Oho, joko se tekee rataa...

Tänään aksassa kokeiltiin jo vähän pidempää rataa erilaisine ohjauskuvioineen. Rata oli mutkitteleva, ja sisälsi hyppyjä ja putkia. Lara ja kartturi pääsivät treenailemaan valssia ja pakkovalssia.

Suurimmaksi kompastuskiveksi muodostui ensimmäinen putki. Radan alussa hyppy, hyppy ja putken pää olivat suorassa linjassa, mutta putken toinen pää näkyi myös suoraan lähtöpaikalle. Jostain syystä tuo toinen pää imi tosi vahvasti. Tuntuu, että Laralle voi jäädä jokin toiminto vahvasti "päälle", ja esimerkiksi tuota väärää putken päätä se tarjosi sinnikkäästi kaikista kikoista ja eri ohjaustyyleistä huolimatta. Muutettiin koiran lähetyspaikkaa niin, että toinen putken pää ei ollut niin houkuttelevasti tarjolla, ja näin saatiin pari onnistumista. Mutta taas samaan paikkaan palatessa... sama pulma. Hmmh. Lara ei välttämättä edes katsonut ohjausta, vaan se lukitsi väärän putkenpään jo istuessaan.

Toisaalta on tietysti hyvä, että Lara irtoaa putkeen kivasti, mutta jotenkin pitäisi tasapainottaa tilannetta. Voipi olla, että Laraa on palkattu turhan usein juuri putkien jälkeen, ja sen takia se menee mielummin suoraan putkeen, kuin suorittaa muita esteitä "ohjaajan iloksi". Palkan eteenhän Lara aina työskentelee, eikä miellyttämishalua ole ainakaan vielä ilmennyt juuri nimeksikään.

Mietitään nyt jatkossa vähän tuota palkkausta ja palkataan enemmän eri esteillä. Viime treeneissä tehdyt irtoamisharjoitukset on hyviä, näitä lisää hypyillä ja häiriöksi lisätään putkenpäitä. Vahvistellaan esteiden nimiä erottelutreenillä. Välillä palkan antaminen ihan kädestäkin voisi olla hyvä, ohjaaja saisi Laran silmissä enemmän merkitystä. Paljon olisi tehtävää, mutta onhan tuota aikaa... :)

Sitä sun tätä

Perjantain aksavuorolla tehtiin taas irtoamis/eteenlähetystreeniä, hypyillä ja muurilla. Namialusta oli apuna muurin takana, ja Lara paineli menemään ihan mukavaa tahtia. Lelupalkkakin toimi. Muutamien toistojen jälkeen rataa jatkettiin putkella, ja tässä vaiheessa putki imi turhan voimakkaasti -> Lara ei malttanut suorittaa muuria, vaan kääntyi sitä edeltävältä hypyltä suoraan putkelle. Tätä sitten hinkattiin ja palkkailtiin taas muurin taakse. Saatiin loppuun jopa onnistuminenkin.

Sattumoisin maanantain tottiksessa oli samantapainen treeni, tehtiin nimittäin hyppytekniikkaa 6 hypyn sarjalla. Tässä ei ollut ihmeitä.

Tutustuttiin samalla myös pk-hyppyyn, joka viritettiin n. 15 cm korkeaksi ja Lara sai suorittaa sen pari kertaa osana muuta harjoitusta. Lara näki, kun namialusta laitettiin umpiesteen taakse ja päästin sen hyppyjen takaa irti. Se paineli vauhdilla umpiesteelle asti ja meinasi ensin kiertää sen, mutta ilmeisesti näki namialustan esteen yli ja päättikin hypätä. Toisella kerralla se menikin jo kuin vanha tekijä.

Olen tosi tyytyväinen Laran hallikäytökseen. Lara on nyt ollut osittain näkösuojassa, josta se näkee muita ihmisiä ja koiria, mutta ei ihan suoraan kentälle. Siellä se odottelee pääosin hiljaa, muutama piipitys saattaa silloin tällöin kuulua. Maanantain tottisvuoro oli kaikenkaikkiaan jotenkin levoton, ja suunnilleen kaikkien koirat pitivät jotain meteliä jossain vaiheessa. Lara ei kuitenkaan provosoidu muiden ääntelystä, vaan odotteli ihan kivasti. Tuntuu, että Laran rauhoittumisen myötä se keskittyy paljon paremmin itse tekemiseen, ja se on jotenkin keskittyneempi ja säpäkämpi, kun haen sen hommiin. Noh, toivotaan nyt että sama linja jatkuu, ja purkkia ei tosiaan tarvitsisi enää kauheasti heitellä.

Tottelemista hyvillä mielin

Tänään päätin, että otetaan vähän eri asenne treeneihin kun mitä viime viikolla oli. Minulle tuo Laran odottelu ja rauhoittuminen (eli piippailu ja yleinen mesoaminen) on jo muutamassa viikossa ehtinyt muodostua jonkin sortin möröksi, jota stressaan ja mietin etukäteen. Yritin parhaani mukaan olla tänään jonkin sortin zen-mielentilassa, koska olen huomannut, että mun hermostuminen hermostuttaa Laraa aika paljon, ja sitten mistään ei tule mitään.

Laran kentän laidalla haukkumiseen ei tehoa minkäänlainen palaute minulta. Se hiljenee kyllä, jos sen haukkuessa käännyn sitä kohti tai menen torumaan sitä - se saa silloin mitä haluaakin, eli huomion itselleen. Toruminen toimii vain hetkellisesti, ja mökä alkaa uudelleen, kun jätän Laran yksin. En ollut vielä ennen tätä päivää keksinyt, millä linjalla lähden tuota käytöstä muokkaamaan, ja ensiapuna Lara on ollut näkösuojassa niin, ettei se näe kentälle tai minua. Silloin se on ollut kutakuinkin hiljaa.

Tai siis oli ennen tätä päivää. Tänään se aloitti itsekseen sellaisen fanfaarin, että minun piti ihan tarkistaa, tuleeko haukku Larasta. Pohdittiin tilannetta treenikaverien kanssa, ja esille nousi idea avainnipun tms. yllätyksen heittämisestä. Minullakin on joskus käynyt sama mielessä, mutta olen jotenkin ajatellut, että bc vähintäänkin traumatisoituu sellaisesta ylläristä. Onneksi kokeneita ihmisiä oli valaisemassa asiaa, ja lähdettiin kokeilemaan. Saatavilla oli rukkanen, joka nakattiin piilosta Laran eteen, kun se haukkui. Noinkin "vaisun" efektin vaikutus oli huomattavan tehokas - Lara oli tämän jälkeen hiljaa pitkän aikaa, ja kävin välillä palkkailemassa sitä hyvästä käytöksestä. Lara alkoi jonkin ajan kuluttua hieman kitistä, ja tässä kohtaa hyödynnettiin avaimia. Avain-yllärin jälkeen Lara oli loppuajan käytännössä suu supussa, vaikka kävin välillä Laran luona eli yksinjäämisiä tuli tosi monta kertaa. Siis aivan mieletön muutos, välillä täytyi ihan tarkistaa, oliko koira vielä hengissä. Aivan rauhassa se siellä pötkötteli paikallaan... :) Katsotaan, millä fiiliksillä Lara on perjantain aksatreeneissä.

Rauhallisen odottelun vaikutus näkyi minusta heti itse treenissäkin. Lara oli tosi säpäkkänä tarjoamassa minulle eri asioita, kun hain sen tekemään toista settiä. Se haki kontaktia koko ajan, ja luoksepäästävyystreenissä se malttoi istua harjoittelumäärään nähden tosi hyvin.

Ensimmäisessä setissä tehtiin noutoa, siis siten, miten Lara tässä vaiheessa osaa. Käytännössä tehtiin kapulan nosteluita. Hyvää on ainakin sen ote, se ei pureskele, ja pitää rauhallisesti kunnes palkka tulee. Jatkossa voin olla vielä tarkempi hyvästä otteesta - jos se on huono, niin höpöhöpö ja kokonaan uusi yritys. Lara kyllä kestää sen. Olen muutenkin tosi iloinen tuon koiran sinnikkyydestä, se ei lannistu epäonnistumisesta, vaan yrittää kovemmin uudestaan.

Yleisesti pitää jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että maltan paloitella noudon tarpeeksi pieniin osiin ja treenata niitä erikseen. Voin liittää pitotreeniin erilaisia juttuja, kuten maahanmenoa, pyörimistä jne., ettei pitotreeni menisi aina saman kaavan mukaan. Vauhtia haettaessa voin vähän hetsata Laraa, heittää kapulan pannasta kiinni pitäen ja päästää Laran hakemaan liikkuvaa esinettä. Luovutusasennossa tärkeintä on nyt ensin opetella hyvä luoksetulo ja eteen istuminen, asento on siinä mielestäni vielä aika huono.

Tänään huomasin, että Lara oli aluksi vähän epävarma kapulaan tarttumisesta, mutta kun vire nousi, niin sen tekeminen parani, ja se sai toistojen myötä ehkä lisää itseluottamusta. Jatkossakin noutotreenissä pieni vireen nosto aluksi ei olisi varmaan pahitteeksi. Mutta eipä me kyllä ollakaan viime aikoina juuri noutoa treenailtu, ja Lara teki kaikenkaikkiaan ihan tasonsa mukaisen treenin. :)

Irtoamistreeniä

Tänään aksan teemana oli irtoamiset. Ratana oli aikaisempia ratoja huomattavasti pidempi setti, jossa oli putkia ja hyppyjä suunnilleen kolmion muotoon aseteltuna.

Lara teki alkuun hihnassa odottamisharjoituksia, joihin keskittyminen ei aluksi riittänyt lainkaan, tosin häiriötäkin oli tänään paljon. Toistojen myötä se jaksoi odottaa joka kerta hieman kauemmin ja kesti hieman ohjaajan liikkumistakin, ja sai palkan paikallaan ollen.

Varsinaisella radalla Laran keskittyminen ei kuitenkaan riittänyt odotteluun. Avustaja piti Laraa kiinni, kun ohjaaja kävi laittamassa namialustan ensimmäisen suoran pätkän päähän. Lara oli todella nopea, ja ohjaajalle tuli joka kerta kiire. Yhteislähtöäkin kokeiltiin, mutta lara oli namialustalla jo ennen kuin ohjaaja ehti ohittaa keskimmäisenä olleen putken. Irtoaminen siis onnistui...

Treeniä jatkettiin niin, että namialusta laitettiin myös toisen suoran päähän. Laralle näytettiin molemmat alustat. Lara meni samalla innolla ensimmäisen suoran, ja namialustan luota ohjaaja käänsi Laran toiselle suoralle. Tässä ohjaaja pystyi ottamaan vähän etumatkaa, ja koira ja ohjaaja saapuivat toiselle namialustalle suunnilleen yhtä aikaa. Muutaman toiston jälkeen Lara sai vielä loppupalkka-lelun kolmannen suoran lopussa.

Odotellessaan Lara piti meteliä kokoajan, kun se näki kentälle. Näkösuojassa ollessaan se metelöi hetken, mutta rauhoittui sen jälkeen. Hmm...

Pitkästä aikaa hallitottista...

Työt vähän häiritsee vapaa-aikaa siten, että meidän säännöllisestä viikkotottiksesta on tullut vähintäänkin epäsäännöllistä. No käytiinpä taas kokeilemassa, että miltä meno maistuu. Itse lähdin treeneihin tosi väsyneenä ja kiukkuisena, ja sehän onkin se paras ratkaisu...

Larasta on juoksujen jälkeen tullut varautuneempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tämä näkyy lähinnä silloin, kun vieras ihminen katsoo Laraa tai kumartuu sitä kohti. Lara on yleensä kyllä kiinnostunut ihmisestä, mutta viime hetkellä päättääkin, että ei menekään lähemmäs. Se yleensä vetäytyy hetkeksi syrjemmälle tarkkailemaan tilannetta, ja käy omaan tahtiinsa sitten nuuhkaisemassa tulijaa. Jos vieras ei huomioi Laraa mitenkään, Lara menee rohkeammin haistelemaan ja saattaa kerjätä rapsutuksiakin. Tästä on juteltu kasvattajan kanssa, ja todettu että eihän bc:n tarvitsekaan olla mikään syliintunkija, ja pidättyväisyys on tiettyyn rajaan asti ihan ok. Voipi olla, että tilanne myös tasoittuu kun juoksut ovat kunnolla ohi ja ikää tulee lisää. Tätyy nyt vaan katsoa, miten Lara tuosta kehittyy ja samalla turvata positiiviset kokemukset erilaisista ihmisistä.

Nooh. Päädyttiin tänään tekemään luoksepäästävyystreeniä niin, että Lara oli minulla perusasennossa ja kontaktissa, kun muut tulivat vuorollaan häiriköimään meitä. Kaikki häiriköt olivat Laralle tuttuja, lähinnä hakumetsästä, ja Lara rakastaa näitä tyyppejä aika paljon... Siinäpä oli sitten kylliksi haastetta alkuun, ja ajattelin jo, että meidän treenimäärään nähden taitaa olla pienelle turhan vaikee paikka. Mutta kun edettiin pikkuhiljaa, niin päästiin siihen asti, että Lara piti kontaktin hyvin minussa (ja nakeissa), kun häirikkö oli vieressä kyykyssä ja käsitteli Laraa. Tässä huomasin, että Lara kesti mukavasti senkin, että kielsin sitä häirikköä päin menemisestä/hosumisesta. Kieltäminen näytti selkeästi helpottavan sitä huomaamaan, mikä tässä harjoituksessa on ok ja mikä ei, ja sai Laran yrittämään kovemmin. Hyvästä kontaktista ja nätistä käytöksestä tuli sitten toki nakkia naamaan. Vähän ajattelin, että jatketaan ensi viikon treeneissä tällä samalla linjalla, kun Lara tuntui loppua kohden selvästi hoksaavan tuon jutun idean. Niin muistutellaan ensi viikolla tätä hommaa mieleen. Ensi viikolla toisena teemana on nouto.

Laran rauhoittuminen oli tänään jotain ihan katastrofaalista. Se haukkui ja paljon. En sitten tiedä, miten oma mielentilani vaikutti asiaan, koska pinna paloi mullakin melkoisen herkästi. Se on nyt varmaan tuota ikää, että se kokeilee, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä. Haukkuminen oli just sellaista raivostuttavaa uhoamista. Laitoin Laran loppuajaksi odottelemaan niin, ettei se nähnyt suoraan kentälle, ja sitten se olikin hiljaa (keskittyi varmaan kuuntelemaan). Mutta tämä nyt oli vaan väliaikaisratkaisu. Pitää alkaa taas työstää tuota rauhoittumista toden teolla. Huhhuijjaa...

Takaaleikkauksia

Laraa on nyt muutaman kerran ohjannut avokkini, jolle aksa on myös uusi harrastus. Minulle on jäänyt lähinnä koutsin osa, ja tämä järjestely on aikakin toistaiseksi tuntunut hyvältä :) Kumpikin nauttii touhusta tosi paljon, ja minulle jää kyllä yllin kyllin tekemistä toko- ja pk -hommien kanssa.

Laran kanssa alettiin tänään työstää uutta ohjaustekniikkaa eli takaaleikkauksia. Ratana oli lyhyt hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy -setti, jossa takaaleikkaukset tulivat putkella ja putken jälkeen ensimmäisellä hypyllä.

Laran paikallaanpysyminen ei tänään ollut vahvinta mahdollista laatua, ja todettiinkin, että uutta asiaa päästään paremmin harjoittelemaan niin, että avustaja pitää koiraa lähdössä paikallaan. Aika pian todettiin, että Laralla on aika vahva imu putkeen, ja ensimmäinen takaaleikkaus ei siis tuottanut ongelmia. Hämminkiä tuli putken jälkeen, jossa Laran olisi pitänyt suorittaa hyppy kun ohjaaja tekee takaaleikkauksen vasemmalle, ja koiran pitäisi siis kääntyä hypyn jälkeen vasemmalle kohti seuraavaa hyppyä. Lara teki monta kertaa niin, että se kyllä suoritti ohjauksen mukaan ensimmäisen hypyn, mutta teki sen jälkeen pyörähdyksen oikealle, ja jatkoi siitä seuraavalle hypylle. Se siis oletti, että ohjaaja on hypyn jälkeenkin sen oikealla puolella. Tätä ryhdyttiin työstämään siten, että palkkaus tuli aluksi yhden hypyn jälkeen vasemmalle puolelle. Toistojen jälkeen lisättiin mukaan viimeinen hyppy.

Laran rauhoittuminen toimi kohtalaisesti settien välillä. Ajoittain tuli kitinää tai haukahdus, mutta toisaalta se jaksoi odotella kiltisti melko pitkätkin jaksot.

Psyykkistä valmentautumista

Kävin kuuntelemassa Vappu Alatalon luennon, aiheena psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa. Luento oli suunnattu kaikenlaisten lajien harrastajille, ja mukana olikin kirjava joukko koiraihmisiä. Luennolla käsiteltiin tarkemmin muutamaa teemaa, joita olivat keskittyminen, oikea vireystila ja jännitys. Ihan hyviä pointteja tuli esille, minulle hyödyllistä oli etenkin jännityksestä ja vireystilasta keskustelu. Se ajatus minulle on tosin jo vakiintunutkin, että en halua mennä Laran kanssa minkään valtakunnan kokeeseen, ennen kuin koira on valmis ja meillä on tarpeeksi kisanomaista treeniä alla. Moni asia helpottuu silloin kummasti, myös omassa pääkopassani... :)

Tässä joitain muistiinpanoja luennolta:

Vireystilasta
- kun koiraa virittelee, täytyisi yhtä lailla pitää huoli omasta vireystilasta
- erilaisissa suorituksissa tarvitaan erilaista vireystilaa, vrt. agi/toko
- toimintakyky on yleensä optimaalisin kohtalaisessa vireessä, liian matala tai liian korkea vire eivät ole hyviä
- optimaalisen vireysalueen sisältä pitää kuitenkin löytää itselle sopivin kohta (jollekin ihmiselle esim. hieman korkeampi vire mahdollistaa paremman suorituksen, tai tietyissä tehtävissä matalampi vire parantaa keskittymistä)
- miten itsellesi sopiva vireystila vaikuttaa koiraan? mikä on koirallesi sopiva vireystila? miten koiran ja ohjaajan vireystilat kohtavaat? esim. liian korkea vire sekä koiralla että ohjaajalla ei luultavasti toimi, mutta toisaalta liian matalat vireystilat eivät mahdollista suorittamista lainkaan
- sopivan vireystilan ylläpitäminen on henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa, ja optimaalisessa suoritusvireessä ei voi olla koko päivää -> yhtä tärkeää on rentoutuminen esim. pitkän kisapäivän/päivien odottelujen aikana (sama pätee myös koiraan!)

Jännityksestä
- opettele tuntemaan, miten kehosi toimii jännittävässä tilanteessa, eli mitkä ovat jännityksen oireet
- jännittävässä tilanteessa elimistön reaktiot ovat samanlaiset kuin oikeasti vaarallisessa tilanteessa -> elimistö valmistautuu pakenemaan -> koko elimistö reagoi
- jännitys on normaali reaktio, mutta muuttuu haitalliseksi, jos suoritus ei suju halutulla tavalla
- totuta koira siihen, miten käyttäydyt kisatilanteessa/jännityksen alaisena
- yksittäisen suorituksen lisäksi myös muu stressi (esim. työ) kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa -> muista lepopäivät!
- mieti, miltä hyvä treeni tai kisa on tuntunut elimistössä ja muistele, millaisia tunteita siihen liittyi
- mieti, mikä tekijä aiheuttaa itsellesi jännitystä (esim. muut ihmiset, valmentaja, kiire, kuulutukset jne.)
- myös suorituksen seurannaisvaikutukset ja tavoitteet voivat jännittää, tunnista ne itsessäsi (esim. finaalipaikan saaminen, koulari, luokkanousu jne.)
- usein oma negatiivinen ennakoiminen johtaa jännitykseen (esim. epävarmuus jostain liikkeestä)
- onnistuneen kisan pitäisi olla sitä, että menet tekemään oman rutiinitasosi mukaisen suorituksen, et enempää -> mieti, oletteko kisavalmiita?
- jännityksen hallinnassa tärkeää on oppia tunnistamaan, kaipaako elimistö vireen nostoa vai rauhoittumista
- samanlaisina toistuvat kisarutiinit helpottavat jännityksen hallintaa

Keskittymisestä
- tarkoittaa sitä, että oikeat ajatukset ja toiminnot tapahtuvat oikeassa paikassa oikeaan aikaan
- sopiva herkkyys reagoida asioihin, jotka ovat olennaisia tilanteen kannalta
- keinoja keskittymisen parantamiseen: suunnittelu, rutiinit, liikkuminen, mielikuvat, musiikki
- sopiva vireystila ja itseluottamus parantavat keskittymistä
- myös osaamisen taso ratkaisee paljon -> erilaisia häiriöitä on treenattu, ja ne eivät enää häiritse keskittymistä

Treenipäiväkirjasta ja treenien/kisojen purkamisesta
- onnistumisia ja kehittämiskohteita kirjataan suhteessa 50-50
- hyviin asioihin kirjataan asiat, jotka ovat kehittyneet edes hieman
- hyviin asioihin kirjataan myös "itsestäänselvyyksiä" -> jos esim. seuraamisen kontakti on teillä vahva ja olet siihen tyytyväinen, ei ole väärin kirjoittaa siitä vaikka joka kerta
- omista vahvuuksista pitää iloita, myös itseluottamus kasvaa sitä kautta
- ajattelumalli: "tämän haluan tehdä paremmin" eikä "tämä menee huonosti"
- positiivinen tunnetila on tärkeimpiä tekijöitä treeneissä ja se motivoi treenaamaan, kirjaa ylös myös hassuja tai yllättäviä asioita
- virhe on aina palautetta, ja luo mahdollisuuden kehittyä paremmaksi!
- tutki tapahtunutta virhettä ja sen syitä, älä pidä koko suoritusta huonona yhden virheen takia
- mikä on tunnetilasi virheen tapahduttua?
- virhe kertoo, mitä kannattaa seuraavaksi treenata
- ilman virheitä ei tapahdu kehitystä, treenataan vain mukavuusalueella