Back in business - entistä tykimpänä!

Parin viikon täystauko kaikesta treenaamisesta tuntui tekevän Laralle ihan hyvää. Toissa viikonlopun se sai lomailla kasvattajan luona maalla ja temmeltää muiden bortsujen kanssa. Vähän erilaista touhua Laralle. Oli reissun jälkeen aika väsynyttä koiraa... :)

Perjantain aksassa Lara oli  jotenkin aikaisempaa kuuliaisempi ja näpäkämpi. Meno näytti niin kivalta, että jopa mun piti tosi pitkästä aikaa kokeilla ohjaamista... Noin niinkuin kartturina huomasin jälleen, että Lara on aika nopsa. Siinä saa itsekkin kipittää aika haipakkaa menemään. Luulin, että mun edellinen koira oli nopea, mutta tässä mennään jo uusiin ulottuvuuksiin. Vähän haastavampaa toki ohjaamisen kannalta, mutta onhan se hyvä että meno maistuu ja potentiaalia löytyy. Ja enpä mä itse Laraa niinkään aksassa ohjaa, mun jalat on yleensä samantien solmussa.

Sen kyllä huomasin Laran kanssa aksaillessani, että paikallaan lähtöluvan odottaminen ei tosiaankaan ole mikään ongelma. Siis ei sellainen, mitä olen sen kuvitellut olevan. Lara nimittäin tietää jo varsin hyvin, mitä istu ja odota tarkoittaa. Kaikki aikaisemmat ongelmat on vaan sitä sen tavanomaista testailua. Mun kanssa Lara ei lähtenyt paikaltaan kertaakaan mihinkään, vaikka liikuin normaalisti ja menin esim. esteen taakse odottamaan. Pysyi erittäin hyvin. Eli taas tässäkin: sitä kuuluisaa asennetta kartturille mukaan, ja pelisäännöt selväksi koiralle. Radalle pääsee vaan, kun tiettyjä rutiineja noudatetaan.

Tokon puolella ollaan taas jatkettu seuraamistreenillä. Nythän probleemana on heti ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reipas edistäminen, jonka Lara sen jälkeen korjaa. Mutta on se silti rumaa. Tuohon edistämiseen liittyy usein myös se, että kontakti katoaa - Lara ei yksinkertaisesti kuuntele ja keskity, vaan lähtee omaa tahtiaan liikkeelle. Ollaan nyt sitten arvatenkin treenattu ihan yhden askeleen siirtymisiä ja käännöksiä. Näitä pitäs vaan tehdä lisää ja olla tosi mustavalkonen sen oikean paikan suhteen. Täytyy muistaa pitää se seuraaminen niin yllätyksellisenä, ettei Laralla olis tarvetta tuohon harppaamiseen.

Muutenkin tämä on taas vähän hakemista palkkauksen kanssa. Olen välillä kokeillessani huomannut, että Laran seuruu tiivistyy ja paranee lelupalkalla - tiettyyn rajaan asti. Eli tyyliin ensimmäiset pätkät sujuu hyvin, mutta parin palkkauksen jälkeen vire nousee liikaa ja homma leviää. Leviää siis lähinnä paikan suhteen ja Lara alkaa herkästi painaa - kontakti ja yleinen asenne tekemiseen on kuitenkin parempi.

Namilla tulee siis sellaista kuuliaista, rauhallista seuraamista (joka tuntuu kyllä välillä turhankin lapaselta) ja lelulla sais taas iloisuutta ja kontaktia peliin. Mutta milläpä nämä yhdistäisi... Olen välillä tehnyt lelupalkalla ihan niitä askeleen-parin käännöksiä, joissa Laran on siis pakko skarpata ja keskittyä. Jos sitä kautta sais jotenkin rakennettua seuraamista paremmalle tolalle, vaikka sitten aina parin toiston verran tehden. Täytyy myös miettiä, jos namipalkan antamisesta esim. selän takaa olis apua. Hmm...

Jääviä/pysäytyksiä ollaan treenattu nyt uutena asiana jonkin verran. Stoppeja ei olla tehty vielä varsinaisesta seuraamisesta, vaan siten, että koira liikkuu vapaasti ja käskyn tullessa pysähtyy niille sijoilleen, oli se sitten tulossa kohti tai kävelee vierellä. Olen palkannut naksulla ja heittämällä lelun reilusti koiran taakse. Haluan rakentaa Laralle tosi vahvan mielikuvan siitä takana olevasta palkasta, ja tähän mennessä onkin saatu tosi hyviä stoppeja. Larahan oppii varsin nopeasti, kunhan  naksun kanssa pitää huolen oikeasta ajoituksesta ja palkka on hyvä. Olen vaihtelevasti kasvattanut käskyn ja palkan välistä aikaa parhaimmillaan pariin sekuntiin, jos saisi vahvisteltua paikallaan odottamista. Sitten pikkuhiljaa omaa liikettä mukaan...

Esineitä ollaan leikinomaisesti treenailtu muutamia kertoja metsässä. Lara tietää, mistä hommassa on kyse ja mitä sen kuuluu etsiä. Pitäisi nyt ihan vaan kotosalla nostattaa sillä paljon erilaisia esineitä ja treenata ihan sitä perus luovutusta... ollaan kyllä oltu laiskoja noudon saralla noin niinkun muutenkin. Nyt päällimmäisenä mielessä on oikeestaan Laran viralliset luustokuvaukset reilun viikon päästä - oon hirvee jännittäjä senkin asian suhteen.

Käytiin tänään kentällä tekemässä kevään ensimmäisiä treenejä - oli kyllä jo niin keväinen sää :) Kivaa päästä pian taas ulkotreeneihin.

Pakertamista aksan parissa

Tämän viikon aksatreeneissä työstettiin Laran taipumusta juosta ohjaajan jalkoihin. Erityistä huomiota kiinnitettiin ohjaavaan käteen ja lelun pudottamiseen/heittämiseen. Treenattiin suoralla radan osuudella. Alkuun tuli muutama hyvä onnistuminen, mutta kun Laralla kierrokset nousivat, niin keskittyminen kärsi ja tuttu ongelma nousi esiin. Saatiin kuitenkin loppuun vielä onnistuminen.

Ihan hyvä treeni. Työtähän tämä asia jonkin verran vaatii, mutta onneksi Lara oppii nopeasti. Outi Koski tulee kouluttamaan uudelleen kuun lopussa, kiva saada sitten Outilta palautetta ja kommenttia siihen, missä mennään.

Käytiin tänään mökillä, oli ihana kevätsää. Lara oli iloinen kaikista kivoista hajuista ja paineli pitkin metsiä.

Jos säät suosii, niin mökkeilykauden voisikin aloittaa tänä vuonna vähän aikaisemmin. Käytännössä asuimme siellä viime kesän, ja niin teemme varmaan tulevanakin kesänä. Pihalle kyhätään sitten vähän aksaesteitä itsenäistä treeniä varten.

Treeniväsymystä...

Jotenkin olen ollut viime aikoina tosi saamaton kaiken treenaamisen suhteen. Tai itse asiassa johtuu ehkä siitä, että aikaa on nyt mennyt enemmän omiin treeneihin ja koirahommat on jääneet vähemmälle. Sais olla jo kevät ja kesä... Pääsis treenailemaan ulos kentälle useampaan kertaan viikossa. Ja nämä viime aikojen kurakelit on tosi rasittavia, Lara tuo turkissaan koko metsän mukana sisälle ja sitä pitää pestä ja puunata ihan jatkuvasti.

Perjantain aksassa treenattiin pakkovalssia ja takaakiertoja. Pakkovalssissa Lara ei kestä vielä kovin hyvin sitä, että ohjaaja lähtee liikkeelle merkkauksen jälkeen. Näitä pitää nyt vahvistaa perus lelun pudotuksilla. Takaakiertoihin Lara lähtee ihan kivasti, mutta treenattavaahan niissäkin on paljon. Takaakiertoja on nyt treenattu aika pitkälti niin, että koira lähtee ohjaajan viereltä takaakiertoon. Radalla esim. toisen esteen jälkeen tuleva takaakierto ei toimi vielä yhtä hyvin. Lisää vaihtelevuutta treeneihin...

Maanantain tottikset meni seuruuharjoittelun osalta ihan kivasti. Suurin epäkohta siinä on tällä hetkellä ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reilu edistäminen. Parin askeleen jälkeen korjaa itse, mutta liikkeellelähdössä on aina kova kiire. Täytyy nyt ottaa työn alle taas askeleen-parin hinkuttaminen. Kontakti pysyy vaihtelevasti, ja mun pitäis vaan ottaa selkeämpi linja siihen, mitä Laralta vaadin. Paikan Lara pitää kaikenkaikkiaan melko kuuliaisesti, mutta haluaisin sen seuruusta vähän intensiivisempää. Kuitenkin niin, että se pysyy ns. siistinä. Pitää oikeesti myös videoida meidän treeniä, niin pystyn katsomaan vähän paremmin tuota meidän tilannetta. Pitäis, pitäis, pitäis... :)

Kohti kevättä

Nyt on ollut taas niin lämpöset kelit, että ajatukset suuntautuu väkisin kevääseen ja kesän treenikuvioihin. Kivaa päästä sitten taas maastoon, odotan innolla! Sinnehän pääsis oikeastaan jo nyt, kun lunta ei juurikaan ole. Täytyy katsoa, jos kehiteltäis jonkinlaista maastotreeniä lähiaikoina, jos lumitilanne vaan sallii.

Sitä ennen pakerretaan siis vaan tottiksen parissa. Mun ajatuksena oli alunperin, että olis ehtinyt tämän talven aikana treenailla jopa ilmaisuja. Noutoa ollaan kyllä pikkuhiljaa rakenneltu, mutta sekin on vielä kovin kesken. Ei siis olla oltu kovinkaan aikaansaavia tällä saralla. Kaiken lisäks on nuo sateiset ja tylsät loskakelit... ei jotenkin nappaa ulkona treenaaminen.

Lara keksi tänään hallissa taas äänenkäytön ihanuuden. Semmoista tasaista pientä piippausta kuului vähän väliä. Räminäpurkkia vastaan on kehittynyt jo jonkin sortin immuniteetti, ja se alkaa olla hieman tehoton. Täytyypä taas pohtia tätä asiaa ja miettiä, millä ratkotaan ongelmaa seuraavaksi. Olen kyllä vielä toiveikas sen suhteen, että kun tuo uhmaikä menee ohi, niin minulta tuleva palaute toimii paremmin. Aika näyttää.

Lara tuli kentälle kuitenkin tosi hyvässä mielentilassa. Se tarjosi suorituspaikalle mentäessä seuraamista ja kontaktia koko ajan, vaikka en vaatinut siltä mitään erikoista. Olin itse asiassa varsin passiivinen ja eleetön. Olen aiemminkin huomannut, että usein oma passiivisuuteni motivoi koiraa yrittämään. Tuntuu, että Laraa motivoi tässä yllätyksellisyys eli se, että eleettömyyteni jälkeen voi milloin tahansa tulla superpalkka ja bileet (jonka se saikin, kun pääsimme suorituspaikalle ja Lara tuli oma-aloitteisesti perusasentoon). Tällaisia ne kisatilanteetkin itse asiassa ovat.

Tehtiin paikkistreeniä. Tämä oli oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun treenailtiin sitä häiriössä. Lara teki ensin yksin, ja kesti hyvin minun liikkumisen. Aikaa ei ollut kuin ehkä 15s, sen jälkeen liikuin hieman ympäriinsä ja muut tekivät häiriötä kentän laidalla. Lara keskittyi hyvin, pari kertaa vilkaisi äänien suuntaan, mutta ei osoittanut suurempaa kiinnostusta.

Tehtiin myös ns. kisanomainen paikkis, koirat rivissä. Avustaja seisoi Laran hihnan päällä, kun ei olla aiemmin tätä treeniä tehty. Olin aluksi parin metrin päässä. Lara ei välittänyt muista koirista ollenkaan, ja pysyi tosi hyvin. Tosin lonkalle se kellahti jossain välissä, ja laski pään välillä maahan. Kävin palkkailemassa tassujen väliin välillä, ja viimeiseksi kävelin kisanomaisesti kentän toiselle laidalle. Ei merkkiäkään siitä, että olisi halunnut perääni lähteä. Takaisin tullessa pikku-bc:lle olikin sitten mahdottoman hankalaa, kun ohjaajat kävelivät sen ohi viereisten koirien luokse. Lara vinkui hieman ja ryömi ihmisiä vastaan, mutta palasi ruotuun kun kielsin. Eipä malttanut sitten enää paikallaan maata, vaan nousi kun tulin sen luokse. Eli meille jatkossa mahdollisimman paljon ihmisten tekemää häiriötä, koiran takana seisomista, koiran ympäri liikkumista jne. Hyvä tietää jatkoa ajatellen.

Putkitreeniä ja nenän käyttöä höntsäillen... :)

Otettiin tänään työn alle hankalammat putkikulmat. Putki oli kaarella, ja lähdettiin tekemään putkeenmenoja kulmaa pikkuhiljaa vaikeuttaen. Saatiin heti muutama onnistuminen tosi vaikeastakin kulmasta. Otettiin sama putki myös osaksi rataa.

Toisena pätkänä oli hyppyjä ja putki, jotka oli asetettu ympyrän muotoon. Ajatuksena oli ohjata koiraa niin, että itse liikkuu mahdollisimman vähän. Lara osasi yllättävän hyvin, eikä tullut ohjaajan jalkoihin kuin muutaman kerran. Tässä kiinnitettiin huomiota palkkauksen suuntaan. Lara selvästi lukitsi seuraavan esteen jo edellistä suorittaessaan, ja eteni paikoitellen tosi sujuvasti. Siis jonkinlaista estehakuisuutta on jo kehittynyt, hyvä!

Viimeisenä kokeiltiin suoraa pätkää putki-hyppy-rengas-hyppy. Ohjaajakin sai juosta... :) Lara on kehittynyt renkaalla tosi varmaksi suorittajaksi, ja se hakee ja lukitsee renkaan hyvissä ajoin. Ohjaajan jalkoihin Lara hakeutui välillä hyppyjen kohdalla, mutta tässä kiinnitettiin huomiota selkeään käsiohjaukseen. Hyvällä ohjauksella Lara menikin paremmin. Se ohjaus vaan meinaa välillä unohtua, kun itse pitää pinkoa niin kovaa :)

Tässä yksi päivä metsälenkillä kokeilin huvikseni, hoksaako Lara hakea minulta pudonneen hanskan. Pudotin käsineen ja edettiin n. 15m, kun pysähdyttiin ja sanoin Laralle "mikä jäi" tms, ja näytin kädellä tulosuuntaan. Lara lähti heti etsimään osaksi nenällä, osaksi silmillä. Oli jo pimeää, eli ihan pelkästään katseen varassa se ei voinut työskennellä. Lara meni epäröimättä hanskan luo, nuuhki sitä ja jäi katsomaan minua. Kehuin kovasti, ja Lara otti hanskan suuhunsa ja lähti iloisena kirmailemaan ympäriinsä. Luovutuksessa on siis työstettävää... :D Mutta tosi kiva tietää nyt, että esineiden opetukselle on hyvät pohjat olemassa.

Tosin tiesin jo aiemmin, että Lara etsii nenällään esim. heittämäni kävyn tai kepin metsästä, ja se löytää sen joka kerta oikeastaan pomminvarmasti. Eikä muuten luovuta ennen kuin löytyy... ! Tosin kävyn löytyessä Lara lähtee saaliinsa kanssa kirmailemaan ja yleensä järsii sen palasiksi... :D Mutta osaapa ainakin nekkuaan käyttää. Hyvä tietää tunnarinkin opetusta ajatellen.

Koiran opiskelua

Maanantain tottiksessa tehtiin häiriötreeniä, eli perusasentoa ja kontaktia niin, että ympärillä teki neljä muuta koirakkoa samaan aikaan. Lara keskittyi mielettömän hyvin ja teki täysillä, olin tosi tyytyväinen. Viikoittaisen hallivuoron lisäksi ei olla tehty viime aikoina käytännössä mitään tokoiluja tai tottiksia. Tuntuu, että mulla on paljon tekemistä jo siinä, että opettelen ihan arkielämässä lukemaan Laraa. Se on nyt juoksujensa jälkeen muuttunut aika paljon... eikä siis varsinaisesti huonompaan suuntaan. Lähinnä mulla on opettelemista siinä, että miten lähden tuollaisen koiran kanssa työstämään asioita. Edellinen koira kun oli luonteeltaan varsin erityyppinen. No jos nyt koitan hieman avata tätä... :)

Täytyy tietysti muistaa, että Lara on vasta n. 11kk ja vielä kovin kesken. Kuitenkin, vastoin mun ennakko-odotuksia, Lara ei ole vielä tähän mennessä ollut missään tilanteissa juurikaan miellyttämishaluinen. Välillä tuntuu, että sille on muuten kaikki "ihan sama", kunhan se saa minulta ruuan ja pääsee ulos. Se ei muutenkaan turhia mielistele, ja kotiintuloseremoniakin on aina varsin maltillinen ("ai kiva, tulittekin jo").

Laraa ei tunnu yksinolo hetkauttavan pätkän vertaa. Yksinjäädessään se käpertyy omiin oloihinsa nukkumaan, korkeintaan vilkaisee, kun ovi menee kiinni. Laran on toistaiseksi pystynyt hyvin jättämään muillekin hoitoon, yöksikin. Ei tunnu turhia stressaavan siitä, että ei ole oman laumansa kanssa. Eräänä päivänä siskoni lähti Laran kanssa lenkille vanhempien pihasta, kun me jäimme vielä pihaan pakkaamaan autoa. Lara ei edes vilkaissut taakseen tyyliin "tuletteko tekin", vaan jolkotteli menemään erittäin tyytyväisen oloisena.

Kyllähän tuo meitä testailee. Viimeksi kun leikkasin siltä kynsiä, eli Lara pötkötti jalkojeni välissä kun istuin lattialla, se murahti, kun otin sakset käteeni. Se ei ole koskaan aiemmin erityisemmin vastustellut toimenpidettä tms, vaan tämä oli ihan selkeästi mielenosoitus. Sanoin takaisin melko tiukasti ja painoin Laran takaisin maahan, ja leikkasin kynnet normaaliin tapaan. Enää se ei kommentoinut mitään, ja harjailin sitten vielä mahakarvat ja Lara sai sietää käsittelyä puolisen tuntia. Tekee varmaan sille ihan hyvää...

Lenkillä Lara haastaa muita koiria, vaikka se käyttäytyykin näennäisesti hyvin, eikä pyri muiden luokse. Eli yleensä se ohittaa muut koirat mun takana kävellen, mutta häntä on pystyssä ja viimeisimpänä ilmiönä myös niskakarvat on aivan pörheenä. Sitten ihmetellään, että "miks toi mulle ärähti, kun olin tässä vaan muina miehinä päiväkävelyllä". Vähän semmoista epävarmaa uhittelua.

Lara kuitenkin uskoo suullisen palautteen hyvin. Eli yleensä riittää, kun sille vaan sanoo, ja se jättää asian sikseen. Ulkonakin Laraa voi mukavasti pitää vapaana, koska se kyllä uskoo/tulee luokse, kun sitä käskee "asenteella". Siltä musta tosiaan tuntuu: Laraa ei voi "pyytää" tekemään, vaan siltä pitää vaatia. Edellinen koira seisoi vaikka päällään jo puolesta sanasta. No ei sentään ihan... :)

Laran käytöstä onkin rauhoittanut ja tasoittanut tosi paljon se, että se ei nykyään saa oikeastaan mitään ilmaiseksi. Kasvattajalta saatua johtajuusmatskua on selailtu paljon, ja nykyään me noudatetaan noita ohjeita melko tarkalleen. Ei meidän tilanne siis missään nimessä mitenkään "huono" ole, ja pääosin Lara on ns. huomaamaton ja käyttäytyy mahtavasti, ja treenit sujuu oikein hyvin. Laran aavistuksen dominantimpi luonne vaan tulee välillä esille sellaisissa paikoissa, jotka ovat mulle yllättäviä. Mulla on hieman sulattelemista siinä, että harrastuskaverina on älykäs, tilannetajuinen ja itselleen työskentelevä koira. Kohtalaisen kovaksikin tuota voisi tähänastisten kokemuksien perusteella sanoa. Toki jollekin esim. malikkaan tottuneelle Lara olisi varmasti lälly ja herkkis, aiempi kokemuspohja vaikuttaa tässä jonkin verran.

Mutta onhan se mahtava. Se hoksaa asiat nopeasti, ja naksuttelu sopii Laralle hyvin. Se on tosi sinnikäs työskentelemään, eikä luovuta, kunhan palkka on hyvä. Se tekee täysillä, silloin kun tehdään, ja osaa toisaalta rentoutua todella hyvin erilaisissa paikoissa (hallissa rentoutumista on harjoiteltu ja se on alkanut tuottaa tulosta). Lelupalkkaus toimii Laralla. Se on rohkea, eikä välitä äänistä, autoista, laitteista, erilaisista paikoista tai ihmisistä (jossain vaiheessa oli pientä arkailua vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se on nyt tasoittunut).

Ennenkaikkea siis tosi vaivaton kaveri arjessa, ja kyllä me vielä treenailun osaltakin pitkälle päästään kunhan opin mukauttamaan omaa toimintaani koiralle sopivaksi :)

Aksantäyteinen viikonloppu

Kerrattiin perjantain treeneissä rengasta, pituutta ja pussia. Etenkin pussin sujuminen oli melkoisen yllättävää, koska umpipussia ei olla ihan hirmuisesti treenattu. Lara teki sitä kuitenkin tosi reippaasti ja tarjosi sitä mielellään. Esteosaaminen on mennyt aika lyhyessä ajassa nopeasti eteenpäin, tosin onhan tehtävää vielä etenkin keppien ja kontaktien osalta hirmuisesti.

Lauantaina meitä oli kouluttamassa Outi Koski. Päästiin tehokkaasti käsiksi yhteen suurimpaan pulmaan, nimittäin Laran tapaan hakeutua kovassa vauhdissa ohjaajan jalkoihin, ja tällöin ohjaus (ja kaikki muukin) yleensä unohtuu. Outin mukaan tämä onkin paimenilla melko yleistä. Tehtiin pieni harjoite: Ohjaaja juoksi Larasta poispäin lelun kanssa, pudotti lelun matkalla Laran nähden ja Outi päästi Laran irti. Lara ei vilkaissutkaan leluun, vaan juoksi suoraan ohjaajan luokse. Tätä aletaan nyt työstää siten, että vastaavanlaisilla harjoituksilla opetetaan koira kiinnittämään huomio leluun. Eli kun koira juoksee lelusta ohi, sanotaan "hups" tms. ja kannustetaan koira hakemaan lelu. Tästä palkaksi leikkiä lelulla. Kun tämä sujuu, samaa harjoitetta siirretään esteille. Tavoitteena on, että koira alkaa seurata paremmin ohjausta myös kovassa vauhdissa, että lelua voidaan jatkossa käyttää sujuvasti palkkana ja että saadaan parannettua koiran irtoamista.

Laran laajoihin takaakiertokaarroksiin saatiin neuvoksi laittaa palkka aina siivekkeen taakse, jotta koiran on pakko kääntyä tiukasti. Vaihtoehtoisesti avustaja voi heittää palkan siivekkeiden välistä. Näitä pitää muistaa treenata molempikätisesti.

Tosi kiva ja antoisa koulutuspäivä, Lara sai omantasoistaan treeniä ja ohjaaja sai vinkkejä mieltä askarruttaviin asioihin :)