Näyttelykuulumisia

Nämä näytelmätouhut ei varsinaisesti kyllä treeniblogiin kuulu, mutta ihan muun sisällön puutteen vuoksi kirjoittelen nyt vaihteeksi niistäkin :D

Lara on käynyt tähän mennessä 3 näyttelyssä, joista yksi oli epävirallinen pentunäyttely. Kirjoittelen nyt tähän kootusti nuo arvostelut, jotta kaikki tieto ei ole sitten vaan papereiden varassa.

Lahti pentunäyttely 20.10.2013, Nina Janger:

"6 kk vanha narttumainen ja rungon mittasuhteilta tyypillinen nuori neiti. Hyvä purenta. Miellyttäväilmeinen pää. Kaulaa voisi olla aavistus lisää. Sopivasti kulmautunut takaa, edestä voisi olla paremmin kulmautunut. Vankka runko. Sopiva raajaluusto. Liikkuu hieman tehottomalla askelella varsinkin edestä. Taipumus nostaa häntäänsä liikkeessä. Tarvitsee käsittelyharjoittelua." PEK 3

^Heh, onpas se ollut hassu pörröturkki silloin puolivuotiaana lapsena :)

Lahti KV 27.4.2014, Jacqueline L Stacy:

"Though compeletely out of coat, a good example of the breed. Efficient and speedy mover. Good topline. I would like a bit more width of the chest and, of course, coat." JUN ERI SA JUK2

^Olihan se aikamoinen harvahapsi... Karsittu malli :)

Helsinki erikoisnäyttely 26.7.2014, Lena Danker:

"15 kk hyvänkokoinen, mutta hieman pitkähkö narttu. Kaunis ilme, purenta ok. Pysty lapa ja tästä johtuen lyhyt kaula. Ikäisekseen hyvä runko, mutta turhan pitkä lanneosa. Hyvä selkä + lantio. Toivoisin leveämmän reiden. Sopiva luusto. Liikkuu lyhyellä askelella edestä, sopivalla takana. Toivoisin enemmän asennetta liikkeessä." JUN EH

^Kökkölaatuinen kuva, mutta olkoot.

Siinäpä ne. Kasvattaja-Päivi on ansiokkaasti toiminut esittäjänä kahdessa viimeisimmässä näyttelyssä. Mua ei ihan hirmuisesti nuo näyttelytouhut kiinnosta, keksin sille rahalle helposti fiksumpaakin käyttöä... Kun ei nuo koepaikatkaan ihan ilmaisia ole. Mutta onhan se kiva silloin tällöin käydä tarkistuttamassa, että vieläkö se näyttää bortsulta... :D

Tänään Lara kävi huvittelemassa ja harjoittelemassa kehäkäytöstä oman seuran mätsärissä. Tuloshan oli aivan yllättävä: sinisten 1. ja BIS-5 :D Hupaisaa tästä menestyksestä teki sen, että Janne oli esittämässä Laraa (!), kun itse huhkin kiireisenä kisojen työntekijäosastolla. Ensimmäinen kierros kehässä meni vähän niin ja näin, ja siitä johtuen sininen nauha. Mutta seuraavat kierrokset oli aivan loistavia, koira (ja esittäjä) liikkuivat hyvin, ja seisotuskin oli tosi nättiä. Ehkä pitäis jatkossakin keskittää kaikki näytelmätouhu mätsäreihin, kun osallistuminen on halpaa, turhaa stressiä ei ole ja palkinnot on paljon paremmat kuin oikeassa näyttelyssä :D

^Tämä kuva siis aivan tuore, ylpeänä mätsäripalkintojen kera :)

Kiireistä loma-aikaa...

Tunnustus: ollaan oltu tosi laiskoja viime aikoina. Tuntuu, että ennen kesää on kauheesti suunnitelmia, kaikkee pitäis ehtii tekemään ja treenaamaan. No sit kuitenkin kaikki menot vaikuttais olevan aina päällekkäin, ja jostain pitää karsia. Nooh, se mihin ollaan nyt panostettu, on aksa. Etenkin kepit ja kontaktit on nyt olleet työn alla. Jos tuosta sais ees kohtalaisen menijän jossain vaiheessa koulittua.

Tokossa ollaan taas palauteltu mieliin paikkista, kaukoja ja noutoja. Ollaan käyty jonkin verran eri paikoissa treenaamassa (ja leikkimässä). Ihan kiva yhteisen tekemisen meininki on ollut :) Palkkauksen kanssa on kyllä ollut taas vähän hakemista. Laralle kelpaa yleensä sekä lelu että nami, mutta täytyy vähän miettiä noita viretiloja eri liikkeissä ja katsoa, ettei tekniikka kärsi.

Esim. kaukoissa mulla oli jonkin aikaa takapalkka (nami), mutta Lara alkaa herkästi kärkkyä sitä, ja tekee vaihdot vinosti tai muuten "oudosti". Nooh, nyt sitten uusimpana kokeiluna olen tehnyt niin, että palkka on mun edessä alustalla, ja yksinkertaisesti kiellän Laraa tomerasti "ei vielä" tms. Toistaiseksi ainakin pikkukoiran nöyryys on pitänyt sen aika hyvin paikallaan vaihtoja tehdessä :D Välillä olen pitänyt samanaikaisesti myös takapalkkaa. Katsotaan nyt, miten tässä edistytään. Mutta ihan perus "namitusjumppaa" Lara kyllä vaatii edelleen etenkin m-i -osalta: istuminen tuppaa jäämään usein hieman vajaaksi.

Ohessa vähän videota todisteena siitä, ettei olla täysin lepäilty laakereillamme koko kesää.

Hehkutusta... :D

Täytyy nyt kunnolla iloita, kun aihetta on. En tiedä mitä ja milloin on tapahtunut, mutta mun ja Laran kemiat on vihdoin kohdanneet ja treenaaminen on tällä hetkellä aivan mahtavaa. Nyt siinä on ensimmäistä kertaa "sitä jotain"... yhdessä tekemisen meininkiä. <3 Oon tosi tyytyväinen tuohon pöhköön karvakorvaan, ja alkanut entistä enemmän arvostaa siinä niitä ominaisuuksia, jotka kieltämättä teki meidän alkutaipaleesta hieman haastavan. Työtä on tehty paljon. Nyt kun ollaan vähän paremmin opittu ymmärtämään toisiamme, niin hommat sujuu loistavasti.

Lara on kehittynyt myös aksassa tosi hyvin. Ennen kaikkea sille on annettu entistä enemmän tilaa tehdä ja hoksata itse, ja eron huomaa! Lelun ohella palkkana on käytetty paljon myös ruokaa, kun kuitenkin kelpuuttaa myös sen, ja ruokapalkalla mielentila on usein vastaanottavaisempi.

Saatiin viikonloppuna iloita koko seuran voimin, kun Pasi ja Wiu toivat sm-kullan Heinolaan. Vau!! Siinä nähdään, mihin päättäväisyydellä ja ahkeralla treenillä voi päästä. Ehkä Larakin vielä valloittaa ratoja ympäri Suomen... ;)

Mökillä joutsenpariskunta tuli moikkaamaan meitä saunanlämmityksen ajaksi. Lara oli vähän ihmeissään, eikä uskaltanut mennä kovin lähelle katsomaan tulijoita.

Jotain edistystä... :)

Nyt vois sanoa, että alkaa vihdoin löytyä jonkinlainen yhteinen sävel Laran kanssa. Aikaisemmin on tuntunut, ettei kemiat ole aina kauheasti kohdanneet. :D Mutta viime aikoina tottikset on sujuneet tosi kivasti. Laralle on tullut huomattavasti lisää draivia tekemiseen.

Nyt se iänikuinen seuruu (!) alkaa tosiaankin muistuttaa etäisesti sitä, mitä pitäisi. Olen palkannut tosi paljon oikeasta paikasta JA kontaktista, ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan palkkaan. Teinpä tuossa nimittäin sellaisen hassun videohavainnon, että ennen palkkasin koiran herkästi eteenpäin, eli vein namin sen kuonon eteen. On muuten jännä, miten hankala on päästä eroon tuollaisista pahoista tavoista... ! :D Nooh, vahingosta viisastuneena olen nyt siis palkannut Laran tiukasti jalan vierestä, ja Laran seuraamispaikka on korjaantunut kuin itsestään. Jippii! Mulla on nyt varsin toiveikas olo, kun tämän asian lisäksi sitä kuuluisaa asennettakin on alkanut löytyä. Kyllä se joskus vielä seurata osaa.

Kimppatreeneissä ei olla nyt kesän aikana juuri käyty. Viime viikon kimppatreeneissä tehtiin häiriössä seuruuta yms. pientä, ja tehtiin myös paikkis ryhmässä. Mä makuutin Laraa ehkä max puoli minuuttia, koska halusin vaan saada onnistumisen pitkän tauon jälkeen. Tosiasiassa Lara kaipaa hirveästi paikkistreeniä ihan vaan mun kanssa, jotta se oppii kestämään sen, ettei kokoajan tapahdu mitään. Meidän paikkikset onkin vielä ihan lapsen kengissä.

Ruutu alkaa sen sijaan olla ihan mukavalla mallilla. Namialusta on aika usein targettina ruudussa, mutta hyvin löytää paikan ilmankin. Usein käytän tuota alustaa silti, jotta siitä ruudun keskelle menosta tulisi vahva. Tänään vein ennen treenejä ruutuun namialustalle ruokapalkan, ja tehtiin aluksi muuta. Sen jälkeen kuiskasin Laralle "missä ruutu", ja tosi hyvin haki sen katseellaan. Malttoi kuitenkin hyvin vielä tehdä perusasennon ja olla kontaktissa, kunnes päästin ruutuun. Olen vaihdellut ruudun palkkausta tosi paljon - välillä palkka on yllärinä valmiiksi namialustalla (aina kuitenkin niin, ettei sitä tarvitse etsiä), välillä on pelkkä namialusta ja välillä ei mitään. Välillä heitän palkan, välillä käyn viemässä. Palkkana toimii sekä ruoka että lelu. Olen aika paljon käyttänyt naksua merkkinä oikeasta paikasta. Tänään Lara oli tosi pätevä - se teki kaikki "tyhjätkin" ruudut todella hienosti.

Nyt pitäisi taas pakertaa jäävien, kaukojen ja etenkin noudon parissa. Noudossa eniten takeltelee luovutusasento, joka johtuu ihan siitä, että Laran eteentulo luoksetulossa on vielä ihan hirveä. :D Työtä, työtä ja työtä.... Kunhan tuo eteentulo saatais hyväksi, niin kyllä se noutokin kokonaisuutena siitä etenee. Nooh... pikkuhiljaa rakennellaan palasia.

Hakuhommia

Vietettiin hakuporukan kanssa tosiaan oikein tehokas treeniviikonloppu. Oltiin meidän mökillä ja siinä liepeillä olevissa maastoissa - näppärää kun tukikohta oli lähellä :) Ja toki vaihdettiin välillä vapaalle: istuttiin iltaa, saunottiin ja grillattiin herkkuja, sillä välin kun koirat kirmaili tai lepäili keskenään.

Laralle tehtiin ekana päivänä hajunhakuja. Lähinnä muistuteltiin sille tätä hommaa ja mentiin siis nenä auki aluksi. Ihan kivasti lähti homma käyntiin, vaikka keli olikin kuuma - onneks radalla oli sen verran ojaa ja rapakkoa, että koirat pääs juomaan ja pulahtamaan välillä. Lara oli oikein pätevä pikku bc... Mutta taaskin mulle tuli sellaset vibat, että se meni viimeset kerrat jo tyyliin "Huoh, no tuollahan se on, senkin urpo... mitäs siellä liinan perässä roikut kun antasit mun mennä..."

Toisena päivänä mentiinkin sitten ekaa kertaa haamuilla. Koitetaan nyt niillä alkaa työstämään sitä suoraan menoa. Ukko (tai akka :D) oli valmiiksi aika syvällä, ja Laralle näytettiin ukko keskilinjalta. Tämän jälkeen koiran kääntö poispäin, ja ukko eteni vielä vähän syvemmälle ja kokonaan piiloon. Koiran kääntö takaisin kohti piiloa ja siitä sitten lähetys. Yhdellä kerralla haju jäi jotenkin hassusti pyörimään, ja Lara pyöri moneen kertaan piilon lähellä mutta kesti tosi kauan löytää. Ajattelin jo hetken, että kutsunko takaisin ja lähetän lähempää uudelleen, mutta annoin olla. Ja hyvä niin - sinnikkäästi ja itsenäisesti se kuitenkin työskenteli loppuun saakka. Oikeastaan ihan hauska, että sille tuli vahingossa tuollainen tilanne. Se tiesi kokoajan, että jossain se akka piileksii, ja sai sitkeästä työskentelystä hyvän palkan.

Jäi kyllä hyvä fiilis noista haamuista. Lara tuntuu nauttivan enemmän, kun se saa työskennellä itsenäisemmin ja liikkua vapaasti. Oli kuitenkin ihan hyvä avata nenä ensin noilla hajunhaku -hommilla. Mutta eipä siinä muuta, kun jatkossakin täpinää touhuun haamuilla ja ukot vaan kunnolla piiloon.

Joku oli muuten viikonlopun jälkeen melkoisen väsynyttä koiraa ;)

Vesipedon kesäelämää

No nyt on kyllä kulunut jo luvattoman kauan viime postauksesta. Eipä sillä, että tässä vajaan kuukauden aikana olis ihan hirmuisia tapahtunutkaan. Itse oon ollut lomalla, ja vaikka luulis, että sit on aikaa treenata ja panostaa kunnolla, niin kyllä sitä tekemistä löytyy ihan yhtä lailla ja enemmänkin kun mitä arkena. Miten ihmeessä kerkeen tehdä enää yhtään mitään, kun palaan takas töihin??

Mutta joo. Lara kävi Vuorelan Lotan opissa. Koulutuksen anti: back to basics... :D Elikkä nyt tehdään Laralle perustreeniä niin, että se saa itse tarjota enemmän ja ohjaaja puolestaan tekee vähemmän. Harjoitellaan ohjaamista rintamasuunnan avulla. Parannetaan siten irtoamista ja estehakuisuutta. Maltti on valttia... Lara on kuulemma myös sen verran kiihkeä koira (ylläri), että tässä perustreenissä namipalkkakin vois olla paikallaan. Lelun käyttöä siis harkiten: koiran mielentila ei saa olla semmonen "LELU LELU MISSÄ LELU", koska silloin se ei opi mitään ja rallattelee menemään miten sattuu (ja samalla palkkaa itse itseään).

Jatketaan myös tutuilla lelunpudotusharjoituksilla. Tehdään myös "lelulle ohjauksia" niin, että koiran pitää oikeasti katsoa ohjausta lelulle päästäkseen, eikä juosta lelulle nopeinta reittiä pitkin ohjaajan selän takaa. Tässä avustaja vahtii palkkaa. Saatiin Lotalta kyllä just sellaisia apuja kun mitä tässä vaiheessa tarvittiinkin, uskon että näillä päästään hyvin eteenpäin :)

Toko. Hmmh. Mitähän siitä sanoisi. Ollaan nyt työstetty pitkästä aikaa ruutua ja kaukoja ja muut hommat on jääneet vähemmälle. Seuruuta ollaan kyllä treenattu "ei määrä vaan laatu" -periaatteella, ja tyytyväisenä voin todeta, että vihdoin se nokka pysyy ylhäällä (!) En oikein itsekään tiedä, milloin palaset loksahti paikoilleen. Annoin jonkin aikaa pientä käsiapua vasemmalla kädellä, ja naksu oli apuna. Nyt en ole antanut käsiapua enää vähään aikaan. Yleensä nami on vasemmassa kädessä, välillä olen laittanut ruuan kuppiin, vienyt nameja alustalle ruutuun tms. ja seurauttanut sen jälkeen vähän matkaa. Kaikki nämä toimii hyvin. Namipalkalla ollaan menty siis kokoajan, lelulla homma leviää.

Ruudun kanssa on tapahtunut yllättävän nopeaa edistymistä. Lara osaa mennä aika hyvin keskelle ruutua, eikä ole koskaan ollut oikeastaan lähelläkään sivunauhoja. Mutta jos lähetysmatka on pitkä, se saattaa tarjota pysähtymistä ennen ruutua. Siksi laitan usein namialustan ruutuun, kun aloitellaan treeniä. Sen jälkeen alustan voi ottaa pois ja tehdä treenin loppuun ilman alustaa. Lelupalkka tuntuis olevan ruututreenissä mieluisampi, ja onhan se helpompi heittääkin.

Kaukojen osalta ei voi olla ikinä valmis. Eniten työtä tuntuis odotetusti vaativan i-s ja s-i. Mutta pikkuhiljaa hinkutellaan näitäkin. Takapalkkaus toimii näissä Laralla hyvin, sillä saadaan onnistumisia aikaiseksi.

Ensi viikolla olis kokonaisen viikonlopun verran hakuilua tiedossa. Lähdetään varmaan haamuilla muistuttelemaan Laralle tuota hommaa - mutta siitä lisää sitten tuonnempana :)

Ilmojen lämmetessä mökkeillään yhä enemmän. Lara pääsee toteuttamaan itseään metsissä kirmaten, sammakoiden kanssa leikkien - ja nykyään myös uiden. Nyt se nimittäin on keksinyt tuon uimisen jalon taidon, ja esittelee sitä erittäin ylpeänä aina tilaisuuden tullen. Aikaisemmin se on lähinnä räpiköinyt ja lotrannut kaislikossa, mutta eilen uskaltautui sitten ihan uimasille :) Pikkupentuna se hyppäsi veneestä rantaveteen, mutta eipä tuo yllättävä elämys näytä mitään traumoja tuottaneen.

Hyvää pääsiäistä!

Oon näemmä ollut vähän laiska kirjoittelemaan viime aikoina :) Mut eipä ole ihan hirmuisesti ollut kerrottavaakaan. Tokopuolella on ollut aika hiljaista, kun en ole töiden puolesta päässyt hallivuoroille ja ei nyt olla muutenkaan kauheasti sen puolesta nipotettu. Se fakta on tullut jo todettua, että joissain asioissa se tauko voi tehdä ihan hyvää - ja ei meillä vielä kiirus ole mihinkään kisaamaan. Kypsytellään tilannetta kaikessa rauhassa...

Lara on viime viikkoina viettänyt siis lähes pelkästään agilitykoiran elämää. Tuntuu kyllä ajoittain siltä, että tuo reikäpää tykkääkin juuri siitä täysillä ja villinä rallattelusta, eikä niinkään tuosta toko-hissuttelusta. Juokseminen vaan on niin kivaa... ! Antaa lapsen olla lapsi. Ehtii sitä tokoa sitten vääntämään. Mutta siis joo, kyllä me nyt joku roti tässä treenaamisessa pidetään silläkin välin ;)

Tosi mahtavaa päästä pian taas hakutreeneihin, oon niin odottanut koko talven. Olen ajatellut, että aletaan jatkossa treenaamaan joko näkövaikutteilla tai ääniavuilla. Hajunhakuja tehtiin viimeksi, mutta niistä jäi mun tuntumaksi se, että Laralla oli sellainen "joo joo, siellähän se on, tiedetään" -fiilis. Tuntui, että Laraa lähinnä ärsytti se yhdessä ukkoa kohti himmailu, ja se työskentelee mielummin itsenäisemmin. Sille on jo aivan selvää, miten metsässä työskennellään, eli se osaa käyttää etsintään nimenomaan nenäänsä.

Näköapuja olen pitänyt ykkösvaihtoehtona. Tosin mulla on pieni ajatus jossain takaraivossa, että "silmäkoiralle" ei välttämättä kannattaisi noita näkövaikutteita antaa. Kuitenkin kuulemani mukaan tämä on kovin koirakohtaista, ja etenkin jos pohjatyö on tehty kunnolla, niin koiran ei pitäisi näkövaikutteen takia sulkea nenäänsä. Ja olennaistahan tässä lienee juuri se, että koira ei saa koskaan löytää ukkoa silmillään. Mutta katsotaan nyt, miten lähdetään hommaa jatkossa työstämään.

Ainiin, meinasi se tärkein asia unohtua ;) Nimittäin Laran kuvien tulokset. Alustavasti priimaa näyttivät olevan sekä lonkat, kyynärät että selkä. Ja eiköhän ne samanlaisina tule liitosta takaisin. Oon ihan mielettömän tyytyväinen!