Hyvää pääsiäistä!

Oon näemmä ollut vähän laiska kirjoittelemaan viime aikoina :) Mut eipä ole ihan hirmuisesti ollut kerrottavaakaan. Tokopuolella on ollut aika hiljaista, kun en ole töiden puolesta päässyt hallivuoroille ja ei nyt olla muutenkaan kauheasti sen puolesta nipotettu. Se fakta on tullut jo todettua, että joissain asioissa se tauko voi tehdä ihan hyvää - ja ei meillä vielä kiirus ole mihinkään kisaamaan. Kypsytellään tilannetta kaikessa rauhassa...

Lara on viime viikkoina viettänyt siis lähes pelkästään agilitykoiran elämää. Tuntuu kyllä ajoittain siltä, että tuo reikäpää tykkääkin juuri siitä täysillä ja villinä rallattelusta, eikä niinkään tuosta toko-hissuttelusta. Juokseminen vaan on niin kivaa... ! Antaa lapsen olla lapsi. Ehtii sitä tokoa sitten vääntämään. Mutta siis joo, kyllä me nyt joku roti tässä treenaamisessa pidetään silläkin välin ;)

Tosi mahtavaa päästä pian taas hakutreeneihin, oon niin odottanut koko talven. Olen ajatellut, että aletaan jatkossa treenaamaan joko näkövaikutteilla tai ääniavuilla. Hajunhakuja tehtiin viimeksi, mutta niistä jäi mun tuntumaksi se, että Laralla oli sellainen "joo joo, siellähän se on, tiedetään" -fiilis. Tuntui, että Laraa lähinnä ärsytti se yhdessä ukkoa kohti himmailu, ja se työskentelee mielummin itsenäisemmin. Sille on jo aivan selvää, miten metsässä työskennellään, eli se osaa käyttää etsintään nimenomaan nenäänsä.

Näköapuja olen pitänyt ykkösvaihtoehtona. Tosin mulla on pieni ajatus jossain takaraivossa, että "silmäkoiralle" ei välttämättä kannattaisi noita näkövaikutteita antaa. Kuitenkin kuulemani mukaan tämä on kovin koirakohtaista, ja etenkin jos pohjatyö on tehty kunnolla, niin koiran ei pitäisi näkövaikutteen takia sulkea nenäänsä. Ja olennaistahan tässä lienee juuri se, että koira ei saa koskaan löytää ukkoa silmillään. Mutta katsotaan nyt, miten lähdetään hommaa jatkossa työstämään.

Ainiin, meinasi se tärkein asia unohtua ;) Nimittäin Laran kuvien tulokset. Alustavasti priimaa näyttivät olevan sekä lonkat, kyynärät että selkä. Ja eiköhän ne samanlaisina tule liitosta takaisin. Oon ihan mielettömän tyytyväinen!

Aksakoulutus 30.3.14

Outi Koski kävi taas kouluttamassa. Outin mukaan ollaan edistytty ihan mukavasti oikeaan suuntaan. Edelleen jatketaan samoja perusharjoituksia. Palkkausta mahdollisimman paljon, jotta saadaan vauhti pidettyä yllä. Hyvin voi palkata vaativuudesta riippuen 1-3 esteen jälkeen. Palkkaussuuntaan pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Antoisa päivä kaiken kaikkiaan, Outi on tosi kiva kouluttaja :)

Ohessa vähän videopätkää Laran rallattelusta.

Ja sitä seuraamista...

Sitäpä tässä on taas hinkkailtu. Mun edistymispaineita kaiken osalta helpottaisi huomattavasti, jos saatais seuruu edes kohtalaiselle tolalle. Ei pitäisi tietenkään verrata aikaisempaan koiraan, mutta laitan tähän väliin erään kuvan. Siinä kiteytyy kaikki, millaista haluan seuruun ylipäätään olevan.

Kuva on jostain kisoista pari vuotta sitten, alo-tokoa Dina-vainaan kanssa. Elikkäs iloista, teknisesti oikeanlaista ja vahvaa kontaktin osalta. Paikkakin saa hiukan kärsiä, jos asenne ja kontakti on muuten hyvät.

Itsenäisenä koirana Lara ei ole luonnostaan erityisen kontaktinhakuinen, vaan tämän asian kanssa täytyy tehdä töitä. Myöskään tuo seuraaminen ihan minussa kiinni ei tunnu olevan Laralle mitenkään luontaista, vaan se köpöttelisi mielummin pienen välimatkan päässä. Se kun ei ole muutenkaan mikään syliintunkija, nukkuu mieluiten jossain omissa oloissaan jne.

Täytyy nyt vaan oikeasti asennoitua siihen, että Laralle täytyy yksinkertaisesti opettaa oikeanlainen seuraaminen. Mitään apuja se ei kauheasti mulle anna, mutta toisaalta tekee töitä tinkimättömästi palkkansa eteen.

Ollaan menty viime aikoina melkoisella seikkailumielellä ja haettu sitä, millä tuota Laran seuruuta saisi vietyä parempaan suuntaan. Tällä hetkellä (:D) oon sitä mieltä, että pidetään seuruutreenissä toistaiseksi superhyvä namipalkka + pieni vasemman käden apu, jotta saadaan se nokka pysymään ylhäällä ja onnistumisia tätä kautta. Namilla pysyy kuitenkin myös se paikka parhaiten. Jätetään lelut odottamaan sitä vaihetta, kun tekniikka alkaa olla varma ja halutaan lisää asennetta tekemiseen.

Näilläpä taas mennään... Onnea 1-vuotias Lara ja pentuesisarukset! :)

Back in business - entistä tykimpänä!

Parin viikon täystauko kaikesta treenaamisesta tuntui tekevän Laralle ihan hyvää. Toissa viikonlopun se sai lomailla kasvattajan luona maalla ja temmeltää muiden bortsujen kanssa. Vähän erilaista touhua Laralle. Oli reissun jälkeen aika väsynyttä koiraa... :)

Perjantain aksassa Lara oli  jotenkin aikaisempaa kuuliaisempi ja näpäkämpi. Meno näytti niin kivalta, että jopa mun piti tosi pitkästä aikaa kokeilla ohjaamista... Noin niinkuin kartturina huomasin jälleen, että Lara on aika nopsa. Siinä saa itsekkin kipittää aika haipakkaa menemään. Luulin, että mun edellinen koira oli nopea, mutta tässä mennään jo uusiin ulottuvuuksiin. Vähän haastavampaa toki ohjaamisen kannalta, mutta onhan se hyvä että meno maistuu ja potentiaalia löytyy. Ja enpä mä itse Laraa niinkään aksassa ohjaa, mun jalat on yleensä samantien solmussa.

Sen kyllä huomasin Laran kanssa aksaillessani, että paikallaan lähtöluvan odottaminen ei tosiaankaan ole mikään ongelma. Siis ei sellainen, mitä olen sen kuvitellut olevan. Lara nimittäin tietää jo varsin hyvin, mitä istu ja odota tarkoittaa. Kaikki aikaisemmat ongelmat on vaan sitä sen tavanomaista testailua. Mun kanssa Lara ei lähtenyt paikaltaan kertaakaan mihinkään, vaikka liikuin normaalisti ja menin esim. esteen taakse odottamaan. Pysyi erittäin hyvin. Eli taas tässäkin: sitä kuuluisaa asennetta kartturille mukaan, ja pelisäännöt selväksi koiralle. Radalle pääsee vaan, kun tiettyjä rutiineja noudatetaan.

Tokon puolella ollaan taas jatkettu seuraamistreenillä. Nythän probleemana on heti ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reipas edistäminen, jonka Lara sen jälkeen korjaa. Mutta on se silti rumaa. Tuohon edistämiseen liittyy usein myös se, että kontakti katoaa - Lara ei yksinkertaisesti kuuntele ja keskity, vaan lähtee omaa tahtiaan liikkeelle. Ollaan nyt sitten arvatenkin treenattu ihan yhden askeleen siirtymisiä ja käännöksiä. Näitä pitäs vaan tehdä lisää ja olla tosi mustavalkonen sen oikean paikan suhteen. Täytyy muistaa pitää se seuraaminen niin yllätyksellisenä, ettei Laralla olis tarvetta tuohon harppaamiseen.

Muutenkin tämä on taas vähän hakemista palkkauksen kanssa. Olen välillä kokeillessani huomannut, että Laran seuruu tiivistyy ja paranee lelupalkalla - tiettyyn rajaan asti. Eli tyyliin ensimmäiset pätkät sujuu hyvin, mutta parin palkkauksen jälkeen vire nousee liikaa ja homma leviää. Leviää siis lähinnä paikan suhteen ja Lara alkaa herkästi painaa - kontakti ja yleinen asenne tekemiseen on kuitenkin parempi.

Namilla tulee siis sellaista kuuliaista, rauhallista seuraamista (joka tuntuu kyllä välillä turhankin lapaselta) ja lelulla sais taas iloisuutta ja kontaktia peliin. Mutta milläpä nämä yhdistäisi... Olen välillä tehnyt lelupalkalla ihan niitä askeleen-parin käännöksiä, joissa Laran on siis pakko skarpata ja keskittyä. Jos sitä kautta sais jotenkin rakennettua seuraamista paremmalle tolalle, vaikka sitten aina parin toiston verran tehden. Täytyy myös miettiä, jos namipalkan antamisesta esim. selän takaa olis apua. Hmm...

Jääviä/pysäytyksiä ollaan treenattu nyt uutena asiana jonkin verran. Stoppeja ei olla tehty vielä varsinaisesta seuraamisesta, vaan siten, että koira liikkuu vapaasti ja käskyn tullessa pysähtyy niille sijoilleen, oli se sitten tulossa kohti tai kävelee vierellä. Olen palkannut naksulla ja heittämällä lelun reilusti koiran taakse. Haluan rakentaa Laralle tosi vahvan mielikuvan siitä takana olevasta palkasta, ja tähän mennessä onkin saatu tosi hyviä stoppeja. Larahan oppii varsin nopeasti, kunhan  naksun kanssa pitää huolen oikeasta ajoituksesta ja palkka on hyvä. Olen vaihtelevasti kasvattanut käskyn ja palkan välistä aikaa parhaimmillaan pariin sekuntiin, jos saisi vahvisteltua paikallaan odottamista. Sitten pikkuhiljaa omaa liikettä mukaan...

Esineitä ollaan leikinomaisesti treenailtu muutamia kertoja metsässä. Lara tietää, mistä hommassa on kyse ja mitä sen kuuluu etsiä. Pitäisi nyt ihan vaan kotosalla nostattaa sillä paljon erilaisia esineitä ja treenata ihan sitä perus luovutusta... ollaan kyllä oltu laiskoja noudon saralla noin niinkun muutenkin. Nyt päällimmäisenä mielessä on oikeestaan Laran viralliset luustokuvaukset reilun viikon päästä - oon hirvee jännittäjä senkin asian suhteen.

Käytiin tänään kentällä tekemässä kevään ensimmäisiä treenejä - oli kyllä jo niin keväinen sää :) Kivaa päästä pian taas ulkotreeneihin.

Pakertamista aksan parissa

Tämän viikon aksatreeneissä työstettiin Laran taipumusta juosta ohjaajan jalkoihin. Erityistä huomiota kiinnitettiin ohjaavaan käteen ja lelun pudottamiseen/heittämiseen. Treenattiin suoralla radan osuudella. Alkuun tuli muutama hyvä onnistuminen, mutta kun Laralla kierrokset nousivat, niin keskittyminen kärsi ja tuttu ongelma nousi esiin. Saatiin kuitenkin loppuun vielä onnistuminen.

Ihan hyvä treeni. Työtähän tämä asia jonkin verran vaatii, mutta onneksi Lara oppii nopeasti. Outi Koski tulee kouluttamaan uudelleen kuun lopussa, kiva saada sitten Outilta palautetta ja kommenttia siihen, missä mennään.

Käytiin tänään mökillä, oli ihana kevätsää. Lara oli iloinen kaikista kivoista hajuista ja paineli pitkin metsiä.

Jos säät suosii, niin mökkeilykauden voisikin aloittaa tänä vuonna vähän aikaisemmin. Käytännössä asuimme siellä viime kesän, ja niin teemme varmaan tulevanakin kesänä. Pihalle kyhätään sitten vähän aksaesteitä itsenäistä treeniä varten.

Treeniväsymystä...

Jotenkin olen ollut viime aikoina tosi saamaton kaiken treenaamisen suhteen. Tai itse asiassa johtuu ehkä siitä, että aikaa on nyt mennyt enemmän omiin treeneihin ja koirahommat on jääneet vähemmälle. Sais olla jo kevät ja kesä... Pääsis treenailemaan ulos kentälle useampaan kertaan viikossa. Ja nämä viime aikojen kurakelit on tosi rasittavia, Lara tuo turkissaan koko metsän mukana sisälle ja sitä pitää pestä ja puunata ihan jatkuvasti.

Perjantain aksassa treenattiin pakkovalssia ja takaakiertoja. Pakkovalssissa Lara ei kestä vielä kovin hyvin sitä, että ohjaaja lähtee liikkeelle merkkauksen jälkeen. Näitä pitää nyt vahvistaa perus lelun pudotuksilla. Takaakiertoihin Lara lähtee ihan kivasti, mutta treenattavaahan niissäkin on paljon. Takaakiertoja on nyt treenattu aika pitkälti niin, että koira lähtee ohjaajan viereltä takaakiertoon. Radalla esim. toisen esteen jälkeen tuleva takaakierto ei toimi vielä yhtä hyvin. Lisää vaihtelevuutta treeneihin...

Maanantain tottikset meni seuruuharjoittelun osalta ihan kivasti. Suurin epäkohta siinä on tällä hetkellä ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reilu edistäminen. Parin askeleen jälkeen korjaa itse, mutta liikkeellelähdössä on aina kova kiire. Täytyy nyt ottaa työn alle taas askeleen-parin hinkuttaminen. Kontakti pysyy vaihtelevasti, ja mun pitäis vaan ottaa selkeämpi linja siihen, mitä Laralta vaadin. Paikan Lara pitää kaikenkaikkiaan melko kuuliaisesti, mutta haluaisin sen seuruusta vähän intensiivisempää. Kuitenkin niin, että se pysyy ns. siistinä. Pitää oikeesti myös videoida meidän treeniä, niin pystyn katsomaan vähän paremmin tuota meidän tilannetta. Pitäis, pitäis, pitäis... :)

Kohti kevättä

Nyt on ollut taas niin lämpöset kelit, että ajatukset suuntautuu väkisin kevääseen ja kesän treenikuvioihin. Kivaa päästä sitten taas maastoon, odotan innolla! Sinnehän pääsis oikeastaan jo nyt, kun lunta ei juurikaan ole. Täytyy katsoa, jos kehiteltäis jonkinlaista maastotreeniä lähiaikoina, jos lumitilanne vaan sallii.

Sitä ennen pakerretaan siis vaan tottiksen parissa. Mun ajatuksena oli alunperin, että olis ehtinyt tämän talven aikana treenailla jopa ilmaisuja. Noutoa ollaan kyllä pikkuhiljaa rakenneltu, mutta sekin on vielä kovin kesken. Ei siis olla oltu kovinkaan aikaansaavia tällä saralla. Kaiken lisäks on nuo sateiset ja tylsät loskakelit... ei jotenkin nappaa ulkona treenaaminen.

Lara keksi tänään hallissa taas äänenkäytön ihanuuden. Semmoista tasaista pientä piippausta kuului vähän väliä. Räminäpurkkia vastaan on kehittynyt jo jonkin sortin immuniteetti, ja se alkaa olla hieman tehoton. Täytyypä taas pohtia tätä asiaa ja miettiä, millä ratkotaan ongelmaa seuraavaksi. Olen kyllä vielä toiveikas sen suhteen, että kun tuo uhmaikä menee ohi, niin minulta tuleva palaute toimii paremmin. Aika näyttää.

Lara tuli kentälle kuitenkin tosi hyvässä mielentilassa. Se tarjosi suorituspaikalle mentäessä seuraamista ja kontaktia koko ajan, vaikka en vaatinut siltä mitään erikoista. Olin itse asiassa varsin passiivinen ja eleetön. Olen aiemminkin huomannut, että usein oma passiivisuuteni motivoi koiraa yrittämään. Tuntuu, että Laraa motivoi tässä yllätyksellisyys eli se, että eleettömyyteni jälkeen voi milloin tahansa tulla superpalkka ja bileet (jonka se saikin, kun pääsimme suorituspaikalle ja Lara tuli oma-aloitteisesti perusasentoon). Tällaisia ne kisatilanteetkin itse asiassa ovat.

Tehtiin paikkistreeniä. Tämä oli oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun treenailtiin sitä häiriössä. Lara teki ensin yksin, ja kesti hyvin minun liikkumisen. Aikaa ei ollut kuin ehkä 15s, sen jälkeen liikuin hieman ympäriinsä ja muut tekivät häiriötä kentän laidalla. Lara keskittyi hyvin, pari kertaa vilkaisi äänien suuntaan, mutta ei osoittanut suurempaa kiinnostusta.

Tehtiin myös ns. kisanomainen paikkis, koirat rivissä. Avustaja seisoi Laran hihnan päällä, kun ei olla aiemmin tätä treeniä tehty. Olin aluksi parin metrin päässä. Lara ei välittänyt muista koirista ollenkaan, ja pysyi tosi hyvin. Tosin lonkalle se kellahti jossain välissä, ja laski pään välillä maahan. Kävin palkkailemassa tassujen väliin välillä, ja viimeiseksi kävelin kisanomaisesti kentän toiselle laidalle. Ei merkkiäkään siitä, että olisi halunnut perääni lähteä. Takaisin tullessa pikku-bc:lle olikin sitten mahdottoman hankalaa, kun ohjaajat kävelivät sen ohi viereisten koirien luokse. Lara vinkui hieman ja ryömi ihmisiä vastaan, mutta palasi ruotuun kun kielsin. Eipä malttanut sitten enää paikallaan maata, vaan nousi kun tulin sen luokse. Eli meille jatkossa mahdollisimman paljon ihmisten tekemää häiriötä, koiran takana seisomista, koiran ympäri liikkumista jne. Hyvä tietää jatkoa ajatellen.