Vesipedon kesäelämää

No nyt on kyllä kulunut jo luvattoman kauan viime postauksesta. Eipä sillä, että tässä vajaan kuukauden aikana olis ihan hirmuisia tapahtunutkaan. Itse oon ollut lomalla, ja vaikka luulis, että sit on aikaa treenata ja panostaa kunnolla, niin kyllä sitä tekemistä löytyy ihan yhtä lailla ja enemmänkin kun mitä arkena. Miten ihmeessä kerkeen tehdä enää yhtään mitään, kun palaan takas töihin??

Mutta joo. Lara kävi Vuorelan Lotan opissa. Koulutuksen anti: back to basics... :D Elikkä nyt tehdään Laralle perustreeniä niin, että se saa itse tarjota enemmän ja ohjaaja puolestaan tekee vähemmän. Harjoitellaan ohjaamista rintamasuunnan avulla. Parannetaan siten irtoamista ja estehakuisuutta. Maltti on valttia... Lara on kuulemma myös sen verran kiihkeä koira (ylläri), että tässä perustreenissä namipalkkakin vois olla paikallaan. Lelun käyttöä siis harkiten: koiran mielentila ei saa olla semmonen "LELU LELU MISSÄ LELU", koska silloin se ei opi mitään ja rallattelee menemään miten sattuu (ja samalla palkkaa itse itseään).

Jatketaan myös tutuilla lelunpudotusharjoituksilla. Tehdään myös "lelulle ohjauksia" niin, että koiran pitää oikeasti katsoa ohjausta lelulle päästäkseen, eikä juosta lelulle nopeinta reittiä pitkin ohjaajan selän takaa. Tässä avustaja vahtii palkkaa. Saatiin Lotalta kyllä just sellaisia apuja kun mitä tässä vaiheessa tarvittiinkin, uskon että näillä päästään hyvin eteenpäin :)

Toko. Hmmh. Mitähän siitä sanoisi. Ollaan nyt työstetty pitkästä aikaa ruutua ja kaukoja ja muut hommat on jääneet vähemmälle. Seuruuta ollaan kyllä treenattu "ei määrä vaan laatu" -periaatteella, ja tyytyväisenä voin todeta, että vihdoin se nokka pysyy ylhäällä (!) En oikein itsekään tiedä, milloin palaset loksahti paikoilleen. Annoin jonkin aikaa pientä käsiapua vasemmalla kädellä, ja naksu oli apuna. Nyt en ole antanut käsiapua enää vähään aikaan. Yleensä nami on vasemmassa kädessä, välillä olen laittanut ruuan kuppiin, vienyt nameja alustalle ruutuun tms. ja seurauttanut sen jälkeen vähän matkaa. Kaikki nämä toimii hyvin. Namipalkalla ollaan menty siis kokoajan, lelulla homma leviää.

Ruudun kanssa on tapahtunut yllättävän nopeaa edistymistä. Lara osaa mennä aika hyvin keskelle ruutua, eikä ole koskaan ollut oikeastaan lähelläkään sivunauhoja. Mutta jos lähetysmatka on pitkä, se saattaa tarjota pysähtymistä ennen ruutua. Siksi laitan usein namialustan ruutuun, kun aloitellaan treeniä. Sen jälkeen alustan voi ottaa pois ja tehdä treenin loppuun ilman alustaa. Lelupalkka tuntuis olevan ruututreenissä mieluisampi, ja onhan se helpompi heittääkin.

Kaukojen osalta ei voi olla ikinä valmis. Eniten työtä tuntuis odotetusti vaativan i-s ja s-i. Mutta pikkuhiljaa hinkutellaan näitäkin. Takapalkkaus toimii näissä Laralla hyvin, sillä saadaan onnistumisia aikaiseksi.

Ensi viikolla olis kokonaisen viikonlopun verran hakuilua tiedossa. Lähdetään varmaan haamuilla muistuttelemaan Laralle tuota hommaa - mutta siitä lisää sitten tuonnempana :)

Ilmojen lämmetessä mökkeillään yhä enemmän. Lara pääsee toteuttamaan itseään metsissä kirmaten, sammakoiden kanssa leikkien - ja nykyään myös uiden. Nyt se nimittäin on keksinyt tuon uimisen jalon taidon, ja esittelee sitä erittäin ylpeänä aina tilaisuuden tullen. Aikaisemmin se on lähinnä räpiköinyt ja lotrannut kaislikossa, mutta eilen uskaltautui sitten ihan uimasille :) Pikkupentuna se hyppäsi veneestä rantaveteen, mutta eipä tuo yllättävä elämys näytä mitään traumoja tuottaneen.

Hyvää pääsiäistä!

Oon näemmä ollut vähän laiska kirjoittelemaan viime aikoina :) Mut eipä ole ihan hirmuisesti ollut kerrottavaakaan. Tokopuolella on ollut aika hiljaista, kun en ole töiden puolesta päässyt hallivuoroille ja ei nyt olla muutenkaan kauheasti sen puolesta nipotettu. Se fakta on tullut jo todettua, että joissain asioissa se tauko voi tehdä ihan hyvää - ja ei meillä vielä kiirus ole mihinkään kisaamaan. Kypsytellään tilannetta kaikessa rauhassa...

Lara on viime viikkoina viettänyt siis lähes pelkästään agilitykoiran elämää. Tuntuu kyllä ajoittain siltä, että tuo reikäpää tykkääkin juuri siitä täysillä ja villinä rallattelusta, eikä niinkään tuosta toko-hissuttelusta. Juokseminen vaan on niin kivaa... ! Antaa lapsen olla lapsi. Ehtii sitä tokoa sitten vääntämään. Mutta siis joo, kyllä me nyt joku roti tässä treenaamisessa pidetään silläkin välin ;)

Tosi mahtavaa päästä pian taas hakutreeneihin, oon niin odottanut koko talven. Olen ajatellut, että aletaan jatkossa treenaamaan joko näkövaikutteilla tai ääniavuilla. Hajunhakuja tehtiin viimeksi, mutta niistä jäi mun tuntumaksi se, että Laralla oli sellainen "joo joo, siellähän se on, tiedetään" -fiilis. Tuntui, että Laraa lähinnä ärsytti se yhdessä ukkoa kohti himmailu, ja se työskentelee mielummin itsenäisemmin. Sille on jo aivan selvää, miten metsässä työskennellään, eli se osaa käyttää etsintään nimenomaan nenäänsä.

Näköapuja olen pitänyt ykkösvaihtoehtona. Tosin mulla on pieni ajatus jossain takaraivossa, että "silmäkoiralle" ei välttämättä kannattaisi noita näkövaikutteita antaa. Kuitenkin kuulemani mukaan tämä on kovin koirakohtaista, ja etenkin jos pohjatyö on tehty kunnolla, niin koiran ei pitäisi näkövaikutteen takia sulkea nenäänsä. Ja olennaistahan tässä lienee juuri se, että koira ei saa koskaan löytää ukkoa silmillään. Mutta katsotaan nyt, miten lähdetään hommaa jatkossa työstämään.

Ainiin, meinasi se tärkein asia unohtua ;) Nimittäin Laran kuvien tulokset. Alustavasti priimaa näyttivät olevan sekä lonkat, kyynärät että selkä. Ja eiköhän ne samanlaisina tule liitosta takaisin. Oon ihan mielettömän tyytyväinen!

Aksakoulutus 30.3.14

Outi Koski kävi taas kouluttamassa. Outin mukaan ollaan edistytty ihan mukavasti oikeaan suuntaan. Edelleen jatketaan samoja perusharjoituksia. Palkkausta mahdollisimman paljon, jotta saadaan vauhti pidettyä yllä. Hyvin voi palkata vaativuudesta riippuen 1-3 esteen jälkeen. Palkkaussuuntaan pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Antoisa päivä kaiken kaikkiaan, Outi on tosi kiva kouluttaja :)

Ohessa vähän videopätkää Laran rallattelusta.

Ja sitä seuraamista...

Sitäpä tässä on taas hinkkailtu. Mun edistymispaineita kaiken osalta helpottaisi huomattavasti, jos saatais seuruu edes kohtalaiselle tolalle. Ei pitäisi tietenkään verrata aikaisempaan koiraan, mutta laitan tähän väliin erään kuvan. Siinä kiteytyy kaikki, millaista haluan seuruun ylipäätään olevan.

Kuva on jostain kisoista pari vuotta sitten, alo-tokoa Dina-vainaan kanssa. Elikkäs iloista, teknisesti oikeanlaista ja vahvaa kontaktin osalta. Paikkakin saa hiukan kärsiä, jos asenne ja kontakti on muuten hyvät.

Itsenäisenä koirana Lara ei ole luonnostaan erityisen kontaktinhakuinen, vaan tämän asian kanssa täytyy tehdä töitä. Myöskään tuo seuraaminen ihan minussa kiinni ei tunnu olevan Laralle mitenkään luontaista, vaan se köpöttelisi mielummin pienen välimatkan päässä. Se kun ei ole muutenkaan mikään syliintunkija, nukkuu mieluiten jossain omissa oloissaan jne.

Täytyy nyt vaan oikeasti asennoitua siihen, että Laralle täytyy yksinkertaisesti opettaa oikeanlainen seuraaminen. Mitään apuja se ei kauheasti mulle anna, mutta toisaalta tekee töitä tinkimättömästi palkkansa eteen.

Ollaan menty viime aikoina melkoisella seikkailumielellä ja haettu sitä, millä tuota Laran seuruuta saisi vietyä parempaan suuntaan. Tällä hetkellä (:D) oon sitä mieltä, että pidetään seuruutreenissä toistaiseksi superhyvä namipalkka + pieni vasemman käden apu, jotta saadaan se nokka pysymään ylhäällä ja onnistumisia tätä kautta. Namilla pysyy kuitenkin myös se paikka parhaiten. Jätetään lelut odottamaan sitä vaihetta, kun tekniikka alkaa olla varma ja halutaan lisää asennetta tekemiseen.

Näilläpä taas mennään... Onnea 1-vuotias Lara ja pentuesisarukset! :)

Back in business - entistä tykimpänä!

Parin viikon täystauko kaikesta treenaamisesta tuntui tekevän Laralle ihan hyvää. Toissa viikonlopun se sai lomailla kasvattajan luona maalla ja temmeltää muiden bortsujen kanssa. Vähän erilaista touhua Laralle. Oli reissun jälkeen aika väsynyttä koiraa... :)

Perjantain aksassa Lara oli  jotenkin aikaisempaa kuuliaisempi ja näpäkämpi. Meno näytti niin kivalta, että jopa mun piti tosi pitkästä aikaa kokeilla ohjaamista... Noin niinkuin kartturina huomasin jälleen, että Lara on aika nopsa. Siinä saa itsekkin kipittää aika haipakkaa menemään. Luulin, että mun edellinen koira oli nopea, mutta tässä mennään jo uusiin ulottuvuuksiin. Vähän haastavampaa toki ohjaamisen kannalta, mutta onhan se hyvä että meno maistuu ja potentiaalia löytyy. Ja enpä mä itse Laraa niinkään aksassa ohjaa, mun jalat on yleensä samantien solmussa.

Sen kyllä huomasin Laran kanssa aksaillessani, että paikallaan lähtöluvan odottaminen ei tosiaankaan ole mikään ongelma. Siis ei sellainen, mitä olen sen kuvitellut olevan. Lara nimittäin tietää jo varsin hyvin, mitä istu ja odota tarkoittaa. Kaikki aikaisemmat ongelmat on vaan sitä sen tavanomaista testailua. Mun kanssa Lara ei lähtenyt paikaltaan kertaakaan mihinkään, vaikka liikuin normaalisti ja menin esim. esteen taakse odottamaan. Pysyi erittäin hyvin. Eli taas tässäkin: sitä kuuluisaa asennetta kartturille mukaan, ja pelisäännöt selväksi koiralle. Radalle pääsee vaan, kun tiettyjä rutiineja noudatetaan.

Tokon puolella ollaan taas jatkettu seuraamistreenillä. Nythän probleemana on heti ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reipas edistäminen, jonka Lara sen jälkeen korjaa. Mutta on se silti rumaa. Tuohon edistämiseen liittyy usein myös se, että kontakti katoaa - Lara ei yksinkertaisesti kuuntele ja keskity, vaan lähtee omaa tahtiaan liikkeelle. Ollaan nyt sitten arvatenkin treenattu ihan yhden askeleen siirtymisiä ja käännöksiä. Näitä pitäs vaan tehdä lisää ja olla tosi mustavalkonen sen oikean paikan suhteen. Täytyy muistaa pitää se seuraaminen niin yllätyksellisenä, ettei Laralla olis tarvetta tuohon harppaamiseen.

Muutenkin tämä on taas vähän hakemista palkkauksen kanssa. Olen välillä kokeillessani huomannut, että Laran seuruu tiivistyy ja paranee lelupalkalla - tiettyyn rajaan asti. Eli tyyliin ensimmäiset pätkät sujuu hyvin, mutta parin palkkauksen jälkeen vire nousee liikaa ja homma leviää. Leviää siis lähinnä paikan suhteen ja Lara alkaa herkästi painaa - kontakti ja yleinen asenne tekemiseen on kuitenkin parempi.

Namilla tulee siis sellaista kuuliaista, rauhallista seuraamista (joka tuntuu kyllä välillä turhankin lapaselta) ja lelulla sais taas iloisuutta ja kontaktia peliin. Mutta milläpä nämä yhdistäisi... Olen välillä tehnyt lelupalkalla ihan niitä askeleen-parin käännöksiä, joissa Laran on siis pakko skarpata ja keskittyä. Jos sitä kautta sais jotenkin rakennettua seuraamista paremmalle tolalle, vaikka sitten aina parin toiston verran tehden. Täytyy myös miettiä, jos namipalkan antamisesta esim. selän takaa olis apua. Hmm...

Jääviä/pysäytyksiä ollaan treenattu nyt uutena asiana jonkin verran. Stoppeja ei olla tehty vielä varsinaisesta seuraamisesta, vaan siten, että koira liikkuu vapaasti ja käskyn tullessa pysähtyy niille sijoilleen, oli se sitten tulossa kohti tai kävelee vierellä. Olen palkannut naksulla ja heittämällä lelun reilusti koiran taakse. Haluan rakentaa Laralle tosi vahvan mielikuvan siitä takana olevasta palkasta, ja tähän mennessä onkin saatu tosi hyviä stoppeja. Larahan oppii varsin nopeasti, kunhan  naksun kanssa pitää huolen oikeasta ajoituksesta ja palkka on hyvä. Olen vaihtelevasti kasvattanut käskyn ja palkan välistä aikaa parhaimmillaan pariin sekuntiin, jos saisi vahvisteltua paikallaan odottamista. Sitten pikkuhiljaa omaa liikettä mukaan...

Esineitä ollaan leikinomaisesti treenailtu muutamia kertoja metsässä. Lara tietää, mistä hommassa on kyse ja mitä sen kuuluu etsiä. Pitäisi nyt ihan vaan kotosalla nostattaa sillä paljon erilaisia esineitä ja treenata ihan sitä perus luovutusta... ollaan kyllä oltu laiskoja noudon saralla noin niinkun muutenkin. Nyt päällimmäisenä mielessä on oikeestaan Laran viralliset luustokuvaukset reilun viikon päästä - oon hirvee jännittäjä senkin asian suhteen.

Käytiin tänään kentällä tekemässä kevään ensimmäisiä treenejä - oli kyllä jo niin keväinen sää :) Kivaa päästä pian taas ulkotreeneihin.

Pakertamista aksan parissa

Tämän viikon aksatreeneissä työstettiin Laran taipumusta juosta ohjaajan jalkoihin. Erityistä huomiota kiinnitettiin ohjaavaan käteen ja lelun pudottamiseen/heittämiseen. Treenattiin suoralla radan osuudella. Alkuun tuli muutama hyvä onnistuminen, mutta kun Laralla kierrokset nousivat, niin keskittyminen kärsi ja tuttu ongelma nousi esiin. Saatiin kuitenkin loppuun vielä onnistuminen.

Ihan hyvä treeni. Työtähän tämä asia jonkin verran vaatii, mutta onneksi Lara oppii nopeasti. Outi Koski tulee kouluttamaan uudelleen kuun lopussa, kiva saada sitten Outilta palautetta ja kommenttia siihen, missä mennään.

Käytiin tänään mökillä, oli ihana kevätsää. Lara oli iloinen kaikista kivoista hajuista ja paineli pitkin metsiä.

Jos säät suosii, niin mökkeilykauden voisikin aloittaa tänä vuonna vähän aikaisemmin. Käytännössä asuimme siellä viime kesän, ja niin teemme varmaan tulevanakin kesänä. Pihalle kyhätään sitten vähän aksaesteitä itsenäistä treeniä varten.

Treeniväsymystä...

Jotenkin olen ollut viime aikoina tosi saamaton kaiken treenaamisen suhteen. Tai itse asiassa johtuu ehkä siitä, että aikaa on nyt mennyt enemmän omiin treeneihin ja koirahommat on jääneet vähemmälle. Sais olla jo kevät ja kesä... Pääsis treenailemaan ulos kentälle useampaan kertaan viikossa. Ja nämä viime aikojen kurakelit on tosi rasittavia, Lara tuo turkissaan koko metsän mukana sisälle ja sitä pitää pestä ja puunata ihan jatkuvasti.

Perjantain aksassa treenattiin pakkovalssia ja takaakiertoja. Pakkovalssissa Lara ei kestä vielä kovin hyvin sitä, että ohjaaja lähtee liikkeelle merkkauksen jälkeen. Näitä pitää nyt vahvistaa perus lelun pudotuksilla. Takaakiertoihin Lara lähtee ihan kivasti, mutta treenattavaahan niissäkin on paljon. Takaakiertoja on nyt treenattu aika pitkälti niin, että koira lähtee ohjaajan viereltä takaakiertoon. Radalla esim. toisen esteen jälkeen tuleva takaakierto ei toimi vielä yhtä hyvin. Lisää vaihtelevuutta treeneihin...

Maanantain tottikset meni seuruuharjoittelun osalta ihan kivasti. Suurin epäkohta siinä on tällä hetkellä ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reilu edistäminen. Parin askeleen jälkeen korjaa itse, mutta liikkeellelähdössä on aina kova kiire. Täytyy nyt ottaa työn alle taas askeleen-parin hinkuttaminen. Kontakti pysyy vaihtelevasti, ja mun pitäis vaan ottaa selkeämpi linja siihen, mitä Laralta vaadin. Paikan Lara pitää kaikenkaikkiaan melko kuuliaisesti, mutta haluaisin sen seuruusta vähän intensiivisempää. Kuitenkin niin, että se pysyy ns. siistinä. Pitää oikeesti myös videoida meidän treeniä, niin pystyn katsomaan vähän paremmin tuota meidän tilannetta. Pitäis, pitäis, pitäis... :)