoja huomattavasti pidempi setti, jossa oli putkia ja hyppyjä suunnilleen kolmion muotoon aseteltuna.

Lara teki alkuun hihnassa odottamisharjoituksia, joihin keskittyminen ei aluksi riittänyt lainkaan, tosin häiriötäkin oli tänään paljon. Toistojen myötä se jaksoi odottaa joka kerta hieman kauemmin ja kesti hieman ohjaajan liikkumistakin, ja sai palkan paikallaan ollen.

Varsinaisella radalla Laran keskittyminen ei kuitenkaan riittänyt odotteluun. Avustaja piti Laraa kiinni, kun ohjaaja kävi laittamassa namialustan ensimmäisen suoran pätkän päähän. Lara oli todella nopea, ja ohjaajalle tuli joka kerta kiire. Yhteislähtöäkin kokeiltiin, mutta lara oli namialustalla jo ennen kuin ohjaaja ehti ohittaa keskimmäisenä olleen putken. Irtoaminen siis onnistui...

Treeniä jatkettiin niin, että namialusta laitettiin myös toisen suoran päähän. Laralle näytettiin molemmat alustat. Lara meni samalla innolla ensimmäisen suoran, ja namialustan luota ohjaaja käänsi Laran toiselle suoralle. Tässä ohjaaja pystyi ottamaan vähän etumatkaa, ja koira ja ohjaaja saapuivat toiselle namialustalle suunnilleen yhtä aikaa. Muutaman toiston jälkeen Lara sai vielä loppupalkka-lelun kolmannen suoran lopussa.

Odotellessaan Lara piti meteliä kokoajan, kun se näki kentälle. Näkösuojassa ollessaan se metelöi hetken, mutta rauhoittui sen jälkeen. Hmm...

Pitkästä aikaa hallitottista...

Työt vähän häiritsee vapaa-aikaa siten, että meidän säännöllisestä viikkotottiksesta on tullut vähintäänkin epäsäännöllistä. No käytiinpä taas kokeilemassa, että miltä meno maistuu. Itse lähdin treeneihin tosi väsyneenä ja kiukkuisena, ja sehän onkin se paras ratkaisu...

Larasta on juoksujen jälkeen tullut varautuneempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tämä näkyy lähinnä silloin, kun vieras ihminen katsoo Laraa tai kumartuu sitä kohti. Lara on yleensä kyllä kiinnostunut ihmisestä, mutta viime hetkellä päättääkin, että ei menekään lähemmäs. Se yleensä vetäytyy hetkeksi syrjemmälle tarkkailemaan tilannetta, ja käy omaan tahtiinsa sitten nuuhkaisemassa tulijaa. Jos vieras ei huomioi Laraa mitenkään, Lara menee rohkeammin haistelemaan ja saattaa kerjätä rapsutuksiakin. Tästä on juteltu kasvattajan kanssa, ja todettu että eihän bc:n tarvitsekaan olla mikään syliintunkija, ja pidättyväisyys on tiettyyn rajaan asti ihan ok. Voipi olla, että tilanne myös tasoittuu kun juoksut ovat kunnolla ohi ja ikää tulee lisää. Tätyy nyt vaan katsoa, miten Lara tuosta kehittyy ja samalla turvata positiiviset kokemukset erilaisista ihmisistä.

Nooh. Päädyttiin tänään tekemään luoksepäästävyystreeniä niin, että Lara oli minulla perusasennossa ja kontaktissa, kun muut tulivat vuorollaan häiriköimään meitä. Kaikki häiriköt olivat Laralle tuttuja, lähinnä hakumetsästä, ja Lara rakastaa näitä tyyppejä aika paljon... Siinäpä oli sitten kylliksi haastetta alkuun, ja ajattelin jo, että meidän treenimäärään nähden taitaa olla pienelle turhan vaikee paikka. Mutta kun edettiin pikkuhiljaa, niin päästiin siihen asti, että Lara piti kontaktin hyvin minussa (ja nakeissa), kun häirikkö oli vieressä kyykyssä ja käsitteli Laraa. Tässä huomasin, että Lara kesti mukavasti senkin, että kielsin sitä häirikköä päin menemisestä/hosumisesta. Kieltäminen näytti selkeästi helpottavan sitä huomaamaan, mikä tässä harjoituksessa on ok ja mikä ei, ja sai Laran yrittämään kovemmin. Hyvästä kontaktista ja nätistä käytöksestä tuli sitten toki nakkia naamaan. Vähän ajattelin, että jatketaan ensi viikon treeneissä tällä samalla linjalla, kun Lara tuntui loppua kohden selvästi hoksaavan tuon jutun idean. Niin muistutellaan ensi viikolla tätä hommaa mieleen. Ensi viikolla toisena teemana on nouto.

Laran rauhoittuminen oli tänään jotain ihan katastrofaalista. Se haukkui ja paljon. En sitten tiedä, miten oma mielentilani vaikutti asiaan, koska pinna paloi mullakin melkoisen herkästi. Se on nyt varmaan tuota ikää, että se kokeilee, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä. Haukkuminen oli just sellaista raivostuttavaa uhoamista. Laitoin Laran loppuajaksi odottelemaan niin, ettei se nähnyt suoraan kentälle, ja sitten se olikin hiljaa (keskittyi varmaan kuuntelemaan). Mutta tämä nyt oli vaan väliaikaisratkaisu. Pitää alkaa taas työstää tuota rauhoittumista toden teolla. Huhhuijjaa...

Takaaleikkauksia

Laraa on nyt muutaman kerran ohjannut avokkini, jolle aksa on myös uusi harrastus. Minulle on jäänyt lähinnä koutsin osa, ja tämä järjestely on aikakin toistaiseksi tuntunut hyvältä :) Kumpikin nauttii touhusta tosi paljon, ja minulle jää kyllä yllin kyllin tekemistä toko- ja pk -hommien kanssa.

Laran kanssa alettiin tänään työstää uutta ohjaustekniikkaa eli takaaleikkauksia. Ratana oli lyhyt hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy -setti, jossa takaaleikkaukset tulivat putkella ja putken jälkeen ensimmäisellä hypyllä.

Laran paikallaanpysyminen ei tänään ollut vahvinta mahdollista laatua, ja todettiinkin, että uutta asiaa päästään paremmin harjoittelemaan niin, että avustaja pitää koiraa lähdössä paikallaan. Aika pian todettiin, että Laralla on aika vahva imu putkeen, ja ensimmäinen takaaleikkaus ei siis tuottanut ongelmia. Hämminkiä tuli putken jälkeen, jossa Laran olisi pitänyt suorittaa hyppy kun ohjaaja tekee takaaleikkauksen vasemmalle, ja koiran pitäisi siis kääntyä hypyn jälkeen vasemmalle kohti seuraavaa hyppyä. Lara teki monta kertaa niin, että se kyllä suoritti ohjauksen mukaan ensimmäisen hypyn, mutta teki sen jälkeen pyörähdyksen oikealle, ja jatkoi siitä seuraavalle hypylle. Se siis oletti, että ohjaaja on hypyn jälkeenkin sen oikealla puolella. Tätä ryhdyttiin työstämään siten, että palkkaus tuli aluksi yhden hypyn jälkeen vasemmalle puolelle. Toistojen jälkeen lisättiin mukaan viimeinen hyppy.

Laran rauhoittuminen toimi kohtalaisesti settien välillä. Ajoittain tuli kitinää tai haukahdus, mutta toisaalta se jaksoi odotella kiltisti melko pitkätkin jaksot.

Psyykkistä valmentautumista

Kävin kuuntelemassa Vappu Alatalon luennon, aiheena psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa. Luento oli suunnattu kaikenlaisten lajien harrastajille, ja mukana olikin kirjava joukko koiraihmisiä. Luennolla käsiteltiin tarkemmin muutamaa teemaa, joita olivat keskittyminen, oikea vireystila ja jännitys. Ihan hyviä pointteja tuli esille, minulle hyödyllistä oli etenkin jännityksestä ja vireystilasta keskustelu. Se ajatus minulle on tosin jo vakiintunutkin, että en halua mennä Laran kanssa minkään valtakunnan kokeeseen, ennen kuin koira on valmis ja meillä on tarpeeksi kisanomaista treeniä alla. Moni asia helpottuu silloin kummasti, myös omassa pääkopassani... :)

Tässä joitain muistiinpanoja luennolta:

Vireystilasta
- kun koiraa virittelee, täytyisi yhtä lailla pitää huoli omasta vireystilasta
- erilaisissa suorituksissa tarvitaan erilaista vireystilaa, vrt. agi/toko
- toimintakyky on yleensä optimaalisin kohtalaisessa vireessä, liian matala tai liian korkea vire eivät ole hyviä
- optimaalisen vireysalueen sisältä pitää kuitenkin löytää itselle sopivin kohta (jollekin ihmiselle esim. hieman korkeampi vire mahdollistaa paremman suorituksen, tai tietyissä tehtävissä matalampi vire parantaa keskittymistä)
- miten itsellesi sopiva vireystila vaikuttaa koiraan? mikä on koirallesi sopiva vireystila? miten koiran ja ohjaajan vireystilat kohtavaat? esim. liian korkea vire sekä koiralla että ohjaajalla ei luultavasti toimi, mutta toisaalta liian matalat vireystilat eivät mahdollista suorittamista lainkaan
- sopivan vireystilan ylläpitäminen on henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa, ja optimaalisessa suoritusvireessä ei voi olla koko päivää -> yhtä tärkeää on rentoutuminen esim. pitkän kisapäivän/päivien odottelujen aikana (sama pätee myös koiraan!)

Jännityksestä
- opettele tuntemaan, miten kehosi toimii jännittävässä tilanteessa, eli mitkä ovat jännityksen oireet
- jännittävässä tilanteessa elimistön reaktiot ovat samanlaiset kuin oikeasti vaarallisessa tilanteessa -> elimistö valmistautuu pakenemaan -> koko elimistö reagoi
- jännitys on normaali reaktio, mutta muuttuu haitalliseksi, jos suoritus ei suju halutulla tavalla
- totuta koira siihen, miten käyttäydyt kisatilanteessa/jännityksen alaisena
- yksittäisen suorituksen lisäksi myös muu stressi (esim. työ) kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa -> muista lepopäivät!
- mieti, miltä hyvä treeni tai kisa on tuntunut elimistössä ja muistele, millaisia tunteita siihen liittyi
- mieti, mikä tekijä aiheuttaa itsellesi jännitystä (esim. muut ihmiset, valmentaja, kiire, kuulutukset jne.)
- myös suorituksen seurannaisvaikutukset ja tavoitteet voivat jännittää, tunnista ne itsessäsi (esim. finaalipaikan saaminen, koulari, luokkanousu jne.)
- usein oma negatiivinen ennakoiminen johtaa jännitykseen (esim. epävarmuus jostain liikkeestä)
- onnistuneen kisan pitäisi olla sitä, että menet tekemään oman rutiinitasosi mukaisen suorituksen, et enempää -> mieti, oletteko kisavalmiita?
- jännityksen hallinnassa tärkeää on oppia tunnistamaan, kaipaako elimistö vireen nostoa vai rauhoittumista
- samanlaisina toistuvat kisarutiinit helpottavat jännityksen hallintaa

Keskittymisestä
- tarkoittaa sitä, että oikeat ajatukset ja toiminnot tapahtuvat oikeassa paikassa oikeaan aikaan
- sopiva herkkyys reagoida asioihin, jotka ovat olennaisia tilanteen kannalta
- keinoja keskittymisen parantamiseen: suunnittelu, rutiinit, liikkuminen, mielikuvat, musiikki
- sopiva vireystila ja itseluottamus parantavat keskittymistä
- myös osaamisen taso ratkaisee paljon -> erilaisia häiriöitä on treenattu, ja ne eivät enää häiritse keskittymistä

Treenipäiväkirjasta ja treenien/kisojen purkamisesta
- onnistumisia ja kehittämiskohteita kirjataan suhteessa 50-50
- hyviin asioihin kirjataan asiat, jotka ovat kehittyneet edes hieman
- hyviin asioihin kirjataan myös "itsestäänselvyyksiä" -> jos esim. seuraamisen kontakti on teillä vahva ja olet siihen tyytyväinen, ei ole väärin kirjoittaa siitä vaikka joka kerta
- omista vahvuuksista pitää iloita, myös itseluottamus kasvaa sitä kautta
- ajattelumalli: "tämän haluan tehdä paremmin" eikä "tämä menee huonosti"
- positiivinen tunnetila on tärkeimpiä tekijöitä treeneissä ja se motivoi treenaamaan, kirjaa ylös myös hassuja tai yllättäviä asioita
- virhe on aina palautetta, ja luo mahdollisuuden kehittyä paremmaksi!
- tutki tapahtunutta virhettä ja sen syitä, älä pidä koko suoritusta huonona yhden virheen takia
- mikä on tunnetilasi virheen tapahduttua?
- virhe kertoo, mitä kannattaa seuraavaksi treenata
- ilman virheitä ei tapahdu kehitystä, treenataan vain mukavuusalueella

Juoksuiset treenit

Laran juoksut jatkuvat vielä. Vuoto on selvästi jo vähentynyt, mutta sotkua tuppaa sisälle tulemaan, jos pöksyt eivät ole jalassa. Juoksut vaikuttavat Laraan siten, että se on hieman rauhallisempi kuin tavallisesti ja se ei syty leluista tai taisteluleikeistä niin paljon kuin normaalisti. Tämän päivän aksatreeneissä palkkana toimikin tosi hyvin namit ja leluja käytettiin vähemmän.

Treeni aloiteltiin hyppy-hyppy-putki-takaakierto -sarjalla. Laralle oli selvästi vaikeaa lähteä yhtä aikaa kartturin kanssa, koska se edellyttää jo jonkinlaista imua toiselle hypylle. Lara ei ole myöskään oppinut vielä kovin vahvasti "käteen", joten harjoituksessa käytettiin apuna namialustaa. Namialustan käytön jälkeen Lara oppi, miten rata menee, ja haki katseellaan putkea jo lähtölupaa odottaessaan (lähtöpaikalta suora linja putkeen). Viimeinen takaakierto meni joka kerta hyvin.

Laralle muistuteltiin puomia, ja se olikin hyvin mielessä. Lara tarjosi puomille menoa itsenäisesti. Aluksi nameja oli 3-5, ja lopuksi nami oli vain puomin päässä. Kerran se meni liiankin vauhdikkaasti puomin alastulolla, ja meinasi horjahtaa. Harjoitukset on tehty toistaiseksi hihnassa juuri tästä syystä, ennen kuin puomista tulee varma.

A-estettä kokeiltiin ensimmäistä kertaa tänään, ja Lara meni sen namin voimalla kivasti. Lara kyllä oudoksui hieman päällysteen rapinaa kynsien alla, mutta tämä unohtui nopeasti. Lara osasi jarruttaa alastulolla hyvin, ja suoritti esteen hallitusti. Myöhemmin muita harjoituksia tehdessä Lara pääsi karkaamaan A-esteelle, ja suoritti sen itsenäisesti ja puhtaasti. Vähän rämäpää tuo on, ja täytyy jatkossa katsoa tarkemmin, ettei se pääse vastaavasti karkaamaan ja tunaroimaan esim A-esteellä.

Lopuksi vielä kerrattiin puomia ja A-estettä, ja Lara teki viimeiseksi vielä saman radan, jota se aluksi harjoitteli. Se meni tosi hienosti ja määrätietoisesti, ja vauhtia oli. Olisi pitänyt saada videolle... Täytyy alkaa taas raahaamaan kameraa mukana treeneissä, niin saisi välillä jotain todistusaineistoa :)

Mahapöpöäkin on taas liikkeellä, toivottavasti Lara ei tuonut sitä tänään tuliaisena hallista. Maanantain tottisvuoro jää meiltä tosin joka tapauksessa väliin, koska menen kuuntelemaan luentoa psyykkisestä valmentautumisesta.

P.S. Lara käyttäytyi tänään mielettömän hienosti settien välissä, ei kuulunut ääntäkään!!

Pk-treenikauden käynnistelyt

Hyvän lumitilanteen (eli siis lumettomuuden) vallitessa päätettiin käynnistellä tämän vuoden hakutreenikausi. Lunta ei näy mailla halmeilla, ja metsään pääsee siinä missä kesälläkin. Tehtiin aika pieni ja simppeli treeni, koska valon määrä kuitenkin vähän rajoittaa treenaamista tuolla korvessa.

Laralle tallattiin pienet kaistaleet molemmin puolin keskilinjaa, ja ukko oli valmiina ja hyvin peitettynä ehkä 30 metrissä. Lähdettiin tekemään hajunhakua. Tuntui, että Lara on kasvanut henkisesti paljonkin siitä, millainen se oli viimeksi hakuillessa. Se oli hyvässä vireessä, kun hain sen autolta keskilinjalle. Nenä nousi ja se haisteli metsää molemmilta puolilta jo ennen aloitusta. Se oli kuitenkin rauhallinen, eikä piippaillut tai hönöttänyt muutenkaan. Ennen kuin lähdettiin piiloa kohti, sain sen helposti hallintaan sivulle, ja siitä palkintona sana "mennään" ja liikkeellelähtö kohtisuoraan piilolle. Lara meni tosi hyvin nokka ilmassa ja tuntui paikantavan ensimmäisen ukon hyvin. Palasin ehkä puoli matkaa takaisin, koira istumaan ja lähetys kohti piiloa käsimerkillä ja sanalla "ukko". Lara lähti työskentelemään keskilinjaan nähden takaviistoon varmaankin siksi, että haju painui piilolta tuulen mukana rinnettä alas. Tietyn matkaa edettyään se eteni keskilinjan suuntaisesti suoraan piilolle (suunnilleen vastatuuleen). Nenää se siis osaa käyttää.

Toisella piilolla oli vähän samanlainen tilanne, eli lähetyksen jälkeen Lara teki pienen kaarroksen, mutta paikallisti ukon kuitenkin pian. Kolmas piilo laitettiin sitten lähemmäs keskilinjaa, ja kolmannelle piilolle lähetys saatiinkin tosi hyvin ja koira eteni oikeaoppisesti suoraan.

Palkkana olivat tänään namit ja lelut, mutta leluille Lara ei syttynyt kovin paljoa. Liekö sitten niin, että menossa olevat juoksut vaikuttavat asiaan. Muuten se oli kyllä oma itsensä ja paineli täysillä piiloille. Kaikenkaikkiaan tuntui, että meidän yhteispeli toimi tänään paljon paremmin kuin viime kesän treeneissä. Ehkä Larassa on jo jotain kypsymistä havaittavissa.

Ensitutustuminen kontaktiesteisiin

Aloiteltiin tänään kontaktiesteiden treenaus puomin kanssa. Lara meni 5 kertaa puomin niin, että puomille laitettiin namit. Aluksi se vähän arkaili, kun tassut meinasivat luistaa uudenlaisella alustalla, mutta viimeiset kerrat se meni tosi vauhdilla. Jätettiin puomi nyt muhimaan, ja ensi kerralla aletaan varmaan treenaamaan 2on2off :a puomin alastulolla.

Kertailtiin vähän takaakiertoja hypyillä, rimat olivat tänään alimmissa kannattimissa. Kertauksen vuoksi tehtiin muutaman kerran myös rengasta, ja Lara osasi sen mielettömän hyvin. Kertaakaan se ei yrittänyt kiertää tai mennä väärästä välistä, vaan se meni renkaan läpi tosi hyvällä imulla ja melko kaukaakin lähetettynä. Avustaja oli palkkaamassa renkaan  toisella puolella. Rengas on siis jäänyt oikein kivasti mieleen.

Kepitkin palauteltiin parilla toistolla mieleen, kun ohjurit olivat sopivasti valmiina paikoillaan. Lara meni nekin tosi hienosti ja itsenäisesti, yhdellä kerralla palkkakin tuli vasta keppien lopusta. Ajattelin kyllä alkaa treenaamaan vinokepeillä, sitten kun otetaan kepit tosissaan työn alle myöhemmin.

Lara aloitti ensimmäiset juoksunsa tiistaina 31.12, ehti vielä viime vuoden puolelle :) Vähän niitä juoksuja jo odottelinkin, kun Lara on viime aikoina ollut jotenkin hönö ja putsaillut alapäätään. Treeneissä juoksut eivät näkyneet mitenkään, Lara oli samanlainen kuin ennenkin. Edes hienot juoksuhousut eivät menoa haitanneet... Viime agitreeneissä sattunut säikähtäminen ei myöskään näkynyt Larassa millään tapaa, se ei arkaillut edes koiraa joka silloin yllätti Laran. Kaikenkaikkiaan oli tosi kiva treeni, Lara odotteli settien välissä tosi hyvin ja ei juurikaan äännellyt.