Ohessa näytettä Laran tämän hetken ilmaisusta, kun sitä tuossa aikaisemmin lupailin. Nyt tosiaan hiljattain siirryttiin ulos kokeilemaan, ja itse asiassa ihan hyvin tuo homma lähti käyntiin. On kyllä onni omistaa bortsu!
Ja mä oon kyllä niin iloinen, että oon onnistunut opettamaan Laralle tämän asian, ainakin perusteet. Jotenkin toi rullailmaisu on ollut mulle aina sellanen "juttu", jota oon treenikavereiden koirien työskentelyä seuratessa ihastellut ja ihmetellyt (terkkuja vaan mm. kaimalle sekä Tanjalle ;) Ja nyt sit näyttäis siltä, että onnistun ekalle hakukoiralle opettamaan jotain sen tapaista. Mahtava fiilis. Ehkä mun dogi-uran parhaita hetkiä tähän mennessä.
Nooh, kyllähän tässä työtä riittää. Täytyykin varmaan lähteä rullaostoksille lähiaikoina, kun enhän mä tosiaankaan odottanut, että edettäis tässä projektissa näin nopeaan...
Meidän hakutreenit jäi tuossa kesän aikana todella vähäisiksi. Oikeastaan nyt vasta syksyä kohti on taas herätty senkin lajin pariin. Eipä tuo tauko siltikään vahinkoa näyttäisi tehneen - ainakin maalimiesmotivaatio on ollut tauon jälkeen melkosen kohdillaan :D
Itse asiassa viime treeneissä Lara teki ekan pistonsa ilman mitään apuja. Eli me jäätiin Laran kanssa odottelemaan, kun muu porukka eteni keskilinjaa pitkin jonkin matkan päähän ja katsoivat sopivan piilon ja lähetyslinjan valmiiksi. Mm meni kohtuu syvälle, ehkä 40-50 metriin, ja lähetyslinja kulki keskilinjalta hieman etuviistoon suoraan piilolle.
Toin Laran paikalle ja lähetin merkitystä paikasta. Ja sinnehän se uppos. Yllätyin kyllä itsekin millä vauhdilla se lähti - ja vieläpä kohtuu suoraan! Hyvä me :D
No tästäpä innostuneena alettiin sit oikeen tosissaan rakentelemaan ilmaisua. Rullakoirahan Larasta tulee, ja nouto on tällä hetkellä ihan kohtuu vahvoilla. Ainakin pito on ihan jees. Opetin sille pari viikkoa sitten "uuden" noudon, uudella sanalla, luovutus sivulle. Tätä reenailtiin kapulan kanssa jonkin aikaa. Palkan laitoin yleensä eteen, eli Laran piti hakea kapula palkan vierestä. Sit yhdistin tähän kuvioon valjaat ja liinan kiinnityksen -> vasta sen jälkeen tuli vapautus palkalle eli lupa irrottaa.
Tässä vaiheessa oli suht mutkatonta ottaa mukaan mm ja irtorulla, ja nyt Lara osaa ilmaisun noin niinkun periaatteessa, ja siis ihan sisällä. Välillä se tosin jää kyttäämään mm:n viereen, että josko se palkka sittenkin tulisi suoraan, ja välillä tarjoaa mulle pelkkää sivulletuloa. Oon tässä tapauksessa vaan odotellut, että koira itse hoksaa mitä tehdä. Pari kertaa Lara on sylkenyt rullan ennen aikojaan, sit oon vaan sanonut "oho" tms. ja ottanut alusta. Ihan hyvin Lara kyllä tuntuu muistavan noudon "perusperiaatteet", ja huomaa aina itsekin että kapulan putoaminen on virhe. En ole kuitenkaan hyväksynyt sitä, että se pudottaa ja sitten korjaa, vaan vähäeleisesti ottanut homman uudelleen. Rakennellaan tuota meidän rutiinia nyt ihan sisällä ja siirrytään sit ulos uusiin haasteisiin. Ettei tule sitten liikaa haasteita kerralla.
Täytyypä laitella sit jossain vaiheessa pätkää meidän ilmaisuhommista.
Miten saa koiran tekemään näyttävän, teknisesti oikeanlaisen ja tuloksekkaan suorituksen kerta toisensa jälkeen? Siinäpä kysymys, jota olen viime aikoina pähkäillyt kovasti tottiksia treenatessa. Aksan puolella Lara palkkaantuu vahvasti itse tekemisestä, joten siellä ei tarvitse tällaisia asioita juuri pohtia.
Lara ei ole erityisen miellyttämishaluinen. Pitkällisen pohdinnan ja pähkäilyn jälkeen olen tullut siihen tulokseen. Ehkä se johtuu sen iästä, kenties siitä, ettei olla vielä löydetty täysin yhteistä säveltä. Mutta voiko miellyttämishalun nitistää treenaamalla "väärin", tai voiko sitä jotenkin lisätä? Onko miellyttämishalu "vakio", jota joko on tai sitten ei ole? Ja tarvitaanko sitä edes lopulta, lähinnä kilpailemista ajatellen?
Aikaisempi kisakaveri oli nöyrä ja miellyttämishaluinen, oikein perinteinen yhden ihmisen koira. Se antoikin mulle aika paljon anteeksi, ihan kaikessa. Varsinaista palkkaa se ei välttämättä edes tarvinnut. Vaikka miten yritin sössiä meidän ihka ensimmäisen kokeen, niin kiltin koiran ansiosta saatiin edes tulos. :D
Lara puolestaan ei anna mulle yhtään mitään ilmaiseksi. Se kyllä työskentelee mahtavasti, jos palkka on kohdillaan. Yleensä namit toimii tottistreenissä parhaiten. Itse liikkeiden opettelussa ei olekaan ollut ongelmia, koska hyvällä palkalla Lara oppii nopeasti ja meidän kemiat tuntuu kohtaavan. Voisin siis sanoa, että osaan kyllä opettaa liikkeet. En olekaan yhtään huolissani liikkeiden teknisen osaamisen suhteen, koska ne luonnistuu kyllä kun tarpeeksi hinkataan.
Mun olis ehdottomasti jo aiemmin pitänyt alkaa tiedostaa tämä olennainen ero Laran ja edellisen koirulin työskentelyssä, ja alkaa työstää asioita pikkuhiljaa paremmalle tolalle. Dinan kanssa palkattomat, tai oikeammin kisanomaiset treenit eivät nimittäin olleet koskaan mikään ongelma. Dina porskutti menemään spanielimaiseen ja huolettomaan tapaansa, oli treenin pituus sitten mikä vaan tai tuli palkka milloin tahansa.
Lara taas ottaa työnteon tosissaan. Ruoka on vakava asia. Kaikessa mitä Lara osaa, näkyy oikeasti kovan työn tulos, eikä tuurilla tai "hyvällä päivällä" tai muilla tekijöillä ole osuutta asiaan. Näkisinkin jo tässä vaiheessa, että Lara on äärimmäisen varma suorittaja. Se tekee hommat samanlailla aina, tasan siten kuin ne on sille opetettu. Sitä ei kiinnosta mun jännitys tai ärtyneisyys tai vieressä hyppivä harakka, koska hyvän palkan eteen pitää tehdä töitä. Tämä konstailematon asenne tekemiseen onkin ehdottomasti Laran parhaita puolia, vaikka samalla se aiheuttaa mulle tällaista odottamatonta päänvaivaa.
Nyt onkin jo korkea aika herätä siihen, että meidän pitää vähitellen alkaa tehdä myös kisanomaista treeniä. Elikkäs näillä mennään:
1. Namit pois käsistä!!! Mun pitää vihdoin tajuta se asia, että Lara osaa jo esim. seurata. Se ei todellakaan tarvitse enää namitusta...
2. Palkkaustyylin vaihtelu: välillä palkka jätetään jonnekin esim. purkissa. Tämä on toiminut yllättävän hyvin. Laralle tulee sellainen "nyt prkl" -asenne, se on kyllä ihan hauska. :D Silti myös ylläripalkkausta taskusta, ja tietty enemmän palkkaa vaikeammissa jutuissa.
Näillä me päästään joskus vielä siihen pisteeseen, että palkka jätetään autoon, sitten käydään kentällä tekemässä hieno suoritus ja lopuksi haetaan superpalkka autosta :) Ja homma pelittää...
Ohessa pari tottispätkää. Tehtiin tollasta höntsää vauvatreeniä, kun kuunneltiin samalla paukkuja. Sellainen ajatus mulla muhii meidän treenejä ajatellen, että ottais ihan projektiksi videoida kaikki liikkeet, niin näkisin paremmin miltä se touhu tällä hetkellä näyttää. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa mut videokuva kertookin sit ihan kaiken... :)