Oon näemmä ollut vähän laiska kirjoittelemaan viime aikoina :) Mut eipä ole ihan hirmuisesti ollut kerrottavaakaan. Tokopuolella on ollut aika hiljaista, kun en ole töiden puolesta päässyt hallivuoroille ja ei nyt olla muutenkaan kauheasti sen puolesta nipotettu. Se fakta on tullut jo todettua, että joissain asioissa se tauko voi tehdä ihan hyvää - ja ei meillä vielä kiirus ole mihinkään kisaamaan. Kypsytellään tilannetta kaikessa rauhassa...
Lara on viime viikkoina viettänyt siis lähes pelkästään agilitykoiran elämää. Tuntuu kyllä ajoittain siltä, että tuo reikäpää tykkääkin juuri siitä täysillä ja villinä rallattelusta, eikä niinkään tuosta toko-hissuttelusta. Juokseminen vaan on niin kivaa... ! Antaa lapsen olla lapsi. Ehtii sitä tokoa sitten vääntämään. Mutta siis joo, kyllä me nyt joku roti tässä treenaamisessa pidetään silläkin välin ;)
Tosi mahtavaa päästä pian taas hakutreeneihin, oon niin odottanut koko talven. Olen ajatellut, että aletaan jatkossa treenaamaan joko näkövaikutteilla tai ääniavuilla. Hajunhakuja tehtiin viimeksi, mutta niistä jäi mun tuntumaksi se, että Laralla oli sellainen "joo joo, siellähän se on, tiedetään" -fiilis. Tuntui, että Laraa lähinnä ärsytti se yhdessä ukkoa kohti himmailu, ja se työskentelee mielummin itsenäisemmin. Sille on jo aivan selvää, miten metsässä työskennellään, eli se osaa käyttää etsintään nimenomaan nenäänsä.
Näköapuja olen pitänyt ykkösvaihtoehtona. Tosin mulla on pieni ajatus jossain takaraivossa, että "silmäkoiralle" ei välttämättä kannattaisi noita näkövaikutteita antaa. Kuitenkin kuulemani mukaan tämä on kovin koirakohtaista, ja etenkin jos pohjatyö on tehty kunnolla, niin koiran ei pitäisi näkövaikutteen takia sulkea nenäänsä. Ja olennaistahan tässä lienee juuri se, että koira ei saa koskaan löytää ukkoa silmillään. Mutta katsotaan nyt, miten lähdetään hommaa jatkossa työstämään.
Ainiin, meinasi se tärkein asia unohtua ;) Nimittäin Laran kuvien tulokset. Alustavasti priimaa näyttivät olevan sekä lonkat, kyynärät että selkä. Ja eiköhän ne samanlaisina tule liitosta takaisin. Oon ihan mielettömän tyytyväinen!
perjantai 18. huhtikuuta 2014
torstai 3. huhtikuuta 2014
Aksakoulutus 30.3.14
Outi Koski kävi taas kouluttamassa. Outin mukaan ollaan edistytty ihan mukavasti oikeaan suuntaan. Edelleen jatketaan samoja perusharjoituksia. Palkkausta mahdollisimman paljon, jotta saadaan vauhti pidettyä yllä. Hyvin voi palkata vaativuudesta riippuen 1-3 esteen jälkeen. Palkkaussuuntaan pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Antoisa päivä kaiken kaikkiaan, Outi on tosi kiva kouluttaja :)
Ohessa vähän videopätkää Laran rallattelusta.
Ohessa vähän videopätkää Laran rallattelusta.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2014
Ja sitä seuraamista...
Sitäpä tässä on taas hinkkailtu. Mun edistymispaineita kaiken osalta helpottaisi huomattavasti, jos saatais seuruu edes kohtalaiselle tolalle. Ei pitäisi tietenkään verrata aikaisempaan koiraan, mutta laitan tähän väliin erään kuvan. Siinä kiteytyy kaikki, millaista haluan seuruun ylipäätään olevan.
Kuva on jostain kisoista pari vuotta sitten, alo-tokoa Dina-vainaan kanssa. Elikkäs iloista, teknisesti oikeanlaista ja vahvaa kontaktin osalta. Paikkakin saa hiukan kärsiä, jos asenne ja kontakti on muuten hyvät.
Itsenäisenä koirana Lara ei ole luonnostaan erityisen kontaktinhakuinen, vaan tämän asian kanssa täytyy tehdä töitä. Myöskään tuo seuraaminen ihan minussa kiinni ei tunnu olevan Laralle mitenkään luontaista, vaan se köpöttelisi mielummin pienen välimatkan päässä. Se kun ei ole muutenkaan mikään syliintunkija, nukkuu mieluiten jossain omissa oloissaan jne.
Täytyy nyt vaan oikeasti asennoitua siihen, että Laralle täytyy yksinkertaisesti opettaa oikeanlainen seuraaminen. Mitään apuja se ei kauheasti mulle anna, mutta toisaalta tekee töitä tinkimättömästi palkkansa eteen.
Ollaan menty viime aikoina melkoisella seikkailumielellä ja haettu sitä, millä tuota Laran seuruuta saisi vietyä parempaan suuntaan. Tällä hetkellä (:D) oon sitä mieltä, että pidetään seuruutreenissä toistaiseksi superhyvä namipalkka + pieni vasemman käden apu, jotta saadaan se nokka pysymään ylhäällä ja onnistumisia tätä kautta. Namilla pysyy kuitenkin myös se paikka parhaiten. Jätetään lelut odottamaan sitä vaihetta, kun tekniikka alkaa olla varma ja halutaan lisää asennetta tekemiseen.
Näilläpä taas mennään... Onnea 1-vuotias Lara ja pentuesisarukset! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)