perjantai 10. lokakuuta 2014

Megapäivitys

Tästä(kin) tekstistä tulee taas aika massiivinen ja pitkä. Onko ollut taas vähän laiskaa tää kirjoittelu...? Koita tässä nyt sitten tiivistää parin kuukauden tapahtumat...

No ainakin Lara kävi hoidattamassa ruotonsa Markus Laioksella. Aloin epäillä, että jotain jumeja saattais olla, kun Lara ei venytellyt enää samanlailla kun ennen, hyppyytti peräänsä hassusti liikkeessä, järsi usein lanneselkää ja sit oli viel anaaliongelmia. Ekalla hoitokerralla Laios availikin sitä lanneselkää ja siellä oli tosiaan sellasta kompensaatiojumitusta. Hassua miten sen eron näki jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen, kun selkä tosiaan "aukes" ja liike pääs koko rankaan. Sen jälkeen oltiin viikko levossa ja sit rauhakseltaan takas geimeihin. Muutaman viikon jälkeen toisella hoitokerralla tsekattiin että onko kakki ok, ja Laios keskittyi lähinnä niskaan, kun sielläkin jotain pientä oli. Mut tosiaan näiden hoitojen jälkeen koira on ollut taas ihan oma itsensä, ei mitään häikkää missään. On se kallista mutta sen arvosta. Kävin samoihin aikoihin itekki hoidattamassa hartiat ja niskat kuntoon, kyllähän se oloa helpottaa.

Ollaan me treenattukin. Nyt ollaan taas rämmitty hakumetsällä melko hyvään tahtiin, treenit onkin olleet melkeinpä viikoittain. Tylsää, että illat taas pimenee niin nopeaan, koska enää ei oikeestaan arkipäivisin ehditä metsään. Eli nyt sit aikalailla viikonlopputreenejä loppuvuoden. Mikä mun kohdalla tarkoittaa kyllä sitä, että pääsen treeneihin huomattavasti heikommin töiden takia.

Laran kanssa metsässä on nyt alettu työstää hallintaa. Mun pitäis ensinnäkin miettiä meille sellanen selkeämpi rutiini, jota aina noudatetaan hommiin lähdettäessä. Toisekseen työn alla on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Lara tulis takas keskilinjalle mun luokse, kun kutsun sitä. Tähän mennessä sellaista ihmettä ei ole vielä  montaakaan kertaa tapahtunut.

Etenkin ensimmäinen lähetys on aina melkoisen hermojaraastava. Kun lähetän koiran, niin se saattaa kyllä lähteä aluksi ihan kivasti suoraan. Usein se etenee melko syvällekin, sinne 50-60 metriin, eli alueen rajalle asti. Mutta nenä ei ole kunnolla auki, koska se helposti missaa matkan varrelle osuvan ukon, saattaapa juosta ihan vierestäkin. Silloin sinne tänne -juoksentelu jatkuu, ja kun tässä vaiheessa huutelen sitä pois, niin vaikutus on yhtä tyhjän kanssa. (Selvennettäköön, että huutelu = iloinen kutsu, kutsu, käsky, kiroilu, hermojen menetys; yleensä nimenomaisessa järjestyksessä.). Ei ole mitenkään tavatonta, että se käy toisen puolen kokonaisuudessaan läpi, ja etenee vaikka lähelle 300 metriä, palaten sieltä sitten taaksepäin. Ja niin kauan se etsii, että löytyy. Se ei ole koskaan pentunakaan tullut mun luokse odottelemaan lisäohjeita, tai muutenkaan hakenut multa tukea, vaan siellä se itsekseen touhuilee. Sille on kaikenkaikkiaan ihan samantekevää, miten mä keskilinjalla olen (tai olen olematta), metsässähän ajatuksena on vaan löytää se ukko.




Tehtiin vähän aikaa sitten treeni, jossa työstettiin vain tätä nimenomaista ongelmaa. Puhuttiin, että nyt kun tuo mm-motivaatio on niin äärettömän vahva, niin aletaan työstää hallintaa vähän sen kustannuksella. Koira kyllä kestää sen. Käytännössä valmistelin treenin niin, että maalimiehillä oli palkkana vain perus kuivamuonaa, mulla taas oli keskilinjalla sydäntä tms. Alueelle tullessa otin koiran autosta, ja kävin rauhassa liikuttamassa sitä. Sitten edettiin kohti aloituspaikkaa. Laralla oli taas tapansa mukaan sellainen hinku metsään, että aikamoista poukkoilua se eteneminen aluksi oli. Otettiin tässä sitten aikamme, ja päästiin perille meidän mittapuulla kuitenkin kohtuu kauniisti. :D Eihän sen koiran todellakaan tarvitse autolta asti tyyliin seurata, mutta ajatuksena lähinnä on, että sellainen poukkoilu ja säätäminen jäis vähemmälle.


Kuvassa treeni tiivistetysti (nuolet kuvaa koiran etenemistä). Viimeksi oon käyttänyt Paintia ehkä ala-asteella, mutta näköjään toimii edelleen. :D Maastossa ensimmäinen ukko oli valmiina oikealla, helpossa paikassa ja reilussa 20 metrissä. Lähetin Laran suoraan kohti piiloa, ja se viipotti ehkä muutaman metrin päästä ohi. Alkoi tavanomainen rallattelukierros. Vähän ajan päästä ukko sitten löytyi, ja koiralle palkka. Seuraavaksi mm kuljetti Laraa liinassa eteenpäin alueella, ja vasemmalle puolelle meni mm valmiiksi n. 15 metriin. Kutsuin Laran luokse keskilinjalle - ja sehän tuli! Palkkasin herkulla, ja saman tien käänsin koiran vasemmalle puolelle valmiiksi lähetystä varten. Vasemman puolen mm meni syvemmälle 20-30 metriin. Sinne lähetys, palkkaus ja kuljetus eteenpäin. Tätä tehtiin puolelta toiselle yhteensä 6-7 kertaa.



Kaikenkaikkiaan onnistunut ja Laran tasoon nähden sopiva treeni. Tässä ajatuksena on se, että mä saisin metsässä selkeämmän roolin nimenomaan ohjaajana. Eli koira alkais olettaa, että mä tiedän aina missä mm on -> luokse kannattaa tulla. Ensimmäisen piston haahuiluun vois puuttua siten, että se ensimmäinen ukko olis helppo, ja oikeaoppisen löydön sais helposti. No mutta näillä opeilla mennään taas ja katsotaan, mitä tapahtuu.



Pidettiin tuossa yksi ilta strategiapalaveria meidän ihanan porukan kanssa, eli mietittiin tulevan vuoden treenejä ja tavoitteita, toki saunan ja hyvän ruuan & juoman äärellä :)

- ilmaisu on tulevan talven tärkein asia
- pikkuhiljaa ilmaisun siirtäminen maastoon, keväällä etsintä + ilmaisu
- maastossa edelleen suorien treenaaminen, keväällä ja kesällä laatikot ja tyhjät
- maastossa paljon hallintatreenejä, oman rutiinin rakentaminen
- esineiden osalta paljon erilaisia esineitä: eri muotoisia, kokoisia, eri materiaalit
- esineissä luovutusta vahvistettava erilaisilla esineillä
- monen esineen treenit!
- tottiksessa mielentila tärkein asia
- tottiksessa erityistä huomiota: A, hyppy, nouto, eteenmeno
- pitää muistaa myös ampumiset

Mun mielestä tottis on meidän heikoin lenkki, ja sen "valmistumisessa" kestää varmaan kauemmin kuin muissa osa-alueissa. Lara on nyt 1,5 v ja ei olla täysin löydetty sitä yhteistä säveltä tekemiseen. Kyllähän se osaa teknisesti melko hyvin esim. tokon alokkaan (oikeastaan avoimenkin) liikkeet, mutta henkinen kapasiteetti ei kyllä vielä ole kisakenttätasoa. Ja kun itse tiedostan tämän, niin mun mielentila ei ainakaan helpota koiraa tekemään parhaansa. Täytyy tosi paljon kiinnittää huomiota nyt noihin mielentila- ja virejuttuihin sekä miettiä ja kokeilla eri tapoja palkata, ja vahvistaa meidän keskinäistä suhdetta. Ja pitää mielessä, että se on vielä nuori. Eiköhän se siitä kypsy... :)

Näihin palkkausasioihin liittyen meidän hakuporukkaa kävi kouluttamassa Mika Lindberg. Yli 10-tuntinen päivä, ja ihan mielenkiintoista asiaa. Aluksi tehtiin pätkä tottista, ohjeena oli tehdä sellainen treeni kuin tavallisesti. Tehtiin pienet pätkät seuraamista ja perusasentoa, käännöksiä. Merkittävää oli se, että mulla oli palkkana vain lelu, ja onnistuin tekemään Laralle kohtuuhyvän mielentilan jännässä paikassa (olin varmaan aika kankeena, jännitti enemmän kun kisoissa konsanaan). :D Leikitin ja hetsailin Laraa ennen kentälle menoa, ja tein selväks mitä oltiin menossa tekemään. Hyvä! Mun ja Laran tottiksessa ei ollut vissiin mitään erikoista kommentoitavaa, muutakun että back to basics - seuruutan taas askelta-paria ja teen käännöksiä, peruutuksia jne. Pitää vahvistaa sitä perusasentoa, no tämän tiesin kyllä muutenkin. Myös rutiinin ja valmistelun tärkeys ennen suoritusta nousi esille. Koulutusta vaille valmis siis.


Mielenkiintoista tuossa päivässä oli se, että Mika sai Laran leikkimään. Lara ei ole koskaan metsässä tai muuallakaan leikkinyt vieraiden kanssa. No nytpä leikki, eli vissiin sekin on taitolaji?! Toimittiin aluksi niin, että lelu oli narun päässä, ja leikin Laran kanssa kahdestaan. Kouluttaja tuli vähitellen mun luokse ja otti narun itselleen, mä seurasin edelleen mukana (tärkeää: en jättänyt koiraa heti yksin). Laraa leikitettiin selän takana/sivussa, ei siis suoraa katsekontaktia tai koiran päälle kumartumista! Ajatuksena tässä on herätellä nimenomaan se saalisviettiä, eikä tehdä leikkimisestä tahtojen taistelua. Lara puri pehmeää tyynyä kyllä tosi hyvin ja rauhassa, ja raahautui sinnikkäästi perässä. Se ei juurikaan ahdistunut edes kulmissa tai seinien vieressä leikkimisestä, ja taisi kaikenkaikkiaan irrottaa lelusta omin päin vain kerran (kävi kyllä heti takaisin kiinni). Myös hakuporukan ihmiset leikitti Laraa vastaavalla tavalla, ja mua ei enää edes tarvittu siinä vaiheessa, vaan seurailin sivusta.

Tiivistettynä: Laralla on todellakin potentiaalia leikkimiseen, kunhan se tapahtuu saaliilla eikä ihminen anna sille painetta. Multa se kyllä kestää paineen eli leikkii edessäkin, mutta sehän on sitten enemmänkin sellasta taistelua. Mut ehdottomasti alan nyt itsekkin leikittää enemmän takana ja sivulla, niin palkkaukseen ei tule turhaa konfliktia ja koira pääsee vapautuneemmin purkamaan itseään. Larasta siis löytyy saalista ja aika vahvastikin. Päivän päätteeksi kouluttaja heittikin, että milloinkas vaihdetaan laji hausta ipoon. Kuulemma se on täysin mahdollista bortsunkin kanssa. Noh, ehkä nyt toistaiseksi keskitytään kuitenkin tähän hakuiluun. :D



Sitten toko-pulinat. Lähiaikojen treenisuunnitelmaa:

- mielentila täälläkin!
- noudot
- seuraaminen
- ruutu
- tunnari
- kaukot: etenkin i-s, s-i

Aloa ajatellen se osais kyllä teknisesti. Mutta se kokonaisuus ja mielentila ei ole vielä sellasia, että haluaisin mennä kisatantereelle stressaamaan. Kaikenkaikkiaan täytyy nyt tehdä pidempiä treenejä, palkata yllätyksellisesti ja koittaa olla itse mahdollisimman kisajäykkä. Olen kyllä usein huomannut Larasta, että jos palkkaa ei heti tule, niin se aktivoituu enemmän ja suoritus paranee. Se on sitten tasapainoilua, että kuinka pitkälle tämä toimii. Yhdet nakkikisat olis tulossa, täytyy varmaan mennä kokeilemaan miten homma toimii jännityksen alla.

Opetin Laralle tuossa yks kaunis päivä uuden paikkiskäskyn, jolla se pitää päätä maassa. Se on sille jotenkin tosi luontaista, kun se muutenkin aina laskee päänsä jotain odottaessaan tms. Sitä en nyt vielä tiedä, että kumpaa tapaa tuun sitten oikeasti käyttämään. Pää maassa olis kyllä sikäli hyvä, että ei tulis turhaa vilkuilua tai levottomuutta (ei myöskään mahdollista provoa viereiselle koiralle). Mutta mietin sitten sitä, että entä jos on sadesää... kiva laittaa toinen makaamaan turpa mudassa 4 min. Täytyy nyt vielä miettiä tätä. Paikkisten osalta pitäis kyl tehdä pitkästä aikaa ihan istuminenkin.

Ja sitten vielä aksa, phuuh. Olispa helppoa jos treenais vaan yhtä lajia. :D No itse asiassa mä en juuri Laran kanssa aksaa treenaile, toki keppejä ja kontakteja ym. esteosaamista olen aika pitkälti sille opettanut. Enimmäkseen avokki-Janne hoitaa kartturin hommat aksaradalla. Joka tapauksessa nythän me kaikki ollaan taas täynnä intoa, kun päästiin Kankaan Pasin oppiin treenaamaan. Eiköhän tuo SM-1 jotain tästä lajista tiedä ;) Jatkossa treenit onkin pääasiassa pari kertaa viikossa.

Kepit alkaa olla siinä vaiheessa, että pian ne nousee pystyyn asti. Mukavaa, kun bortsu oppii niin nopeasti. Keppeihin tarvitaan kyllä vielä paljon vahvistamista ja eri kulmien treenausta, ohjaajan tekemä häiriö jne. Eihän ne siitä valmiiksi ikinä tulekaan. Kontaktit on myös edistyneet aika mukavasti, kun ollaan saatu eri kouluttajilta hyviä käytännön vinkkejä palkkaukseen. Haasteita aiheuttaa eniten ohjaamisen rytmitys ja yksinkertaisesti ehtiminen. :D On se Lara ihan kohtuu nopsa menijä. Aksavideotakin täytyis laitella taas joskus.