Nyt niitä ilmaisuja!

Ohessa näytettä Laran tämän hetken ilmaisusta, kun sitä tuossa aikaisemmin lupailin. Nyt tosiaan hiljattain siirryttiin ulos kokeilemaan, ja itse asiassa ihan hyvin tuo homma lähti käyntiin. On kyllä onni omistaa bortsu!

Ja mä oon kyllä niin iloinen, että oon onnistunut opettamaan Laralle tämän asian, ainakin perusteet. Jotenkin toi rullailmaisu on ollut mulle aina sellanen "juttu", jota oon treenikavereiden koirien työskentelyä seuratessa ihastellut ja ihmetellyt (terkkuja vaan mm. kaimalle sekä Tanjalle ;) Ja nyt sit näyttäis siltä, että onnistun ekalle hakukoiralle opettamaan jotain sen tapaista. Mahtava fiilis. Ehkä mun dogi-uran parhaita hetkiä tähän mennessä. 

Nooh, kyllähän tässä työtä riittää. Täytyykin varmaan lähteä rullaostoksille lähiaikoina, kun enhän mä tosiaankaan odottanut, että edettäis tässä projektissa näin nopeaan...

Hakuilua ja ilmaisutreeniä

Meidän hakutreenit jäi tuossa kesän aikana todella vähäisiksi. Oikeastaan nyt vasta syksyä kohti on taas herätty senkin lajin pariin. Eipä tuo tauko siltikään vahinkoa näyttäisi tehneen - ainakin maalimiesmotivaatio on ollut tauon jälkeen melkosen kohdillaan :D

Itse asiassa viime treeneissä Lara teki ekan pistonsa ilman mitään apuja. Eli me jäätiin Laran kanssa odottelemaan, kun muu porukka eteni keskilinjaa pitkin jonkin matkan päähän ja katsoivat sopivan piilon ja lähetyslinjan valmiiksi. Mm meni kohtuu syvälle, ehkä 40-50 metriin, ja lähetyslinja kulki keskilinjalta hieman etuviistoon suoraan piilolle.

Toin Laran paikalle ja lähetin merkitystä paikasta. Ja sinnehän se uppos. Yllätyin kyllä itsekin millä vauhdilla se lähti - ja vieläpä kohtuu suoraan! Hyvä me :D

No tästäpä innostuneena alettiin sit oikeen tosissaan rakentelemaan ilmaisua. Rullakoirahan Larasta tulee, ja nouto on tällä hetkellä ihan kohtuu vahvoilla. Ainakin pito on ihan jees. Opetin sille pari viikkoa sitten "uuden" noudon, uudella sanalla, luovutus sivulle. Tätä reenailtiin kapulan kanssa jonkin aikaa. Palkan laitoin yleensä eteen, eli Laran piti hakea kapula palkan vierestä. Sit yhdistin tähän kuvioon valjaat ja liinan kiinnityksen -> vasta sen jälkeen tuli vapautus palkalle eli lupa irrottaa.

Tässä vaiheessa oli suht mutkatonta ottaa mukaan mm ja irtorulla, ja nyt Lara osaa ilmaisun noin niinkun periaatteessa, ja siis ihan sisällä. Välillä se tosin jää kyttäämään mm:n viereen, että josko se palkka sittenkin tulisi suoraan, ja välillä tarjoaa mulle pelkkää sivulletuloa. Oon tässä tapauksessa vaan odotellut, että koira itse hoksaa mitä tehdä. Pari kertaa Lara on sylkenyt rullan ennen aikojaan, sit oon vaan sanonut "oho" tms. ja ottanut alusta. Ihan hyvin Lara kyllä tuntuu muistavan noudon "perusperiaatteet", ja huomaa aina itsekin että kapulan putoaminen on virhe. En ole kuitenkaan hyväksynyt sitä, että se pudottaa ja sitten korjaa, vaan vähäeleisesti ottanut homman uudelleen. Rakennellaan tuota meidän rutiinia nyt ihan sisällä ja siirrytään sit ulos uusiin haasteisiin. Ettei tule sitten liikaa haasteita kerralla.

Täytyypä laitella sit jossain vaiheessa pätkää meidän ilmaisuhommista.

Motivaatiosta ja palkkauksesta

Miten saa koiran tekemään näyttävän, teknisesti oikeanlaisen ja tuloksekkaan suorituksen kerta toisensa jälkeen? Siinäpä kysymys, jota olen viime aikoina pähkäillyt kovasti tottiksia treenatessa. Aksan puolella Lara palkkaantuu vahvasti itse tekemisestä, joten siellä ei tarvitse tällaisia asioita juuri pohtia.

Lara ei ole erityisen miellyttämishaluinen. Pitkällisen pohdinnan ja pähkäilyn jälkeen olen tullut siihen tulokseen. Ehkä se johtuu sen iästä, kenties siitä, ettei olla vielä löydetty täysin yhteistä säveltä. Mutta voiko miellyttämishalun nitistää treenaamalla "väärin", tai voiko sitä jotenkin lisätä? Onko miellyttämishalu "vakio", jota joko on tai sitten ei ole? Ja tarvitaanko sitä edes lopulta, lähinnä kilpailemista ajatellen?

Aikaisempi kisakaveri oli nöyrä ja miellyttämishaluinen, oikein perinteinen yhden ihmisen koira. Se antoikin mulle aika paljon anteeksi, ihan kaikessa. Varsinaista palkkaa se ei välttämättä edes tarvinnut. Vaikka miten yritin sössiä meidän ihka ensimmäisen kokeen, niin kiltin koiran ansiosta saatiin edes tulos. :D

Lara puolestaan ei anna mulle yhtään mitään ilmaiseksi. Se kyllä työskentelee mahtavasti, jos palkka on kohdillaan. Yleensä namit toimii tottistreenissä parhaiten. Itse liikkeiden opettelussa ei olekaan ollut ongelmia, koska hyvällä palkalla Lara oppii nopeasti ja meidän kemiat tuntuu kohtaavan. Voisin siis sanoa, että osaan kyllä opettaa liikkeet. En olekaan yhtään huolissani liikkeiden teknisen osaamisen suhteen, koska ne luonnistuu kyllä kun tarpeeksi hinkataan.

Mun olis ehdottomasti jo aiemmin pitänyt alkaa tiedostaa tämä olennainen ero Laran ja edellisen koirulin työskentelyssä, ja alkaa työstää asioita pikkuhiljaa paremmalle tolalle. Dinan kanssa palkattomat, tai oikeammin kisanomaiset treenit eivät nimittäin olleet koskaan mikään ongelma. Dina porskutti menemään spanielimaiseen ja huolettomaan tapaansa, oli treenin pituus sitten mikä vaan tai tuli palkka milloin tahansa.

Lara taas ottaa työnteon tosissaan. Ruoka on vakava asia. Kaikessa mitä Lara osaa, näkyy oikeasti kovan työn tulos, eikä tuurilla tai "hyvällä päivällä" tai muilla tekijöillä ole osuutta asiaan. Näkisinkin jo tässä vaiheessa, että Lara on äärimmäisen varma suorittaja. Se tekee hommat samanlailla aina, tasan siten kuin ne on sille opetettu. Sitä ei kiinnosta mun jännitys tai ärtyneisyys tai vieressä hyppivä harakka, koska hyvän palkan eteen pitää tehdä töitä. Tämä konstailematon asenne tekemiseen onkin ehdottomasti Laran parhaita puolia, vaikka samalla se aiheuttaa mulle tällaista odottamatonta päänvaivaa.

Nyt onkin jo korkea aika herätä siihen, että meidän pitää vähitellen alkaa tehdä myös kisanomaista treeniä. Elikkäs näillä mennään:

1. Namit pois käsistä!!! Mun pitää vihdoin tajuta se asia, että Lara osaa jo esim. seurata. Se ei todellakaan tarvitse enää namitusta...

2. Palkkaustyylin vaihtelu: välillä palkka jätetään jonnekin esim. purkissa. Tämä on toiminut yllättävän hyvin. Laralle tulee sellainen "nyt prkl" -asenne, se on kyllä ihan hauska. :D Silti myös ylläripalkkausta taskusta, ja tietty enemmän palkkaa vaikeammissa jutuissa.

Näillä me päästään joskus vielä siihen pisteeseen, että palkka jätetään autoon, sitten käydään kentällä tekemässä hieno suoritus ja lopuksi haetaan superpalkka autosta :) Ja homma pelittää...

Ohessa pari tottispätkää. Tehtiin tollasta höntsää vauvatreeniä, kun kuunneltiin samalla paukkuja. Sellainen ajatus mulla muhii meidän treenejä ajatellen, että ottais ihan projektiksi videoida kaikki liikkeet, niin näkisin paremmin miltä se touhu tällä hetkellä näyttää. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa mut videokuva kertookin sit ihan kaiken... :)

Näyttelykuulumisia

Nämä näytelmätouhut ei varsinaisesti kyllä treeniblogiin kuulu, mutta ihan muun sisällön puutteen vuoksi kirjoittelen nyt vaihteeksi niistäkin :D

Lara on käynyt tähän mennessä 3 näyttelyssä, joista yksi oli epävirallinen pentunäyttely. Kirjoittelen nyt tähän kootusti nuo arvostelut, jotta kaikki tieto ei ole sitten vaan papereiden varassa.

Lahti pentunäyttely 20.10.2013, Nina Janger:

"6 kk vanha narttumainen ja rungon mittasuhteilta tyypillinen nuori neiti. Hyvä purenta. Miellyttäväilmeinen pää. Kaulaa voisi olla aavistus lisää. Sopivasti kulmautunut takaa, edestä voisi olla paremmin kulmautunut. Vankka runko. Sopiva raajaluusto. Liikkuu hieman tehottomalla askelella varsinkin edestä. Taipumus nostaa häntäänsä liikkeessä. Tarvitsee käsittelyharjoittelua." PEK 3

^Heh, onpas se ollut hassu pörröturkki silloin puolivuotiaana lapsena :)

Lahti KV 27.4.2014, Jacqueline L Stacy:

"Though compeletely out of coat, a good example of the breed. Efficient and speedy mover. Good topline. I would like a bit more width of the chest and, of course, coat." JUN ERI SA JUK2

^Olihan se aikamoinen harvahapsi... Karsittu malli :)

Helsinki erikoisnäyttely 26.7.2014, Lena Danker:

"15 kk hyvänkokoinen, mutta hieman pitkähkö narttu. Kaunis ilme, purenta ok. Pysty lapa ja tästä johtuen lyhyt kaula. Ikäisekseen hyvä runko, mutta turhan pitkä lanneosa. Hyvä selkä + lantio. Toivoisin leveämmän reiden. Sopiva luusto. Liikkuu lyhyellä askelella edestä, sopivalla takana. Toivoisin enemmän asennetta liikkeessä." JUN EH

^Kökkölaatuinen kuva, mutta olkoot.

Siinäpä ne. Kasvattaja-Päivi on ansiokkaasti toiminut esittäjänä kahdessa viimeisimmässä näyttelyssä. Mua ei ihan hirmuisesti nuo näyttelytouhut kiinnosta, keksin sille rahalle helposti fiksumpaakin käyttöä... Kun ei nuo koepaikatkaan ihan ilmaisia ole. Mutta onhan se kiva silloin tällöin käydä tarkistuttamassa, että vieläkö se näyttää bortsulta... :D

Tänään Lara kävi huvittelemassa ja harjoittelemassa kehäkäytöstä oman seuran mätsärissä. Tuloshan oli aivan yllättävä: sinisten 1. ja BIS-5 :D Hupaisaa tästä menestyksestä teki sen, että Janne oli esittämässä Laraa (!), kun itse huhkin kiireisenä kisojen työntekijäosastolla. Ensimmäinen kierros kehässä meni vähän niin ja näin, ja siitä johtuen sininen nauha. Mutta seuraavat kierrokset oli aivan loistavia, koira (ja esittäjä) liikkuivat hyvin, ja seisotuskin oli tosi nättiä. Ehkä pitäis jatkossakin keskittää kaikki näytelmätouhu mätsäreihin, kun osallistuminen on halpaa, turhaa stressiä ei ole ja palkinnot on paljon paremmat kuin oikeassa näyttelyssä :D

^Tämä kuva siis aivan tuore, ylpeänä mätsäripalkintojen kera :)

Kiireistä loma-aikaa...

Tunnustus: ollaan oltu tosi laiskoja viime aikoina. Tuntuu, että ennen kesää on kauheesti suunnitelmia, kaikkee pitäis ehtii tekemään ja treenaamaan. No sit kuitenkin kaikki menot vaikuttais olevan aina päällekkäin, ja jostain pitää karsia. Nooh, se mihin ollaan nyt panostettu, on aksa. Etenkin kepit ja kontaktit on nyt olleet työn alla. Jos tuosta sais ees kohtalaisen menijän jossain vaiheessa koulittua.

Tokossa ollaan taas palauteltu mieliin paikkista, kaukoja ja noutoja. Ollaan käyty jonkin verran eri paikoissa treenaamassa (ja leikkimässä). Ihan kiva yhteisen tekemisen meininki on ollut :) Palkkauksen kanssa on kyllä ollut taas vähän hakemista. Laralle kelpaa yleensä sekä lelu että nami, mutta täytyy vähän miettiä noita viretiloja eri liikkeissä ja katsoa, ettei tekniikka kärsi.

Esim. kaukoissa mulla oli jonkin aikaa takapalkka (nami), mutta Lara alkaa herkästi kärkkyä sitä, ja tekee vaihdot vinosti tai muuten "oudosti". Nooh, nyt sitten uusimpana kokeiluna olen tehnyt niin, että palkka on mun edessä alustalla, ja yksinkertaisesti kiellän Laraa tomerasti "ei vielä" tms. Toistaiseksi ainakin pikkukoiran nöyryys on pitänyt sen aika hyvin paikallaan vaihtoja tehdessä :D Välillä olen pitänyt samanaikaisesti myös takapalkkaa. Katsotaan nyt, miten tässä edistytään. Mutta ihan perus "namitusjumppaa" Lara kyllä vaatii edelleen etenkin m-i -osalta: istuminen tuppaa jäämään usein hieman vajaaksi.

Ohessa vähän videota todisteena siitä, ettei olla täysin lepäilty laakereillamme koko kesää.

Hehkutusta... :D

Täytyy nyt kunnolla iloita, kun aihetta on. En tiedä mitä ja milloin on tapahtunut, mutta mun ja Laran kemiat on vihdoin kohdanneet ja treenaaminen on tällä hetkellä aivan mahtavaa. Nyt siinä on ensimmäistä kertaa "sitä jotain"... yhdessä tekemisen meininkiä. <3 Oon tosi tyytyväinen tuohon pöhköön karvakorvaan, ja alkanut entistä enemmän arvostaa siinä niitä ominaisuuksia, jotka kieltämättä teki meidän alkutaipaleesta hieman haastavan. Työtä on tehty paljon. Nyt kun ollaan vähän paremmin opittu ymmärtämään toisiamme, niin hommat sujuu loistavasti.

Lara on kehittynyt myös aksassa tosi hyvin. Ennen kaikkea sille on annettu entistä enemmän tilaa tehdä ja hoksata itse, ja eron huomaa! Lelun ohella palkkana on käytetty paljon myös ruokaa, kun kuitenkin kelpuuttaa myös sen, ja ruokapalkalla mielentila on usein vastaanottavaisempi.

Saatiin viikonloppuna iloita koko seuran voimin, kun Pasi ja Wiu toivat sm-kullan Heinolaan. Vau!! Siinä nähdään, mihin päättäväisyydellä ja ahkeralla treenillä voi päästä. Ehkä Larakin vielä valloittaa ratoja ympäri Suomen... ;)

Mökillä joutsenpariskunta tuli moikkaamaan meitä saunanlämmityksen ajaksi. Lara oli vähän ihmeissään, eikä uskaltanut mennä kovin lähelle katsomaan tulijoita.

Jotain edistystä... :)

Nyt vois sanoa, että alkaa vihdoin löytyä jonkinlainen yhteinen sävel Laran kanssa. Aikaisemmin on tuntunut, ettei kemiat ole aina kauheasti kohdanneet. :D Mutta viime aikoina tottikset on sujuneet tosi kivasti. Laralle on tullut huomattavasti lisää draivia tekemiseen.

Nyt se iänikuinen seuruu (!) alkaa tosiaankin muistuttaa etäisesti sitä, mitä pitäisi. Olen palkannut tosi paljon oikeasta paikasta JA kontaktista, ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan palkkaan. Teinpä tuossa nimittäin sellaisen hassun videohavainnon, että ennen palkkasin koiran herkästi eteenpäin, eli vein namin sen kuonon eteen. On muuten jännä, miten hankala on päästä eroon tuollaisista pahoista tavoista... ! :D Nooh, vahingosta viisastuneena olen nyt siis palkannut Laran tiukasti jalan vierestä, ja Laran seuraamispaikka on korjaantunut kuin itsestään. Jippii! Mulla on nyt varsin toiveikas olo, kun tämän asian lisäksi sitä kuuluisaa asennettakin on alkanut löytyä. Kyllä se joskus vielä seurata osaa.

Kimppatreeneissä ei olla nyt kesän aikana juuri käyty. Viime viikon kimppatreeneissä tehtiin häiriössä seuruuta yms. pientä, ja tehtiin myös paikkis ryhmässä. Mä makuutin Laraa ehkä max puoli minuuttia, koska halusin vaan saada onnistumisen pitkän tauon jälkeen. Tosiasiassa Lara kaipaa hirveästi paikkistreeniä ihan vaan mun kanssa, jotta se oppii kestämään sen, ettei kokoajan tapahdu mitään. Meidän paikkikset onkin vielä ihan lapsen kengissä.

Ruutu alkaa sen sijaan olla ihan mukavalla mallilla. Namialusta on aika usein targettina ruudussa, mutta hyvin löytää paikan ilmankin. Usein käytän tuota alustaa silti, jotta siitä ruudun keskelle menosta tulisi vahva. Tänään vein ennen treenejä ruutuun namialustalle ruokapalkan, ja tehtiin aluksi muuta. Sen jälkeen kuiskasin Laralle "missä ruutu", ja tosi hyvin haki sen katseellaan. Malttoi kuitenkin hyvin vielä tehdä perusasennon ja olla kontaktissa, kunnes päästin ruutuun. Olen vaihdellut ruudun palkkausta tosi paljon - välillä palkka on yllärinä valmiiksi namialustalla (aina kuitenkin niin, ettei sitä tarvitse etsiä), välillä on pelkkä namialusta ja välillä ei mitään. Välillä heitän palkan, välillä käyn viemässä. Palkkana toimii sekä ruoka että lelu. Olen aika paljon käyttänyt naksua merkkinä oikeasta paikasta. Tänään Lara oli tosi pätevä - se teki kaikki "tyhjätkin" ruudut todella hienosti.

Nyt pitäisi taas pakertaa jäävien, kaukojen ja etenkin noudon parissa. Noudossa eniten takeltelee luovutusasento, joka johtuu ihan siitä, että Laran eteentulo luoksetulossa on vielä ihan hirveä. :D Työtä, työtä ja työtä.... Kunhan tuo eteentulo saatais hyväksi, niin kyllä se noutokin kokonaisuutena siitä etenee. Nooh... pikkuhiljaa rakennellaan palasia.