Hehkutusta... :D

Täytyy nyt kunnolla iloita, kun aihetta on. En tiedä mitä ja milloin on tapahtunut, mutta mun ja Laran kemiat on vihdoin kohdanneet ja treenaaminen on tällä hetkellä aivan mahtavaa. Nyt siinä on ensimmäistä kertaa "sitä jotain"... yhdessä tekemisen meininkiä. <3 Oon tosi tyytyväinen tuohon pöhköön karvakorvaan, ja alkanut entistä enemmän arvostaa siinä niitä ominaisuuksia, jotka kieltämättä teki meidän alkutaipaleesta hieman haastavan. Työtä on tehty paljon. Nyt kun ollaan vähän paremmin opittu ymmärtämään toisiamme, niin hommat sujuu loistavasti.

Lara on kehittynyt myös aksassa tosi hyvin. Ennen kaikkea sille on annettu entistä enemmän tilaa tehdä ja hoksata itse, ja eron huomaa! Lelun ohella palkkana on käytetty paljon myös ruokaa, kun kuitenkin kelpuuttaa myös sen, ja ruokapalkalla mielentila on usein vastaanottavaisempi.

Saatiin viikonloppuna iloita koko seuran voimin, kun Pasi ja Wiu toivat sm-kullan Heinolaan. Vau!! Siinä nähdään, mihin päättäväisyydellä ja ahkeralla treenillä voi päästä. Ehkä Larakin vielä valloittaa ratoja ympäri Suomen... ;)

Mökillä joutsenpariskunta tuli moikkaamaan meitä saunanlämmityksen ajaksi. Lara oli vähän ihmeissään, eikä uskaltanut mennä kovin lähelle katsomaan tulijoita.

Jotain edistystä... :)

Nyt vois sanoa, että alkaa vihdoin löytyä jonkinlainen yhteinen sävel Laran kanssa. Aikaisemmin on tuntunut, ettei kemiat ole aina kauheasti kohdanneet. :D Mutta viime aikoina tottikset on sujuneet tosi kivasti. Laralle on tullut huomattavasti lisää draivia tekemiseen.

Nyt se iänikuinen seuruu (!) alkaa tosiaankin muistuttaa etäisesti sitä, mitä pitäisi. Olen palkannut tosi paljon oikeasta paikasta JA kontaktista, ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan palkkaan. Teinpä tuossa nimittäin sellaisen hassun videohavainnon, että ennen palkkasin koiran herkästi eteenpäin, eli vein namin sen kuonon eteen. On muuten jännä, miten hankala on päästä eroon tuollaisista pahoista tavoista... ! :D Nooh, vahingosta viisastuneena olen nyt siis palkannut Laran tiukasti jalan vierestä, ja Laran seuraamispaikka on korjaantunut kuin itsestään. Jippii! Mulla on nyt varsin toiveikas olo, kun tämän asian lisäksi sitä kuuluisaa asennettakin on alkanut löytyä. Kyllä se joskus vielä seurata osaa.

Kimppatreeneissä ei olla nyt kesän aikana juuri käyty. Viime viikon kimppatreeneissä tehtiin häiriössä seuruuta yms. pientä, ja tehtiin myös paikkis ryhmässä. Mä makuutin Laraa ehkä max puoli minuuttia, koska halusin vaan saada onnistumisen pitkän tauon jälkeen. Tosiasiassa Lara kaipaa hirveästi paikkistreeniä ihan vaan mun kanssa, jotta se oppii kestämään sen, ettei kokoajan tapahdu mitään. Meidän paikkikset onkin vielä ihan lapsen kengissä.

Ruutu alkaa sen sijaan olla ihan mukavalla mallilla. Namialusta on aika usein targettina ruudussa, mutta hyvin löytää paikan ilmankin. Usein käytän tuota alustaa silti, jotta siitä ruudun keskelle menosta tulisi vahva. Tänään vein ennen treenejä ruutuun namialustalle ruokapalkan, ja tehtiin aluksi muuta. Sen jälkeen kuiskasin Laralle "missä ruutu", ja tosi hyvin haki sen katseellaan. Malttoi kuitenkin hyvin vielä tehdä perusasennon ja olla kontaktissa, kunnes päästin ruutuun. Olen vaihdellut ruudun palkkausta tosi paljon - välillä palkka on yllärinä valmiiksi namialustalla (aina kuitenkin niin, ettei sitä tarvitse etsiä), välillä on pelkkä namialusta ja välillä ei mitään. Välillä heitän palkan, välillä käyn viemässä. Palkkana toimii sekä ruoka että lelu. Olen aika paljon käyttänyt naksua merkkinä oikeasta paikasta. Tänään Lara oli tosi pätevä - se teki kaikki "tyhjätkin" ruudut todella hienosti.

Nyt pitäisi taas pakertaa jäävien, kaukojen ja etenkin noudon parissa. Noudossa eniten takeltelee luovutusasento, joka johtuu ihan siitä, että Laran eteentulo luoksetulossa on vielä ihan hirveä. :D Työtä, työtä ja työtä.... Kunhan tuo eteentulo saatais hyväksi, niin kyllä se noutokin kokonaisuutena siitä etenee. Nooh... pikkuhiljaa rakennellaan palasia.

Hakuhommia

Vietettiin hakuporukan kanssa tosiaan oikein tehokas treeniviikonloppu. Oltiin meidän mökillä ja siinä liepeillä olevissa maastoissa - näppärää kun tukikohta oli lähellä :) Ja toki vaihdettiin välillä vapaalle: istuttiin iltaa, saunottiin ja grillattiin herkkuja, sillä välin kun koirat kirmaili tai lepäili keskenään.

Laralle tehtiin ekana päivänä hajunhakuja. Lähinnä muistuteltiin sille tätä hommaa ja mentiin siis nenä auki aluksi. Ihan kivasti lähti homma käyntiin, vaikka keli olikin kuuma - onneks radalla oli sen verran ojaa ja rapakkoa, että koirat pääs juomaan ja pulahtamaan välillä. Lara oli oikein pätevä pikku bc... Mutta taaskin mulle tuli sellaset vibat, että se meni viimeset kerrat jo tyyliin "Huoh, no tuollahan se on, senkin urpo... mitäs siellä liinan perässä roikut kun antasit mun mennä..."

Toisena päivänä mentiinkin sitten ekaa kertaa haamuilla. Koitetaan nyt niillä alkaa työstämään sitä suoraan menoa. Ukko (tai akka :D) oli valmiiksi aika syvällä, ja Laralle näytettiin ukko keskilinjalta. Tämän jälkeen koiran kääntö poispäin, ja ukko eteni vielä vähän syvemmälle ja kokonaan piiloon. Koiran kääntö takaisin kohti piiloa ja siitä sitten lähetys. Yhdellä kerralla haju jäi jotenkin hassusti pyörimään, ja Lara pyöri moneen kertaan piilon lähellä mutta kesti tosi kauan löytää. Ajattelin jo hetken, että kutsunko takaisin ja lähetän lähempää uudelleen, mutta annoin olla. Ja hyvä niin - sinnikkäästi ja itsenäisesti se kuitenkin työskenteli loppuun saakka. Oikeastaan ihan hauska, että sille tuli vahingossa tuollainen tilanne. Se tiesi kokoajan, että jossain se akka piileksii, ja sai sitkeästä työskentelystä hyvän palkan.

Jäi kyllä hyvä fiilis noista haamuista. Lara tuntuu nauttivan enemmän, kun se saa työskennellä itsenäisemmin ja liikkua vapaasti. Oli kuitenkin ihan hyvä avata nenä ensin noilla hajunhaku -hommilla. Mutta eipä siinä muuta, kun jatkossakin täpinää touhuun haamuilla ja ukot vaan kunnolla piiloon.

Joku oli muuten viikonlopun jälkeen melkoisen väsynyttä koiraa ;)

Vesipedon kesäelämää

No nyt on kyllä kulunut jo luvattoman kauan viime postauksesta. Eipä sillä, että tässä vajaan kuukauden aikana olis ihan hirmuisia tapahtunutkaan. Itse oon ollut lomalla, ja vaikka luulis, että sit on aikaa treenata ja panostaa kunnolla, niin kyllä sitä tekemistä löytyy ihan yhtä lailla ja enemmänkin kun mitä arkena. Miten ihmeessä kerkeen tehdä enää yhtään mitään, kun palaan takas töihin??

Mutta joo. Lara kävi Vuorelan Lotan opissa. Koulutuksen anti: back to basics... :D Elikkä nyt tehdään Laralle perustreeniä niin, että se saa itse tarjota enemmän ja ohjaaja puolestaan tekee vähemmän. Harjoitellaan ohjaamista rintamasuunnan avulla. Parannetaan siten irtoamista ja estehakuisuutta. Maltti on valttia... Lara on kuulemma myös sen verran kiihkeä koira (ylläri), että tässä perustreenissä namipalkkakin vois olla paikallaan. Lelun käyttöä siis harkiten: koiran mielentila ei saa olla semmonen "LELU LELU MISSÄ LELU", koska silloin se ei opi mitään ja rallattelee menemään miten sattuu (ja samalla palkkaa itse itseään).

Jatketaan myös tutuilla lelunpudotusharjoituksilla. Tehdään myös "lelulle ohjauksia" niin, että koiran pitää oikeasti katsoa ohjausta lelulle päästäkseen, eikä juosta lelulle nopeinta reittiä pitkin ohjaajan selän takaa. Tässä avustaja vahtii palkkaa. Saatiin Lotalta kyllä just sellaisia apuja kun mitä tässä vaiheessa tarvittiinkin, uskon että näillä päästään hyvin eteenpäin :)

Toko. Hmmh. Mitähän siitä sanoisi. Ollaan nyt työstetty pitkästä aikaa ruutua ja kaukoja ja muut hommat on jääneet vähemmälle. Seuruuta ollaan kyllä treenattu "ei määrä vaan laatu" -periaatteella, ja tyytyväisenä voin todeta, että vihdoin se nokka pysyy ylhäällä (!) En oikein itsekään tiedä, milloin palaset loksahti paikoilleen. Annoin jonkin aikaa pientä käsiapua vasemmalla kädellä, ja naksu oli apuna. Nyt en ole antanut käsiapua enää vähään aikaan. Yleensä nami on vasemmassa kädessä, välillä olen laittanut ruuan kuppiin, vienyt nameja alustalle ruutuun tms. ja seurauttanut sen jälkeen vähän matkaa. Kaikki nämä toimii hyvin. Namipalkalla ollaan menty siis kokoajan, lelulla homma leviää.

Ruudun kanssa on tapahtunut yllättävän nopeaa edistymistä. Lara osaa mennä aika hyvin keskelle ruutua, eikä ole koskaan ollut oikeastaan lähelläkään sivunauhoja. Mutta jos lähetysmatka on pitkä, se saattaa tarjota pysähtymistä ennen ruutua. Siksi laitan usein namialustan ruutuun, kun aloitellaan treeniä. Sen jälkeen alustan voi ottaa pois ja tehdä treenin loppuun ilman alustaa. Lelupalkka tuntuis olevan ruututreenissä mieluisampi, ja onhan se helpompi heittääkin.

Kaukojen osalta ei voi olla ikinä valmis. Eniten työtä tuntuis odotetusti vaativan i-s ja s-i. Mutta pikkuhiljaa hinkutellaan näitäkin. Takapalkkaus toimii näissä Laralla hyvin, sillä saadaan onnistumisia aikaiseksi.

Ensi viikolla olis kokonaisen viikonlopun verran hakuilua tiedossa. Lähdetään varmaan haamuilla muistuttelemaan Laralle tuota hommaa - mutta siitä lisää sitten tuonnempana :)

Ilmojen lämmetessä mökkeillään yhä enemmän. Lara pääsee toteuttamaan itseään metsissä kirmaten, sammakoiden kanssa leikkien - ja nykyään myös uiden. Nyt se nimittäin on keksinyt tuon uimisen jalon taidon, ja esittelee sitä erittäin ylpeänä aina tilaisuuden tullen. Aikaisemmin se on lähinnä räpiköinyt ja lotrannut kaislikossa, mutta eilen uskaltautui sitten ihan uimasille :) Pikkupentuna se hyppäsi veneestä rantaveteen, mutta eipä tuo yllättävä elämys näytä mitään traumoja tuottaneen.

Hyvää pääsiäistä!

Oon näemmä ollut vähän laiska kirjoittelemaan viime aikoina :) Mut eipä ole ihan hirmuisesti ollut kerrottavaakaan. Tokopuolella on ollut aika hiljaista, kun en ole töiden puolesta päässyt hallivuoroille ja ei nyt olla muutenkaan kauheasti sen puolesta nipotettu. Se fakta on tullut jo todettua, että joissain asioissa se tauko voi tehdä ihan hyvää - ja ei meillä vielä kiirus ole mihinkään kisaamaan. Kypsytellään tilannetta kaikessa rauhassa...

Lara on viime viikkoina viettänyt siis lähes pelkästään agilitykoiran elämää. Tuntuu kyllä ajoittain siltä, että tuo reikäpää tykkääkin juuri siitä täysillä ja villinä rallattelusta, eikä niinkään tuosta toko-hissuttelusta. Juokseminen vaan on niin kivaa... ! Antaa lapsen olla lapsi. Ehtii sitä tokoa sitten vääntämään. Mutta siis joo, kyllä me nyt joku roti tässä treenaamisessa pidetään silläkin välin ;)

Tosi mahtavaa päästä pian taas hakutreeneihin, oon niin odottanut koko talven. Olen ajatellut, että aletaan jatkossa treenaamaan joko näkövaikutteilla tai ääniavuilla. Hajunhakuja tehtiin viimeksi, mutta niistä jäi mun tuntumaksi se, että Laralla oli sellainen "joo joo, siellähän se on, tiedetään" -fiilis. Tuntui, että Laraa lähinnä ärsytti se yhdessä ukkoa kohti himmailu, ja se työskentelee mielummin itsenäisemmin. Sille on jo aivan selvää, miten metsässä työskennellään, eli se osaa käyttää etsintään nimenomaan nenäänsä.

Näköapuja olen pitänyt ykkösvaihtoehtona. Tosin mulla on pieni ajatus jossain takaraivossa, että "silmäkoiralle" ei välttämättä kannattaisi noita näkövaikutteita antaa. Kuitenkin kuulemani mukaan tämä on kovin koirakohtaista, ja etenkin jos pohjatyö on tehty kunnolla, niin koiran ei pitäisi näkövaikutteen takia sulkea nenäänsä. Ja olennaistahan tässä lienee juuri se, että koira ei saa koskaan löytää ukkoa silmillään. Mutta katsotaan nyt, miten lähdetään hommaa jatkossa työstämään.

Ainiin, meinasi se tärkein asia unohtua ;) Nimittäin Laran kuvien tulokset. Alustavasti priimaa näyttivät olevan sekä lonkat, kyynärät että selkä. Ja eiköhän ne samanlaisina tule liitosta takaisin. Oon ihan mielettömän tyytyväinen!

Aksakoulutus 30.3.14

Outi Koski kävi taas kouluttamassa. Outin mukaan ollaan edistytty ihan mukavasti oikeaan suuntaan. Edelleen jatketaan samoja perusharjoituksia. Palkkausta mahdollisimman paljon, jotta saadaan vauhti pidettyä yllä. Hyvin voi palkata vaativuudesta riippuen 1-3 esteen jälkeen. Palkkaussuuntaan pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Antoisa päivä kaiken kaikkiaan, Outi on tosi kiva kouluttaja :)

Ohessa vähän videopätkää Laran rallattelusta.

Ja sitä seuraamista...

Sitäpä tässä on taas hinkkailtu. Mun edistymispaineita kaiken osalta helpottaisi huomattavasti, jos saatais seuruu edes kohtalaiselle tolalle. Ei pitäisi tietenkään verrata aikaisempaan koiraan, mutta laitan tähän väliin erään kuvan. Siinä kiteytyy kaikki, millaista haluan seuruun ylipäätään olevan.

Kuva on jostain kisoista pari vuotta sitten, alo-tokoa Dina-vainaan kanssa. Elikkäs iloista, teknisesti oikeanlaista ja vahvaa kontaktin osalta. Paikkakin saa hiukan kärsiä, jos asenne ja kontakti on muuten hyvät.

Itsenäisenä koirana Lara ei ole luonnostaan erityisen kontaktinhakuinen, vaan tämän asian kanssa täytyy tehdä töitä. Myöskään tuo seuraaminen ihan minussa kiinni ei tunnu olevan Laralle mitenkään luontaista, vaan se köpöttelisi mielummin pienen välimatkan päässä. Se kun ei ole muutenkaan mikään syliintunkija, nukkuu mieluiten jossain omissa oloissaan jne.

Täytyy nyt vaan oikeasti asennoitua siihen, että Laralle täytyy yksinkertaisesti opettaa oikeanlainen seuraaminen. Mitään apuja se ei kauheasti mulle anna, mutta toisaalta tekee töitä tinkimättömästi palkkansa eteen.

Ollaan menty viime aikoina melkoisella seikkailumielellä ja haettu sitä, millä tuota Laran seuruuta saisi vietyä parempaan suuntaan. Tällä hetkellä (:D) oon sitä mieltä, että pidetään seuruutreenissä toistaiseksi superhyvä namipalkka + pieni vasemman käden apu, jotta saadaan se nokka pysymään ylhäällä ja onnistumisia tätä kautta. Namilla pysyy kuitenkin myös se paikka parhaiten. Jätetään lelut odottamaan sitä vaihetta, kun tekniikka alkaa olla varma ja halutaan lisää asennetta tekemiseen.

Näilläpä taas mennään... Onnea 1-vuotias Lara ja pentuesisarukset! :)