perjantai 10. lokakuuta 2014

Megapäivitys

Tästä(kin) tekstistä tulee taas aika massiivinen ja pitkä. Onko ollut taas vähän laiskaa tää kirjoittelu...? Koita tässä nyt sitten tiivistää parin kuukauden tapahtumat...

No ainakin Lara kävi hoidattamassa ruotonsa Markus Laioksella. Aloin epäillä, että jotain jumeja saattais olla, kun Lara ei venytellyt enää samanlailla kun ennen, hyppyytti peräänsä hassusti liikkeessä, järsi usein lanneselkää ja sit oli viel anaaliongelmia. Ekalla hoitokerralla Laios availikin sitä lanneselkää ja siellä oli tosiaan sellasta kompensaatiojumitusta. Hassua miten sen eron näki jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen, kun selkä tosiaan "aukes" ja liike pääs koko rankaan. Sen jälkeen oltiin viikko levossa ja sit rauhakseltaan takas geimeihin. Muutaman viikon jälkeen toisella hoitokerralla tsekattiin että onko kakki ok, ja Laios keskittyi lähinnä niskaan, kun sielläkin jotain pientä oli. Mut tosiaan näiden hoitojen jälkeen koira on ollut taas ihan oma itsensä, ei mitään häikkää missään. On se kallista mutta sen arvosta. Kävin samoihin aikoihin itekki hoidattamassa hartiat ja niskat kuntoon, kyllähän se oloa helpottaa.

Ollaan me treenattukin. Nyt ollaan taas rämmitty hakumetsällä melko hyvään tahtiin, treenit onkin olleet melkeinpä viikoittain. Tylsää, että illat taas pimenee niin nopeaan, koska enää ei oikeestaan arkipäivisin ehditä metsään. Eli nyt sit aikalailla viikonlopputreenejä loppuvuoden. Mikä mun kohdalla tarkoittaa kyllä sitä, että pääsen treeneihin huomattavasti heikommin töiden takia.

Laran kanssa metsässä on nyt alettu työstää hallintaa. Mun pitäis ensinnäkin miettiä meille sellanen selkeämpi rutiini, jota aina noudatetaan hommiin lähdettäessä. Toisekseen työn alla on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Lara tulis takas keskilinjalle mun luokse, kun kutsun sitä. Tähän mennessä sellaista ihmettä ei ole vielä  montaakaan kertaa tapahtunut.

Etenkin ensimmäinen lähetys on aina melkoisen hermojaraastava. Kun lähetän koiran, niin se saattaa kyllä lähteä aluksi ihan kivasti suoraan. Usein se etenee melko syvällekin, sinne 50-60 metriin, eli alueen rajalle asti. Mutta nenä ei ole kunnolla auki, koska se helposti missaa matkan varrelle osuvan ukon, saattaapa juosta ihan vierestäkin. Silloin sinne tänne -juoksentelu jatkuu, ja kun tässä vaiheessa huutelen sitä pois, niin vaikutus on yhtä tyhjän kanssa. (Selvennettäköön, että huutelu = iloinen kutsu, kutsu, käsky, kiroilu, hermojen menetys; yleensä nimenomaisessa järjestyksessä.). Ei ole mitenkään tavatonta, että se käy toisen puolen kokonaisuudessaan läpi, ja etenee vaikka lähelle 300 metriä, palaten sieltä sitten taaksepäin. Ja niin kauan se etsii, että löytyy. Se ei ole koskaan pentunakaan tullut mun luokse odottelemaan lisäohjeita, tai muutenkaan hakenut multa tukea, vaan siellä se itsekseen touhuilee. Sille on kaikenkaikkiaan ihan samantekevää, miten mä keskilinjalla olen (tai olen olematta), metsässähän ajatuksena on vaan löytää se ukko.




Tehtiin vähän aikaa sitten treeni, jossa työstettiin vain tätä nimenomaista ongelmaa. Puhuttiin, että nyt kun tuo mm-motivaatio on niin äärettömän vahva, niin aletaan työstää hallintaa vähän sen kustannuksella. Koira kyllä kestää sen. Käytännössä valmistelin treenin niin, että maalimiehillä oli palkkana vain perus kuivamuonaa, mulla taas oli keskilinjalla sydäntä tms. Alueelle tullessa otin koiran autosta, ja kävin rauhassa liikuttamassa sitä. Sitten edettiin kohti aloituspaikkaa. Laralla oli taas tapansa mukaan sellainen hinku metsään, että aikamoista poukkoilua se eteneminen aluksi oli. Otettiin tässä sitten aikamme, ja päästiin perille meidän mittapuulla kuitenkin kohtuu kauniisti. :D Eihän sen koiran todellakaan tarvitse autolta asti tyyliin seurata, mutta ajatuksena lähinnä on, että sellainen poukkoilu ja säätäminen jäis vähemmälle.


Kuvassa treeni tiivistetysti (nuolet kuvaa koiran etenemistä). Viimeksi oon käyttänyt Paintia ehkä ala-asteella, mutta näköjään toimii edelleen. :D Maastossa ensimmäinen ukko oli valmiina oikealla, helpossa paikassa ja reilussa 20 metrissä. Lähetin Laran suoraan kohti piiloa, ja se viipotti ehkä muutaman metrin päästä ohi. Alkoi tavanomainen rallattelukierros. Vähän ajan päästä ukko sitten löytyi, ja koiralle palkka. Seuraavaksi mm kuljetti Laraa liinassa eteenpäin alueella, ja vasemmalle puolelle meni mm valmiiksi n. 15 metriin. Kutsuin Laran luokse keskilinjalle - ja sehän tuli! Palkkasin herkulla, ja saman tien käänsin koiran vasemmalle puolelle valmiiksi lähetystä varten. Vasemman puolen mm meni syvemmälle 20-30 metriin. Sinne lähetys, palkkaus ja kuljetus eteenpäin. Tätä tehtiin puolelta toiselle yhteensä 6-7 kertaa.



Kaikenkaikkiaan onnistunut ja Laran tasoon nähden sopiva treeni. Tässä ajatuksena on se, että mä saisin metsässä selkeämmän roolin nimenomaan ohjaajana. Eli koira alkais olettaa, että mä tiedän aina missä mm on -> luokse kannattaa tulla. Ensimmäisen piston haahuiluun vois puuttua siten, että se ensimmäinen ukko olis helppo, ja oikeaoppisen löydön sais helposti. No mutta näillä opeilla mennään taas ja katsotaan, mitä tapahtuu.



Pidettiin tuossa yksi ilta strategiapalaveria meidän ihanan porukan kanssa, eli mietittiin tulevan vuoden treenejä ja tavoitteita, toki saunan ja hyvän ruuan & juoman äärellä :)

- ilmaisu on tulevan talven tärkein asia
- pikkuhiljaa ilmaisun siirtäminen maastoon, keväällä etsintä + ilmaisu
- maastossa edelleen suorien treenaaminen, keväällä ja kesällä laatikot ja tyhjät
- maastossa paljon hallintatreenejä, oman rutiinin rakentaminen
- esineiden osalta paljon erilaisia esineitä: eri muotoisia, kokoisia, eri materiaalit
- esineissä luovutusta vahvistettava erilaisilla esineillä
- monen esineen treenit!
- tottiksessa mielentila tärkein asia
- tottiksessa erityistä huomiota: A, hyppy, nouto, eteenmeno
- pitää muistaa myös ampumiset

Mun mielestä tottis on meidän heikoin lenkki, ja sen "valmistumisessa" kestää varmaan kauemmin kuin muissa osa-alueissa. Lara on nyt 1,5 v ja ei olla täysin löydetty sitä yhteistä säveltä tekemiseen. Kyllähän se osaa teknisesti melko hyvin esim. tokon alokkaan (oikeastaan avoimenkin) liikkeet, mutta henkinen kapasiteetti ei kyllä vielä ole kisakenttätasoa. Ja kun itse tiedostan tämän, niin mun mielentila ei ainakaan helpota koiraa tekemään parhaansa. Täytyy tosi paljon kiinnittää huomiota nyt noihin mielentila- ja virejuttuihin sekä miettiä ja kokeilla eri tapoja palkata, ja vahvistaa meidän keskinäistä suhdetta. Ja pitää mielessä, että se on vielä nuori. Eiköhän se siitä kypsy... :)

Näihin palkkausasioihin liittyen meidän hakuporukkaa kävi kouluttamassa Mika Lindberg. Yli 10-tuntinen päivä, ja ihan mielenkiintoista asiaa. Aluksi tehtiin pätkä tottista, ohjeena oli tehdä sellainen treeni kuin tavallisesti. Tehtiin pienet pätkät seuraamista ja perusasentoa, käännöksiä. Merkittävää oli se, että mulla oli palkkana vain lelu, ja onnistuin tekemään Laralle kohtuuhyvän mielentilan jännässä paikassa (olin varmaan aika kankeena, jännitti enemmän kun kisoissa konsanaan). :D Leikitin ja hetsailin Laraa ennen kentälle menoa, ja tein selväks mitä oltiin menossa tekemään. Hyvä! Mun ja Laran tottiksessa ei ollut vissiin mitään erikoista kommentoitavaa, muutakun että back to basics - seuruutan taas askelta-paria ja teen käännöksiä, peruutuksia jne. Pitää vahvistaa sitä perusasentoa, no tämän tiesin kyllä muutenkin. Myös rutiinin ja valmistelun tärkeys ennen suoritusta nousi esille. Koulutusta vaille valmis siis.


Mielenkiintoista tuossa päivässä oli se, että Mika sai Laran leikkimään. Lara ei ole koskaan metsässä tai muuallakaan leikkinyt vieraiden kanssa. No nytpä leikki, eli vissiin sekin on taitolaji?! Toimittiin aluksi niin, että lelu oli narun päässä, ja leikin Laran kanssa kahdestaan. Kouluttaja tuli vähitellen mun luokse ja otti narun itselleen, mä seurasin edelleen mukana (tärkeää: en jättänyt koiraa heti yksin). Laraa leikitettiin selän takana/sivussa, ei siis suoraa katsekontaktia tai koiran päälle kumartumista! Ajatuksena tässä on herätellä nimenomaan se saalisviettiä, eikä tehdä leikkimisestä tahtojen taistelua. Lara puri pehmeää tyynyä kyllä tosi hyvin ja rauhassa, ja raahautui sinnikkäästi perässä. Se ei juurikaan ahdistunut edes kulmissa tai seinien vieressä leikkimisestä, ja taisi kaikenkaikkiaan irrottaa lelusta omin päin vain kerran (kävi kyllä heti takaisin kiinni). Myös hakuporukan ihmiset leikitti Laraa vastaavalla tavalla, ja mua ei enää edes tarvittu siinä vaiheessa, vaan seurailin sivusta.

Tiivistettynä: Laralla on todellakin potentiaalia leikkimiseen, kunhan se tapahtuu saaliilla eikä ihminen anna sille painetta. Multa se kyllä kestää paineen eli leikkii edessäkin, mutta sehän on sitten enemmänkin sellasta taistelua. Mut ehdottomasti alan nyt itsekkin leikittää enemmän takana ja sivulla, niin palkkaukseen ei tule turhaa konfliktia ja koira pääsee vapautuneemmin purkamaan itseään. Larasta siis löytyy saalista ja aika vahvastikin. Päivän päätteeksi kouluttaja heittikin, että milloinkas vaihdetaan laji hausta ipoon. Kuulemma se on täysin mahdollista bortsunkin kanssa. Noh, ehkä nyt toistaiseksi keskitytään kuitenkin tähän hakuiluun. :D



Sitten toko-pulinat. Lähiaikojen treenisuunnitelmaa:

- mielentila täälläkin!
- noudot
- seuraaminen
- ruutu
- tunnari
- kaukot: etenkin i-s, s-i

Aloa ajatellen se osais kyllä teknisesti. Mutta se kokonaisuus ja mielentila ei ole vielä sellasia, että haluaisin mennä kisatantereelle stressaamaan. Kaikenkaikkiaan täytyy nyt tehdä pidempiä treenejä, palkata yllätyksellisesti ja koittaa olla itse mahdollisimman kisajäykkä. Olen kyllä usein huomannut Larasta, että jos palkkaa ei heti tule, niin se aktivoituu enemmän ja suoritus paranee. Se on sitten tasapainoilua, että kuinka pitkälle tämä toimii. Yhdet nakkikisat olis tulossa, täytyy varmaan mennä kokeilemaan miten homma toimii jännityksen alla.

Opetin Laralle tuossa yks kaunis päivä uuden paikkiskäskyn, jolla se pitää päätä maassa. Se on sille jotenkin tosi luontaista, kun se muutenkin aina laskee päänsä jotain odottaessaan tms. Sitä en nyt vielä tiedä, että kumpaa tapaa tuun sitten oikeasti käyttämään. Pää maassa olis kyllä sikäli hyvä, että ei tulis turhaa vilkuilua tai levottomuutta (ei myöskään mahdollista provoa viereiselle koiralle). Mutta mietin sitten sitä, että entä jos on sadesää... kiva laittaa toinen makaamaan turpa mudassa 4 min. Täytyy nyt vielä miettiä tätä. Paikkisten osalta pitäis kyl tehdä pitkästä aikaa ihan istuminenkin.

Ja sitten vielä aksa, phuuh. Olispa helppoa jos treenais vaan yhtä lajia. :D No itse asiassa mä en juuri Laran kanssa aksaa treenaile, toki keppejä ja kontakteja ym. esteosaamista olen aika pitkälti sille opettanut. Enimmäkseen avokki-Janne hoitaa kartturin hommat aksaradalla. Joka tapauksessa nythän me kaikki ollaan taas täynnä intoa, kun päästiin Kankaan Pasin oppiin treenaamaan. Eiköhän tuo SM-1 jotain tästä lajista tiedä ;) Jatkossa treenit onkin pääasiassa pari kertaa viikossa.

Kepit alkaa olla siinä vaiheessa, että pian ne nousee pystyyn asti. Mukavaa, kun bortsu oppii niin nopeasti. Keppeihin tarvitaan kyllä vielä paljon vahvistamista ja eri kulmien treenausta, ohjaajan tekemä häiriö jne. Eihän ne siitä valmiiksi ikinä tulekaan. Kontaktit on myös edistyneet aika mukavasti, kun ollaan saatu eri kouluttajilta hyviä käytännön vinkkejä palkkaukseen. Haasteita aiheuttaa eniten ohjaamisen rytmitys ja yksinkertaisesti ehtiminen. :D On se Lara ihan kohtuu nopsa menijä. Aksavideotakin täytyis laitella taas joskus.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Nyt niitä ilmaisuja!

Ohessa näytettä Laran tämän hetken ilmaisusta, kun sitä tuossa aikaisemmin lupailin. Nyt tosiaan hiljattain siirryttiin ulos kokeilemaan, ja itse asiassa ihan hyvin tuo homma lähti käyntiin. On kyllä onni omistaa bortsu!

Ja mä oon kyllä niin iloinen, että oon onnistunut opettamaan Laralle tämän asian, ainakin perusteet. Jotenkin toi rullailmaisu on ollut mulle aina sellanen "juttu", jota oon treenikavereiden koirien työskentelyä seuratessa ihastellut ja ihmetellyt (terkkuja vaan mm. kaimalle sekä Tanjalle ;) Ja nyt sit näyttäis siltä, että onnistun ekalle hakukoiralle opettamaan jotain sen tapaista. Mahtava fiilis. Ehkä mun dogi-uran parhaita hetkiä tähän mennessä. 

Nooh, kyllähän tässä työtä riittää. Täytyykin varmaan lähteä rullaostoksille lähiaikoina, kun enhän mä tosiaankaan odottanut, että edettäis tässä projektissa näin nopeaan...


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Hakuilua ja ilmaisutreeniä

Meidän hakutreenit jäi tuossa kesän aikana todella vähäisiksi. Oikeastaan nyt vasta syksyä kohti on taas herätty senkin lajin pariin. Eipä tuo tauko siltikään vahinkoa näyttäisi tehneen - ainakin maalimiesmotivaatio on ollut tauon jälkeen melkosen kohdillaan :D

Itse asiassa viime treeneissä Lara teki ekan pistonsa ilman mitään apuja. Eli me jäätiin Laran kanssa odottelemaan, kun muu porukka eteni keskilinjaa pitkin jonkin matkan päähän ja katsoivat sopivan piilon ja lähetyslinjan valmiiksi. Mm meni kohtuu syvälle, ehkä 40-50 metriin, ja lähetyslinja kulki keskilinjalta hieman etuviistoon suoraan piilolle.

Toin Laran paikalle ja lähetin merkitystä paikasta. Ja sinnehän se uppos. Yllätyin kyllä itsekin millä vauhdilla se lähti - ja vieläpä kohtuu suoraan! Hyvä me :D



No tästäpä innostuneena alettiin sit oikeen tosissaan rakentelemaan ilmaisua. Rullakoirahan Larasta tulee, ja nouto on tällä hetkellä ihan kohtuu vahvoilla. Ainakin pito on ihan jees. Opetin sille pari viikkoa sitten "uuden" noudon, uudella sanalla, luovutus sivulle. Tätä reenailtiin kapulan kanssa jonkin aikaa. Palkan laitoin yleensä eteen, eli Laran piti hakea kapula palkan vierestä. Sit yhdistin tähän kuvioon valjaat ja liinan kiinnityksen -> vasta sen jälkeen tuli vapautus palkalle eli lupa irrottaa.

Tässä vaiheessa oli suht mutkatonta ottaa mukaan mm ja irtorulla, ja nyt Lara osaa ilmaisun noin niinkun periaatteessa, ja siis ihan sisällä. Välillä se tosin jää kyttäämään mm:n viereen, että josko se palkka sittenkin tulisi suoraan, ja välillä tarjoaa mulle pelkkää sivulletuloa. Oon tässä tapauksessa vaan odotellut, että koira itse hoksaa mitä tehdä. Pari kertaa Lara on sylkenyt rullan ennen aikojaan, sit oon vaan sanonut "oho" tms. ja ottanut alusta. Ihan hyvin Lara kyllä tuntuu muistavan noudon "perusperiaatteet", ja huomaa aina itsekin että kapulan putoaminen on virhe. En ole kuitenkaan hyväksynyt sitä, että se pudottaa ja sitten korjaa, vaan vähäeleisesti ottanut homman uudelleen. Rakennellaan tuota meidän rutiinia nyt ihan sisällä ja siirrytään sit ulos uusiin haasteisiin. Ettei tule sitten liikaa haasteita kerralla.

Täytyypä laitella sit jossain vaiheessa pätkää meidän ilmaisuhommista.



sunnuntai 3. elokuuta 2014

Motivaatiosta ja palkkauksesta

Miten saa koiran tekemään näyttävän, teknisesti oikeanlaisen ja tuloksekkaan suorituksen kerta toisensa jälkeen? Siinäpä kysymys, jota olen viime aikoina pähkäillyt kovasti tottiksia treenatessa. Aksan puolella Lara palkkaantuu vahvasti itse tekemisestä, joten siellä ei tarvitse tällaisia asioita juuri pohtia.

Lara ei ole erityisen miellyttämishaluinen. Pitkällisen pohdinnan ja pähkäilyn jälkeen olen tullut siihen tulokseen. Ehkä se johtuu sen iästä, kenties siitä, ettei olla vielä löydetty täysin yhteistä säveltä. Mutta voiko miellyttämishalun nitistää treenaamalla "väärin", tai voiko sitä jotenkin lisätä? Onko miellyttämishalu "vakio", jota joko on tai sitten ei ole? Ja tarvitaanko sitä edes lopulta, lähinnä kilpailemista ajatellen?

Aikaisempi kisakaveri oli nöyrä ja miellyttämishaluinen, oikein perinteinen yhden ihmisen koira. Se antoikin mulle aika paljon anteeksi, ihan kaikessa. Varsinaista palkkaa se ei välttämättä edes tarvinnut. Vaikka miten yritin sössiä meidän ihka ensimmäisen kokeen, niin kiltin koiran ansiosta saatiin edes tulos. :D

Lara puolestaan ei anna mulle yhtään mitään ilmaiseksi. Se kyllä työskentelee mahtavasti, jos palkka on kohdillaan. Yleensä namit toimii tottistreenissä parhaiten. Itse liikkeiden opettelussa ei olekaan ollut ongelmia, koska hyvällä palkalla Lara oppii nopeasti ja meidän kemiat tuntuu kohtaavan. Voisin siis sanoa, että osaan kyllä opettaa liikkeet. En olekaan yhtään huolissani liikkeiden teknisen osaamisen suhteen, koska ne luonnistuu kyllä kun tarpeeksi hinkataan.

Mun olis ehdottomasti jo aiemmin pitänyt alkaa tiedostaa tämä olennainen ero Laran ja edellisen koirulin työskentelyssä, ja alkaa työstää asioita pikkuhiljaa paremmalle tolalle. Dinan kanssa palkattomat, tai oikeammin kisanomaiset treenit eivät nimittäin olleet koskaan mikään ongelma. Dina porskutti menemään spanielimaiseen ja huolettomaan tapaansa, oli treenin pituus sitten mikä vaan tai tuli palkka milloin tahansa.

Lara taas ottaa työnteon tosissaan. Ruoka on vakava asia. Kaikessa mitä Lara osaa, näkyy oikeasti kovan työn tulos, eikä tuurilla tai "hyvällä päivällä" tai muilla tekijöillä ole osuutta asiaan. Näkisinkin jo tässä vaiheessa, että Lara on äärimmäisen varma suorittaja. Se tekee hommat samanlailla aina, tasan siten kuin ne on sille opetettu. Sitä ei kiinnosta mun jännitys tai ärtyneisyys tai vieressä hyppivä harakka, koska hyvän palkan eteen pitää tehdä töitä. Tämä konstailematon asenne tekemiseen onkin ehdottomasti Laran parhaita puolia, vaikka samalla se aiheuttaa mulle tällaista odottamatonta päänvaivaa.

Nyt onkin jo korkea aika herätä siihen, että meidän pitää vähitellen alkaa tehdä myös kisanomaista treeniä. Elikkäs näillä mennään:

1. Namit pois käsistä!!! Mun pitää vihdoin tajuta se asia, että Lara osaa jo esim. seurata. Se ei todellakaan tarvitse enää namitusta...

2. Palkkaustyylin vaihtelu: välillä palkka jätetään jonnekin esim. purkissa. Tämä on toiminut yllättävän hyvin. Laralle tulee sellainen "nyt prkl" -asenne, se on kyllä ihan hauska. :D Silti myös ylläripalkkausta taskusta, ja tietty enemmän palkkaa vaikeammissa jutuissa.

Näillä me päästään joskus vielä siihen pisteeseen, että palkka jätetään autoon, sitten käydään kentällä tekemässä hieno suoritus ja lopuksi haetaan superpalkka autosta :) Ja homma pelittää...

Ohessa pari tottispätkää. Tehtiin tollasta höntsää vauvatreeniä, kun kuunneltiin samalla paukkuja. Sellainen ajatus mulla muhii meidän treenejä ajatellen, että ottais ihan projektiksi videoida kaikki liikkeet, niin näkisin paremmin miltä se touhu tällä hetkellä näyttää. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa mut videokuva kertookin sit ihan kaiken... :)






tiistai 29. heinäkuuta 2014

Näyttelykuulumisia

Nämä näytelmätouhut ei varsinaisesti kyllä treeniblogiin kuulu, mutta ihan muun sisällön puutteen vuoksi kirjoittelen nyt vaihteeksi niistäkin :D

Lara on käynyt tähän mennessä 3 näyttelyssä, joista yksi oli epävirallinen pentunäyttely. Kirjoittelen nyt tähän kootusti nuo arvostelut, jotta kaikki tieto ei ole sitten vaan papereiden varassa.

Lahti pentunäyttely 20.10.2013, Nina Janger:

"6 kk vanha narttumainen ja rungon mittasuhteilta tyypillinen nuori neiti. Hyvä purenta. Miellyttäväilmeinen pää. Kaulaa voisi olla aavistus lisää. Sopivasti kulmautunut takaa, edestä voisi olla paremmin kulmautunut. Vankka runko. Sopiva raajaluusto. Liikkuu hieman tehottomalla askelella varsinkin edestä. Taipumus nostaa häntäänsä liikkeessä. Tarvitsee käsittelyharjoittelua." PEK 3


^Heh, onpas se ollut hassu pörröturkki silloin puolivuotiaana lapsena :)

Lahti KV 27.4.2014, Jacqueline L Stacy:

"Though compeletely out of coat, a good example of the breed. Efficient and speedy mover. Good topline. I would like a bit more width of the chest and, of course, coat." JUN ERI SA JUK2


^Olihan se aikamoinen harvahapsi... Karsittu malli :)

Helsinki erikoisnäyttely 26.7.2014, Lena Danker:

"15 kk hyvänkokoinen, mutta hieman pitkähkö narttu. Kaunis ilme, purenta ok. Pysty lapa ja tästä johtuen lyhyt kaula. Ikäisekseen hyvä runko, mutta turhan pitkä lanneosa. Hyvä selkä + lantio. Toivoisin leveämmän reiden. Sopiva luusto. Liikkuu lyhyellä askelella edestä, sopivalla takana. Toivoisin enemmän asennetta liikkeessä." JUN EH


^Kökkölaatuinen kuva, mutta olkoot.


Siinäpä ne. Kasvattaja-Päivi on ansiokkaasti toiminut esittäjänä kahdessa viimeisimmässä näyttelyssä. Mua ei ihan hirmuisesti nuo näyttelytouhut kiinnosta, keksin sille rahalle helposti fiksumpaakin käyttöä... Kun ei nuo koepaikatkaan ihan ilmaisia ole. Mutta onhan se kiva silloin tällöin käydä tarkistuttamassa, että vieläkö se näyttää bortsulta... :D

Tänään Lara kävi huvittelemassa ja harjoittelemassa kehäkäytöstä oman seuran mätsärissä. Tuloshan oli aivan yllättävä: sinisten 1. ja BIS-5 :D Hupaisaa tästä menestyksestä teki sen, että Janne oli esittämässä Laraa (!), kun itse huhkin kiireisenä kisojen työntekijäosastolla. Ensimmäinen kierros kehässä meni vähän niin ja näin, ja siitä johtuen sininen nauha. Mutta seuraavat kierrokset oli aivan loistavia, koira (ja esittäjä) liikkuivat hyvin, ja seisotuskin oli tosi nättiä. Ehkä pitäis jatkossakin keskittää kaikki näytelmätouhu mätsäreihin, kun osallistuminen on halpaa, turhaa stressiä ei ole ja palkinnot on paljon paremmat kuin oikeassa näyttelyssä :D


^Tämä kuva siis aivan tuore, ylpeänä mätsäripalkintojen kera :)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kiireistä loma-aikaa...

Tunnustus: ollaan oltu tosi laiskoja viime aikoina. Tuntuu, että ennen kesää on kauheesti suunnitelmia, kaikkee pitäis ehtii tekemään ja treenaamaan. No sit kuitenkin kaikki menot vaikuttais olevan aina päällekkäin, ja jostain pitää karsia. Nooh, se mihin ollaan nyt panostettu, on aksa. Etenkin kepit ja kontaktit on nyt olleet työn alla. Jos tuosta sais ees kohtalaisen menijän jossain vaiheessa koulittua.

Tokossa ollaan taas palauteltu mieliin paikkista, kaukoja ja noutoja. Ollaan käyty jonkin verran eri paikoissa treenaamassa (ja leikkimässä). Ihan kiva yhteisen tekemisen meininki on ollut :) Palkkauksen kanssa on kyllä ollut taas vähän hakemista. Laralle kelpaa yleensä sekä lelu että nami, mutta täytyy vähän miettiä noita viretiloja eri liikkeissä ja katsoa, ettei tekniikka kärsi.

Esim. kaukoissa mulla oli jonkin aikaa takapalkka (nami), mutta Lara alkaa herkästi kärkkyä sitä, ja tekee vaihdot vinosti tai muuten "oudosti". Nooh, nyt sitten uusimpana kokeiluna olen tehnyt niin, että palkka on mun edessä alustalla, ja yksinkertaisesti kiellän Laraa tomerasti "ei vielä" tms. Toistaiseksi ainakin pikkukoiran nöyryys on pitänyt sen aika hyvin paikallaan vaihtoja tehdessä :D Välillä olen pitänyt samanaikaisesti myös takapalkkaa. Katsotaan nyt, miten tässä edistytään. Mutta ihan perus "namitusjumppaa" Lara kyllä vaatii edelleen etenkin m-i -osalta: istuminen tuppaa jäämään usein hieman vajaaksi.

Ohessa vähän videota todisteena siitä, ettei olla täysin lepäilty laakereillamme koko kesää.



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Hehkutusta... :D

Täytyy nyt kunnolla iloita, kun aihetta on. En tiedä mitä ja milloin on tapahtunut, mutta mun ja Laran kemiat on vihdoin kohdanneet ja treenaaminen on tällä hetkellä aivan mahtavaa. Nyt siinä on ensimmäistä kertaa "sitä jotain"... yhdessä tekemisen meininkiä. <3 Oon tosi tyytyväinen tuohon pöhköön karvakorvaan, ja alkanut entistä enemmän arvostaa siinä niitä ominaisuuksia, jotka kieltämättä teki meidän alkutaipaleesta hieman haastavan. Työtä on tehty paljon. Nyt kun ollaan vähän paremmin opittu ymmärtämään toisiamme, niin hommat sujuu loistavasti.

Lara on kehittynyt myös aksassa tosi hyvin. Ennen kaikkea sille on annettu entistä enemmän tilaa tehdä ja hoksata itse, ja eron huomaa! Lelun ohella palkkana on käytetty paljon myös ruokaa, kun kuitenkin kelpuuttaa myös sen, ja ruokapalkalla mielentila on usein vastaanottavaisempi.

Saatiin viikonloppuna iloita koko seuran voimin, kun Pasi ja Wiu toivat sm-kullan Heinolaan. Vau!! Siinä nähdään, mihin päättäväisyydellä ja ahkeralla treenillä voi päästä. Ehkä Larakin vielä valloittaa ratoja ympäri Suomen... ;)

Mökillä joutsenpariskunta tuli moikkaamaan meitä saunanlämmityksen ajaksi. Lara oli vähän ihmeissään, eikä uskaltanut mennä kovin lähelle katsomaan tulijoita.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Jotain edistystä... :)

Nyt vois sanoa, että alkaa vihdoin löytyä jonkinlainen yhteinen sävel Laran kanssa. Aikaisemmin on tuntunut, ettei kemiat ole aina kauheasti kohdanneet. :D Mutta viime aikoina tottikset on sujuneet tosi kivasti. Laralle on tullut huomattavasti lisää draivia tekemiseen.

Nyt se iänikuinen seuruu (!) alkaa tosiaankin muistuttaa etäisesti sitä, mitä pitäisi. Olen palkannut tosi paljon oikeasta paikasta JA kontaktista, ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan palkkaan. Teinpä tuossa nimittäin sellaisen hassun videohavainnon, että ennen palkkasin koiran herkästi eteenpäin, eli vein namin sen kuonon eteen. On muuten jännä, miten hankala on päästä eroon tuollaisista pahoista tavoista... ! :D Nooh, vahingosta viisastuneena olen nyt siis palkannut Laran tiukasti jalan vierestä, ja Laran seuraamispaikka on korjaantunut kuin itsestään. Jippii! Mulla on nyt varsin toiveikas olo, kun tämän asian lisäksi sitä kuuluisaa asennettakin on alkanut löytyä. Kyllä se joskus vielä seurata osaa.


Kimppatreeneissä ei olla nyt kesän aikana juuri käyty. Viime viikon kimppatreeneissä tehtiin häiriössä seuruuta yms. pientä, ja tehtiin myös paikkis ryhmässä. Mä makuutin Laraa ehkä max puoli minuuttia, koska halusin vaan saada onnistumisen pitkän tauon jälkeen. Tosiasiassa Lara kaipaa hirveästi paikkistreeniä ihan vaan mun kanssa, jotta se oppii kestämään sen, ettei kokoajan tapahdu mitään. Meidän paikkikset onkin vielä ihan lapsen kengissä.

Ruutu alkaa sen sijaan olla ihan mukavalla mallilla. Namialusta on aika usein targettina ruudussa, mutta hyvin löytää paikan ilmankin. Usein käytän tuota alustaa silti, jotta siitä ruudun keskelle menosta tulisi vahva. Tänään vein ennen treenejä ruutuun namialustalle ruokapalkan, ja tehtiin aluksi muuta. Sen jälkeen kuiskasin Laralle "missä ruutu", ja tosi hyvin haki sen katseellaan. Malttoi kuitenkin hyvin vielä tehdä perusasennon ja olla kontaktissa, kunnes päästin ruutuun. Olen vaihdellut ruudun palkkausta tosi paljon - välillä palkka on yllärinä valmiiksi namialustalla (aina kuitenkin niin, ettei sitä tarvitse etsiä), välillä on pelkkä namialusta ja välillä ei mitään. Välillä heitän palkan, välillä käyn viemässä. Palkkana toimii sekä ruoka että lelu. Olen aika paljon käyttänyt naksua merkkinä oikeasta paikasta. Tänään Lara oli tosi pätevä - se teki kaikki "tyhjätkin" ruudut todella hienosti.

Nyt pitäisi taas pakertaa jäävien, kaukojen ja etenkin noudon parissa. Noudossa eniten takeltelee luovutusasento, joka johtuu ihan siitä, että Laran eteentulo luoksetulossa on vielä ihan hirveä. :D Työtä, työtä ja työtä.... Kunhan tuo eteentulo saatais hyväksi, niin kyllä se noutokin kokonaisuutena siitä etenee. Nooh... pikkuhiljaa rakennellaan palasia.


torstai 22. toukokuuta 2014

Hakuhommia

Vietettiin hakuporukan kanssa tosiaan oikein tehokas treeniviikonloppu. Oltiin meidän mökillä ja siinä liepeillä olevissa maastoissa - näppärää kun tukikohta oli lähellä :) Ja toki vaihdettiin välillä vapaalle: istuttiin iltaa, saunottiin ja grillattiin herkkuja, sillä välin kun koirat kirmaili tai lepäili keskenään.

Laralle tehtiin ekana päivänä hajunhakuja. Lähinnä muistuteltiin sille tätä hommaa ja mentiin siis nenä auki aluksi. Ihan kivasti lähti homma käyntiin, vaikka keli olikin kuuma - onneks radalla oli sen verran ojaa ja rapakkoa, että koirat pääs juomaan ja pulahtamaan välillä. Lara oli oikein pätevä pikku bc... Mutta taaskin mulle tuli sellaset vibat, että se meni viimeset kerrat jo tyyliin "Huoh, no tuollahan se on, senkin urpo... mitäs siellä liinan perässä roikut kun antasit mun mennä..."


Toisena päivänä mentiinkin sitten ekaa kertaa haamuilla. Koitetaan nyt niillä alkaa työstämään sitä suoraan menoa. Ukko (tai akka :D) oli valmiiksi aika syvällä, ja Laralle näytettiin ukko keskilinjalta. Tämän jälkeen koiran kääntö poispäin, ja ukko eteni vielä vähän syvemmälle ja kokonaan piiloon. Koiran kääntö takaisin kohti piiloa ja siitä sitten lähetys. Yhdellä kerralla haju jäi jotenkin hassusti pyörimään, ja Lara pyöri moneen kertaan piilon lähellä mutta kesti tosi kauan löytää. Ajattelin jo hetken, että kutsunko takaisin ja lähetän lähempää uudelleen, mutta annoin olla. Ja hyvä niin - sinnikkäästi ja itsenäisesti se kuitenkin työskenteli loppuun saakka. Oikeastaan ihan hauska, että sille tuli vahingossa tuollainen tilanne. Se tiesi kokoajan, että jossain se akka piileksii, ja sai sitkeästä työskentelystä hyvän palkan.




Jäi kyllä hyvä fiilis noista haamuista. Lara tuntuu nauttivan enemmän, kun se saa työskennellä itsenäisemmin ja liikkua vapaasti. Oli kuitenkin ihan hyvä avata nenä ensin noilla hajunhaku -hommilla. Mutta eipä siinä muuta, kun jatkossakin täpinää touhuun haamuilla ja ukot vaan kunnolla piiloon.



Joku oli muuten viikonlopun jälkeen melkoisen väsynyttä koiraa ;)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Vesipedon kesäelämää

No nyt on kyllä kulunut jo luvattoman kauan viime postauksesta. Eipä sillä, että tässä vajaan kuukauden aikana olis ihan hirmuisia tapahtunutkaan. Itse oon ollut lomalla, ja vaikka luulis, että sit on aikaa treenata ja panostaa kunnolla, niin kyllä sitä tekemistä löytyy ihan yhtä lailla ja enemmänkin kun mitä arkena. Miten ihmeessä kerkeen tehdä enää yhtään mitään, kun palaan takas töihin??




Mutta joo. Lara kävi Vuorelan Lotan opissa. Koulutuksen anti: back to basics... :D Elikkä nyt tehdään Laralle perustreeniä niin, että se saa itse tarjota enemmän ja ohjaaja puolestaan tekee vähemmän. Harjoitellaan ohjaamista rintamasuunnan avulla. Parannetaan siten irtoamista ja estehakuisuutta. Maltti on valttia... Lara on kuulemma myös sen verran kiihkeä koira (ylläri), että tässä perustreenissä namipalkkakin vois olla paikallaan. Lelun käyttöä siis harkiten: koiran mielentila ei saa olla semmonen "LELU LELU MISSÄ LELU", koska silloin se ei opi mitään ja rallattelee menemään miten sattuu (ja samalla palkkaa itse itseään).

Jatketaan myös tutuilla lelunpudotusharjoituksilla. Tehdään myös "lelulle ohjauksia" niin, että koiran pitää oikeasti katsoa ohjausta lelulle päästäkseen, eikä juosta lelulle nopeinta reittiä pitkin ohjaajan selän takaa. Tässä avustaja vahtii palkkaa. Saatiin Lotalta kyllä just sellaisia apuja kun mitä tässä vaiheessa tarvittiinkin, uskon että näillä päästään hyvin eteenpäin :)

Toko. Hmmh. Mitähän siitä sanoisi. Ollaan nyt työstetty pitkästä aikaa ruutua ja kaukoja ja muut hommat on jääneet vähemmälle. Seuruuta ollaan kyllä treenattu "ei määrä vaan laatu" -periaatteella, ja tyytyväisenä voin todeta, että vihdoin se nokka pysyy ylhäällä (!) En oikein itsekään tiedä, milloin palaset loksahti paikoilleen. Annoin jonkin aikaa pientä käsiapua vasemmalla kädellä, ja naksu oli apuna. Nyt en ole antanut käsiapua enää vähään aikaan. Yleensä nami on vasemmassa kädessä, välillä olen laittanut ruuan kuppiin, vienyt nameja alustalle ruutuun tms. ja seurauttanut sen jälkeen vähän matkaa. Kaikki nämä toimii hyvin. Namipalkalla ollaan menty siis kokoajan, lelulla homma leviää.

Ruudun kanssa on tapahtunut yllättävän nopeaa edistymistä. Lara osaa mennä aika hyvin keskelle ruutua, eikä ole koskaan ollut oikeastaan lähelläkään sivunauhoja. Mutta jos lähetysmatka on pitkä, se saattaa tarjota pysähtymistä ennen ruutua. Siksi laitan usein namialustan ruutuun, kun aloitellaan treeniä. Sen jälkeen alustan voi ottaa pois ja tehdä treenin loppuun ilman alustaa. Lelupalkka tuntuis olevan ruututreenissä mieluisampi, ja onhan se helpompi heittääkin.

Kaukojen osalta ei voi olla ikinä valmis. Eniten työtä tuntuis odotetusti vaativan i-s ja s-i. Mutta pikkuhiljaa hinkutellaan näitäkin. Takapalkkaus toimii näissä Laralla hyvin, sillä saadaan onnistumisia aikaiseksi.

Ensi viikolla olis kokonaisen viikonlopun verran hakuilua tiedossa. Lähdetään varmaan haamuilla muistuttelemaan Laralle tuota hommaa - mutta siitä lisää sitten tuonnempana :)




Ilmojen lämmetessä mökkeillään yhä enemmän. Lara pääsee toteuttamaan itseään metsissä kirmaten, sammakoiden kanssa leikkien - ja nykyään myös uiden. Nyt se nimittäin on keksinyt tuon uimisen jalon taidon, ja esittelee sitä erittäin ylpeänä aina tilaisuuden tullen. Aikaisemmin se on lähinnä räpiköinyt ja lotrannut kaislikossa, mutta eilen uskaltautui sitten ihan uimasille :) Pikkupentuna se hyppäsi veneestä rantaveteen, mutta eipä tuo yllättävä elämys näytä mitään traumoja tuottaneen.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!

Oon näemmä ollut vähän laiska kirjoittelemaan viime aikoina :) Mut eipä ole ihan hirmuisesti ollut kerrottavaakaan. Tokopuolella on ollut aika hiljaista, kun en ole töiden puolesta päässyt hallivuoroille ja ei nyt olla muutenkaan kauheasti sen puolesta nipotettu. Se fakta on tullut jo todettua, että joissain asioissa se tauko voi tehdä ihan hyvää - ja ei meillä vielä kiirus ole mihinkään kisaamaan. Kypsytellään tilannetta kaikessa rauhassa...

Lara on viime viikkoina viettänyt siis lähes pelkästään agilitykoiran elämää. Tuntuu kyllä ajoittain siltä, että tuo reikäpää tykkääkin juuri siitä täysillä ja villinä rallattelusta, eikä niinkään tuosta toko-hissuttelusta. Juokseminen vaan on niin kivaa... ! Antaa lapsen olla lapsi. Ehtii sitä tokoa sitten vääntämään. Mutta siis joo, kyllä me nyt joku roti tässä treenaamisessa pidetään silläkin välin ;)




Tosi mahtavaa päästä pian taas hakutreeneihin, oon niin odottanut koko talven. Olen ajatellut, että aletaan jatkossa treenaamaan joko näkövaikutteilla tai ääniavuilla. Hajunhakuja tehtiin viimeksi, mutta niistä jäi mun tuntumaksi se, että Laralla oli sellainen "joo joo, siellähän se on, tiedetään" -fiilis. Tuntui, että Laraa lähinnä ärsytti se yhdessä ukkoa kohti himmailu, ja se työskentelee mielummin itsenäisemmin. Sille on jo aivan selvää, miten metsässä työskennellään, eli se osaa käyttää etsintään nimenomaan nenäänsä.

Näköapuja olen pitänyt ykkösvaihtoehtona. Tosin mulla on pieni ajatus jossain takaraivossa, että "silmäkoiralle" ei välttämättä kannattaisi noita näkövaikutteita antaa. Kuitenkin kuulemani mukaan tämä on kovin koirakohtaista, ja etenkin jos pohjatyö on tehty kunnolla, niin koiran ei pitäisi näkövaikutteen takia sulkea nenäänsä. Ja olennaistahan tässä lienee juuri se, että koira ei saa koskaan löytää ukkoa silmillään. Mutta katsotaan nyt, miten lähdetään hommaa jatkossa työstämään.

Ainiin, meinasi se tärkein asia unohtua ;) Nimittäin Laran kuvien tulokset. Alustavasti priimaa näyttivät olevan sekä lonkat, kyynärät että selkä. Ja eiköhän ne samanlaisina tule liitosta takaisin. Oon ihan mielettömän tyytyväinen!


torstai 3. huhtikuuta 2014

Aksakoulutus 30.3.14

Outi Koski kävi taas kouluttamassa. Outin mukaan ollaan edistytty ihan mukavasti oikeaan suuntaan. Edelleen jatketaan samoja perusharjoituksia. Palkkausta mahdollisimman paljon, jotta saadaan vauhti pidettyä yllä. Hyvin voi palkata vaativuudesta riippuen 1-3 esteen jälkeen. Palkkaussuuntaan pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Antoisa päivä kaiken kaikkiaan, Outi on tosi kiva kouluttaja :)

Ohessa vähän videopätkää Laran rallattelusta.





keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Ja sitä seuraamista...

Sitäpä tässä on taas hinkkailtu. Mun edistymispaineita kaiken osalta helpottaisi huomattavasti, jos saatais seuruu edes kohtalaiselle tolalle. Ei pitäisi tietenkään verrata aikaisempaan koiraan, mutta laitan tähän väliin erään kuvan. Siinä kiteytyy kaikki, millaista haluan seuruun ylipäätään olevan.

Kuva on jostain kisoista pari vuotta sitten, alo-tokoa Dina-vainaan kanssa. Elikkäs iloista, teknisesti oikeanlaista ja vahvaa kontaktin osalta. Paikkakin saa hiukan kärsiä, jos asenne ja kontakti on muuten hyvät.

Itsenäisenä koirana Lara ei ole luonnostaan erityisen kontaktinhakuinen, vaan tämän asian kanssa täytyy tehdä töitä. Myöskään tuo seuraaminen ihan minussa kiinni ei tunnu olevan Laralle mitenkään luontaista, vaan se köpöttelisi mielummin pienen välimatkan päässä. Se kun ei ole muutenkaan mikään syliintunkija, nukkuu mieluiten jossain omissa oloissaan jne.

Täytyy nyt vaan oikeasti asennoitua siihen, että Laralle täytyy yksinkertaisesti opettaa oikeanlainen seuraaminen. Mitään apuja se ei kauheasti mulle anna, mutta toisaalta tekee töitä tinkimättömästi palkkansa eteen.

Ollaan menty viime aikoina melkoisella seikkailumielellä ja haettu sitä, millä tuota Laran seuruuta saisi vietyä parempaan suuntaan. Tällä hetkellä (:D) oon sitä mieltä, että pidetään seuruutreenissä toistaiseksi superhyvä namipalkka + pieni vasemman käden apu, jotta saadaan se nokka pysymään ylhäällä ja onnistumisia tätä kautta. Namilla pysyy kuitenkin myös se paikka parhaiten. Jätetään lelut odottamaan sitä vaihetta, kun tekniikka alkaa olla varma ja halutaan lisää asennetta tekemiseen.

Näilläpä taas mennään... Onnea 1-vuotias Lara ja pentuesisarukset! :)



keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Back in business - entistä tykimpänä!

Parin viikon täystauko kaikesta treenaamisesta tuntui tekevän Laralle ihan hyvää. Toissa viikonlopun se sai lomailla kasvattajan luona maalla ja temmeltää muiden bortsujen kanssa. Vähän erilaista touhua Laralle. Oli reissun jälkeen aika väsynyttä koiraa... :)

Perjantain aksassa Lara oli  jotenkin aikaisempaa kuuliaisempi ja näpäkämpi. Meno näytti niin kivalta, että jopa mun piti tosi pitkästä aikaa kokeilla ohjaamista... Noin niinkuin kartturina huomasin jälleen, että Lara on aika nopsa. Siinä saa itsekkin kipittää aika haipakkaa menemään. Luulin, että mun edellinen koira oli nopea, mutta tässä mennään jo uusiin ulottuvuuksiin. Vähän haastavampaa toki ohjaamisen kannalta, mutta onhan se hyvä että meno maistuu ja potentiaalia löytyy. Ja enpä mä itse Laraa niinkään aksassa ohjaa, mun jalat on yleensä samantien solmussa.

Sen kyllä huomasin Laran kanssa aksaillessani, että paikallaan lähtöluvan odottaminen ei tosiaankaan ole mikään ongelma. Siis ei sellainen, mitä olen sen kuvitellut olevan. Lara nimittäin tietää jo varsin hyvin, mitä istu ja odota tarkoittaa. Kaikki aikaisemmat ongelmat on vaan sitä sen tavanomaista testailua. Mun kanssa Lara ei lähtenyt paikaltaan kertaakaan mihinkään, vaikka liikuin normaalisti ja menin esim. esteen taakse odottamaan. Pysyi erittäin hyvin. Eli taas tässäkin: sitä kuuluisaa asennetta kartturille mukaan, ja pelisäännöt selväksi koiralle. Radalle pääsee vaan, kun tiettyjä rutiineja noudatetaan.

Tokon puolella ollaan taas jatkettu seuraamistreenillä. Nythän probleemana on heti ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reipas edistäminen, jonka Lara sen jälkeen korjaa. Mutta on se silti rumaa. Tuohon edistämiseen liittyy usein myös se, että kontakti katoaa - Lara ei yksinkertaisesti kuuntele ja keskity, vaan lähtee omaa tahtiaan liikkeelle. Ollaan nyt sitten arvatenkin treenattu ihan yhden askeleen siirtymisiä ja käännöksiä. Näitä pitäs vaan tehdä lisää ja olla tosi mustavalkonen sen oikean paikan suhteen. Täytyy muistaa pitää se seuraaminen niin yllätyksellisenä, ettei Laralla olis tarvetta tuohon harppaamiseen.

Muutenkin tämä on taas vähän hakemista palkkauksen kanssa. Olen välillä kokeillessani huomannut, että Laran seuruu tiivistyy ja paranee lelupalkalla - tiettyyn rajaan asti. Eli tyyliin ensimmäiset pätkät sujuu hyvin, mutta parin palkkauksen jälkeen vire nousee liikaa ja homma leviää. Leviää siis lähinnä paikan suhteen ja Lara alkaa herkästi painaa - kontakti ja yleinen asenne tekemiseen on kuitenkin parempi.

Namilla tulee siis sellaista kuuliaista, rauhallista seuraamista (joka tuntuu kyllä välillä turhankin lapaselta) ja lelulla sais taas iloisuutta ja kontaktia peliin. Mutta milläpä nämä yhdistäisi... Olen välillä tehnyt lelupalkalla ihan niitä askeleen-parin käännöksiä, joissa Laran on siis pakko skarpata ja keskittyä. Jos sitä kautta sais jotenkin rakennettua seuraamista paremmalle tolalle, vaikka sitten aina parin toiston verran tehden. Täytyy myös miettiä, jos namipalkan antamisesta esim. selän takaa olis apua. Hmm...

Jääviä/pysäytyksiä ollaan treenattu nyt uutena asiana jonkin verran. Stoppeja ei olla tehty vielä varsinaisesta seuraamisesta, vaan siten, että koira liikkuu vapaasti ja käskyn tullessa pysähtyy niille sijoilleen, oli se sitten tulossa kohti tai kävelee vierellä. Olen palkannut naksulla ja heittämällä lelun reilusti koiran taakse. Haluan rakentaa Laralle tosi vahvan mielikuvan siitä takana olevasta palkasta, ja tähän mennessä onkin saatu tosi hyviä stoppeja. Larahan oppii varsin nopeasti, kunhan  naksun kanssa pitää huolen oikeasta ajoituksesta ja palkka on hyvä. Olen vaihtelevasti kasvattanut käskyn ja palkan välistä aikaa parhaimmillaan pariin sekuntiin, jos saisi vahvisteltua paikallaan odottamista. Sitten pikkuhiljaa omaa liikettä mukaan...

Esineitä ollaan leikinomaisesti treenailtu muutamia kertoja metsässä. Lara tietää, mistä hommassa on kyse ja mitä sen kuuluu etsiä. Pitäisi nyt ihan vaan kotosalla nostattaa sillä paljon erilaisia esineitä ja treenata ihan sitä perus luovutusta... ollaan kyllä oltu laiskoja noudon saralla noin niinkun muutenkin. Nyt päällimmäisenä mielessä on oikeestaan Laran viralliset luustokuvaukset reilun viikon päästä - oon hirvee jännittäjä senkin asian suhteen.



Käytiin tänään kentällä tekemässä kevään ensimmäisiä treenejä - oli kyllä jo niin keväinen sää :) Kivaa päästä pian taas ulkotreeneihin.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pakertamista aksan parissa

Tämän viikon aksatreeneissä työstettiin Laran taipumusta juosta ohjaajan jalkoihin. Erityistä huomiota kiinnitettiin ohjaavaan käteen ja lelun pudottamiseen/heittämiseen. Treenattiin suoralla radan osuudella. Alkuun tuli muutama hyvä onnistuminen, mutta kun Laralla kierrokset nousivat, niin keskittyminen kärsi ja tuttu ongelma nousi esiin. Saatiin kuitenkin loppuun vielä onnistuminen.

Ihan hyvä treeni. Työtähän tämä asia jonkin verran vaatii, mutta onneksi Lara oppii nopeasti. Outi Koski tulee kouluttamaan uudelleen kuun lopussa, kiva saada sitten Outilta palautetta ja kommenttia siihen, missä mennään.


Käytiin tänään mökillä, oli ihana kevätsää. Lara oli iloinen kaikista kivoista hajuista ja paineli pitkin metsiä.

Jos säät suosii, niin mökkeilykauden voisikin aloittaa tänä vuonna vähän aikaisemmin. Käytännössä asuimme siellä viime kesän, ja niin teemme varmaan tulevanakin kesänä. Pihalle kyhätään sitten vähän aksaesteitä itsenäistä treeniä varten.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Treeniväsymystä...

Jotenkin olen ollut viime aikoina tosi saamaton kaiken treenaamisen suhteen. Tai itse asiassa johtuu ehkä siitä, että aikaa on nyt mennyt enemmän omiin treeneihin ja koirahommat on jääneet vähemmälle. Sais olla jo kevät ja kesä... Pääsis treenailemaan ulos kentälle useampaan kertaan viikossa. Ja nämä viime aikojen kurakelit on tosi rasittavia, Lara tuo turkissaan koko metsän mukana sisälle ja sitä pitää pestä ja puunata ihan jatkuvasti.

Perjantain aksassa treenattiin pakkovalssia ja takaakiertoja. Pakkovalssissa Lara ei kestä vielä kovin hyvin sitä, että ohjaaja lähtee liikkeelle merkkauksen jälkeen. Näitä pitää nyt vahvistaa perus lelun pudotuksilla. Takaakiertoihin Lara lähtee ihan kivasti, mutta treenattavaahan niissäkin on paljon. Takaakiertoja on nyt treenattu aika pitkälti niin, että koira lähtee ohjaajan viereltä takaakiertoon. Radalla esim. toisen esteen jälkeen tuleva takaakierto ei toimi vielä yhtä hyvin. Lisää vaihtelevuutta treeneihin...

Maanantain tottikset meni seuruuharjoittelun osalta ihan kivasti. Suurin epäkohta siinä on tällä hetkellä ensimmäisen-toisen askeleen kohdalla tuleva reilu edistäminen. Parin askeleen jälkeen korjaa itse, mutta liikkeellelähdössä on aina kova kiire. Täytyy nyt ottaa työn alle taas askeleen-parin hinkuttaminen. Kontakti pysyy vaihtelevasti, ja mun pitäis vaan ottaa selkeämpi linja siihen, mitä Laralta vaadin. Paikan Lara pitää kaikenkaikkiaan melko kuuliaisesti, mutta haluaisin sen seuruusta vähän intensiivisempää. Kuitenkin niin, että se pysyy ns. siistinä. Pitää oikeesti myös videoida meidän treeniä, niin pystyn katsomaan vähän paremmin tuota meidän tilannetta. Pitäis, pitäis, pitäis... :)

maanantai 24. helmikuuta 2014

Kohti kevättä

Nyt on ollut taas niin lämpöset kelit, että ajatukset suuntautuu väkisin kevääseen ja kesän treenikuvioihin. Kivaa päästä sitten taas maastoon, odotan innolla! Sinnehän pääsis oikeastaan jo nyt, kun lunta ei juurikaan ole. Täytyy katsoa, jos kehiteltäis jonkinlaista maastotreeniä lähiaikoina, jos lumitilanne vaan sallii.




Sitä ennen pakerretaan siis vaan tottiksen parissa. Mun ajatuksena oli alunperin, että olis ehtinyt tämän talven aikana treenailla jopa ilmaisuja. Noutoa ollaan kyllä pikkuhiljaa rakenneltu, mutta sekin on vielä kovin kesken. Ei siis olla oltu kovinkaan aikaansaavia tällä saralla. Kaiken lisäks on nuo sateiset ja tylsät loskakelit... ei jotenkin nappaa ulkona treenaaminen.

Lara keksi tänään hallissa taas äänenkäytön ihanuuden. Semmoista tasaista pientä piippausta kuului vähän väliä. Räminäpurkkia vastaan on kehittynyt jo jonkin sortin immuniteetti, ja se alkaa olla hieman tehoton. Täytyypä taas pohtia tätä asiaa ja miettiä, millä ratkotaan ongelmaa seuraavaksi. Olen kyllä vielä toiveikas sen suhteen, että kun tuo uhmaikä menee ohi, niin minulta tuleva palaute toimii paremmin. Aika näyttää.

Lara tuli kentälle kuitenkin tosi hyvässä mielentilassa. Se tarjosi suorituspaikalle mentäessä seuraamista ja kontaktia koko ajan, vaikka en vaatinut siltä mitään erikoista. Olin itse asiassa varsin passiivinen ja eleetön. Olen aiemminkin huomannut, että usein oma passiivisuuteni motivoi koiraa yrittämään. Tuntuu, että Laraa motivoi tässä yllätyksellisyys eli se, että eleettömyyteni jälkeen voi milloin tahansa tulla superpalkka ja bileet (jonka se saikin, kun pääsimme suorituspaikalle ja Lara tuli oma-aloitteisesti perusasentoon). Tällaisia ne kisatilanteetkin itse asiassa ovat.

Tehtiin paikkistreeniä. Tämä oli oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun treenailtiin sitä häiriössä. Lara teki ensin yksin, ja kesti hyvin minun liikkumisen. Aikaa ei ollut kuin ehkä 15s, sen jälkeen liikuin hieman ympäriinsä ja muut tekivät häiriötä kentän laidalla. Lara keskittyi hyvin, pari kertaa vilkaisi äänien suuntaan, mutta ei osoittanut suurempaa kiinnostusta.

Tehtiin myös ns. kisanomainen paikkis, koirat rivissä. Avustaja seisoi Laran hihnan päällä, kun ei olla aiemmin tätä treeniä tehty. Olin aluksi parin metrin päässä. Lara ei välittänyt muista koirista ollenkaan, ja pysyi tosi hyvin. Tosin lonkalle se kellahti jossain välissä, ja laski pään välillä maahan. Kävin palkkailemassa tassujen väliin välillä, ja viimeiseksi kävelin kisanomaisesti kentän toiselle laidalle. Ei merkkiäkään siitä, että olisi halunnut perääni lähteä. Takaisin tullessa pikku-bc:lle olikin sitten mahdottoman hankalaa, kun ohjaajat kävelivät sen ohi viereisten koirien luokse. Lara vinkui hieman ja ryömi ihmisiä vastaan, mutta palasi ruotuun kun kielsin. Eipä malttanut sitten enää paikallaan maata, vaan nousi kun tulin sen luokse. Eli meille jatkossa mahdollisimman paljon ihmisten tekemää häiriötä, koiran takana seisomista, koiran ympäri liikkumista jne. Hyvä tietää jatkoa ajatellen.

Putkitreeniä ja nenän käyttöä höntsäillen... :)

Otettiin tänään työn alle hankalammat putkikulmat. Putki oli kaarella, ja lähdettiin tekemään putkeenmenoja kulmaa pikkuhiljaa vaikeuttaen. Saatiin heti muutama onnistuminen tosi vaikeastakin kulmasta. Otettiin sama putki myös osaksi rataa.

Toisena pätkänä oli hyppyjä ja putki, jotka oli asetettu ympyrän muotoon. Ajatuksena oli ohjata koiraa niin, että itse liikkuu mahdollisimman vähän. Lara osasi yllättävän hyvin, eikä tullut ohjaajan jalkoihin kuin muutaman kerran. Tässä kiinnitettiin huomiota palkkauksen suuntaan. Lara selvästi lukitsi seuraavan esteen jo edellistä suorittaessaan, ja eteni paikoitellen tosi sujuvasti. Siis jonkinlaista estehakuisuutta on jo kehittynyt, hyvä!

Viimeisenä kokeiltiin suoraa pätkää putki-hyppy-rengas-hyppy. Ohjaajakin sai juosta... :) Lara on kehittynyt renkaalla tosi varmaksi suorittajaksi, ja se hakee ja lukitsee renkaan hyvissä ajoin. Ohjaajan jalkoihin Lara hakeutui välillä hyppyjen kohdalla, mutta tässä kiinnitettiin huomiota selkeään käsiohjaukseen. Hyvällä ohjauksella Lara menikin paremmin. Se ohjaus vaan meinaa välillä unohtua, kun itse pitää pinkoa niin kovaa :)

Tässä yksi päivä metsälenkillä kokeilin huvikseni, hoksaako Lara hakea minulta pudonneen hanskan. Pudotin käsineen ja edettiin n. 15m, kun pysähdyttiin ja sanoin Laralle "mikä jäi" tms, ja näytin kädellä tulosuuntaan. Lara lähti heti etsimään osaksi nenällä, osaksi silmillä. Oli jo pimeää, eli ihan pelkästään katseen varassa se ei voinut työskennellä. Lara meni epäröimättä hanskan luo, nuuhki sitä ja jäi katsomaan minua. Kehuin kovasti, ja Lara otti hanskan suuhunsa ja lähti iloisena kirmailemaan ympäriinsä. Luovutuksessa on siis työstettävää... :D Mutta tosi kiva tietää nyt, että esineiden opetukselle on hyvät pohjat olemassa.



Tosin tiesin jo aiemmin, että Lara etsii nenällään esim. heittämäni kävyn tai kepin metsästä, ja se löytää sen joka kerta oikeastaan pomminvarmasti. Eikä muuten luovuta ennen kuin löytyy... ! Tosin kävyn löytyessä Lara lähtee saaliinsa kanssa kirmailemaan ja yleensä järsii sen palasiksi... :D Mutta osaapa ainakin nekkuaan käyttää. Hyvä tietää tunnarinkin opetusta ajatellen.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Koiran opiskelua

Maanantain tottiksessa tehtiin häiriötreeniä, eli perusasentoa ja kontaktia niin, että ympärillä teki neljä muuta koirakkoa samaan aikaan. Lara keskittyi mielettömän hyvin ja teki täysillä, olin tosi tyytyväinen. Viikoittaisen hallivuoron lisäksi ei olla tehty viime aikoina käytännössä mitään tokoiluja tai tottiksia. Tuntuu, että mulla on paljon tekemistä jo siinä, että opettelen ihan arkielämässä lukemaan Laraa. Se on nyt juoksujensa jälkeen muuttunut aika paljon... eikä siis varsinaisesti huonompaan suuntaan. Lähinnä mulla on opettelemista siinä, että miten lähden tuollaisen koiran kanssa työstämään asioita. Edellinen koira kun oli luonteeltaan varsin erityyppinen. No jos nyt koitan hieman avata tätä... :)

Täytyy tietysti muistaa, että Lara on vasta n. 11kk ja vielä kovin kesken. Kuitenkin, vastoin mun ennakko-odotuksia, Lara ei ole vielä tähän mennessä ollut missään tilanteissa juurikaan miellyttämishaluinen. Välillä tuntuu, että sille on muuten kaikki "ihan sama", kunhan se saa minulta ruuan ja pääsee ulos. Se ei muutenkaan turhia mielistele, ja kotiintuloseremoniakin on aina varsin maltillinen ("ai kiva, tulittekin jo").

Laraa ei tunnu yksinolo hetkauttavan pätkän vertaa. Yksinjäädessään se käpertyy omiin oloihinsa nukkumaan, korkeintaan vilkaisee, kun ovi menee kiinni. Laran on toistaiseksi pystynyt hyvin jättämään muillekin hoitoon, yöksikin. Ei tunnu turhia stressaavan siitä, että ei ole oman laumansa kanssa. Eräänä päivänä siskoni lähti Laran kanssa lenkille vanhempien pihasta, kun me jäimme vielä pihaan pakkaamaan autoa. Lara ei edes vilkaissut taakseen tyyliin "tuletteko tekin", vaan jolkotteli menemään erittäin tyytyväisen oloisena.

Kyllähän tuo meitä testailee. Viimeksi kun leikkasin siltä kynsiä, eli Lara pötkötti jalkojeni välissä kun istuin lattialla, se murahti, kun otin sakset käteeni. Se ei ole koskaan aiemmin erityisemmin vastustellut toimenpidettä tms, vaan tämä oli ihan selkeästi mielenosoitus. Sanoin takaisin melko tiukasti ja painoin Laran takaisin maahan, ja leikkasin kynnet normaaliin tapaan. Enää se ei kommentoinut mitään, ja harjailin sitten vielä mahakarvat ja Lara sai sietää käsittelyä puolisen tuntia. Tekee varmaan sille ihan hyvää...

Lenkillä Lara haastaa muita koiria, vaikka se käyttäytyykin näennäisesti hyvin, eikä pyri muiden luokse. Eli yleensä se ohittaa muut koirat mun takana kävellen, mutta häntä on pystyssä ja viimeisimpänä ilmiönä myös niskakarvat on aivan pörheenä. Sitten ihmetellään, että "miks toi mulle ärähti, kun olin tässä vaan muina miehinä päiväkävelyllä". Vähän semmoista epävarmaa uhittelua.

Lara kuitenkin uskoo suullisen palautteen hyvin. Eli yleensä riittää, kun sille vaan sanoo, ja se jättää asian sikseen. Ulkonakin Laraa voi mukavasti pitää vapaana, koska se kyllä uskoo/tulee luokse, kun sitä käskee "asenteella". Siltä musta tosiaan tuntuu: Laraa ei voi "pyytää" tekemään, vaan siltä pitää vaatia. Edellinen koira seisoi vaikka päällään jo puolesta sanasta. No ei sentään ihan... :)

Laran käytöstä onkin rauhoittanut ja tasoittanut tosi paljon se, että se ei nykyään saa oikeastaan mitään ilmaiseksi. Kasvattajalta saatua johtajuusmatskua on selailtu paljon, ja nykyään me noudatetaan noita ohjeita melko tarkalleen. Ei meidän tilanne siis missään nimessä mitenkään "huono" ole, ja pääosin Lara on ns. huomaamaton ja käyttäytyy mahtavasti, ja treenit sujuu oikein hyvin. Laran aavistuksen dominantimpi luonne vaan tulee välillä esille sellaisissa paikoissa, jotka ovat mulle yllättäviä. Mulla on hieman sulattelemista siinä, että harrastuskaverina on älykäs, tilannetajuinen ja itselleen työskentelevä koira. Kohtalaisen kovaksikin tuota voisi tähänastisten kokemuksien perusteella sanoa. Toki jollekin esim. malikkaan tottuneelle Lara olisi varmasti lälly ja herkkis, aiempi kokemuspohja vaikuttaa tässä jonkin verran.

Mutta onhan se mahtava. Se hoksaa asiat nopeasti, ja naksuttelu sopii Laralle hyvin. Se on tosi sinnikäs työskentelemään, eikä luovuta, kunhan palkka on hyvä. Se tekee täysillä, silloin kun tehdään, ja osaa toisaalta rentoutua todella hyvin erilaisissa paikoissa (hallissa rentoutumista on harjoiteltu ja se on alkanut tuottaa tulosta). Lelupalkkaus toimii Laralla. Se on rohkea, eikä välitä äänistä, autoista, laitteista, erilaisista paikoista tai ihmisistä (jossain vaiheessa oli pientä arkailua vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se on nyt tasoittunut).

Ennenkaikkea siis tosi vaivaton kaveri arjessa, ja kyllä me vielä treenailun osaltakin pitkälle päästään kunhan opin mukauttamaan omaa toimintaani koiralle sopivaksi :)

lauantai 15. helmikuuta 2014

Aksantäyteinen viikonloppu

Kerrattiin perjantain treeneissä rengasta, pituutta ja pussia. Etenkin pussin sujuminen oli melkoisen yllättävää, koska umpipussia ei olla ihan hirmuisesti treenattu. Lara teki sitä kuitenkin tosi reippaasti ja tarjosi sitä mielellään. Esteosaaminen on mennyt aika lyhyessä ajassa nopeasti eteenpäin, tosin onhan tehtävää vielä etenkin keppien ja kontaktien osalta hirmuisesti.

Lauantaina meitä oli kouluttamassa Outi Koski. Päästiin tehokkaasti käsiksi yhteen suurimpaan pulmaan, nimittäin Laran tapaan hakeutua kovassa vauhdissa ohjaajan jalkoihin, ja tällöin ohjaus (ja kaikki muukin) yleensä unohtuu. Outin mukaan tämä onkin paimenilla melko yleistä. Tehtiin pieni harjoite: Ohjaaja juoksi Larasta poispäin lelun kanssa, pudotti lelun matkalla Laran nähden ja Outi päästi Laran irti. Lara ei vilkaissutkaan leluun, vaan juoksi suoraan ohjaajan luokse. Tätä aletaan nyt työstää siten, että vastaavanlaisilla harjoituksilla opetetaan koira kiinnittämään huomio leluun. Eli kun koira juoksee lelusta ohi, sanotaan "hups" tms. ja kannustetaan koira hakemaan lelu. Tästä palkaksi leikkiä lelulla. Kun tämä sujuu, samaa harjoitetta siirretään esteille. Tavoitteena on, että koira alkaa seurata paremmin ohjausta myös kovassa vauhdissa, että lelua voidaan jatkossa käyttää sujuvasti palkkana ja että saadaan parannettua koiran irtoamista.

Laran laajoihin takaakiertokaarroksiin saatiin neuvoksi laittaa palkka aina siivekkeen taakse, jotta koiran on pakko kääntyä tiukasti. Vaihtoehtoisesti avustaja voi heittää palkan siivekkeiden välistä. Näitä pitää muistaa treenata molempikätisesti.

Tosi kiva ja antoisa koulutuspäivä, Lara sai omantasoistaan treeniä ja ohjaaja sai vinkkejä mieltä askarruttaviin asioihin :)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ruututreeniä hallissa

Tehtiin ruutua ekan kerran hallissa. Meidän edellisistä ruututreeneistä onkin jo aikaa, mutta tänään vähän muisteltiin, että mitäs ne tötteröt ja nauhat oikeen tarkoittavatkaan.

Tehtiin namialustalle menoja pari kertaa. Laitoin alustan aika keskelle ruutua. Ensimmäisellä kerralla Lara ei varmaan täysin paikallistanut namialustaa, koska se nuuhkaisi ja tsekkaili ympärilleen jo ennen ruutua. Lähetys oli ehkä turhan läheltä. Toisella kerralla otettiin enemmän etäisyyttä, ja Lara pystyi jo siinä vaiheessa hahmottamaan paremmin koko ruudun. Kuiskasin sille ennen varsinaista lähetystä pari kertaa "ruutu", ja annoin sen hakea ruutua katseellaan. Alustalle menot sujuivatkin sitten jo mallikkaasti.

Tehtiin pari kertaa myös tyhjän namialustan kanssa, eli Lara meni namialustalle, huomasi että siinä ei ole mitään ja jäi katsomaan minua -> palkka ruutuun. Tässä olen aina käyttänyt naksua. Periaatteessa voitaisiin jatkossa jo pysyäkin tässä target-treenissä ja alkaa myöhemmin häivyttämään alustaa pois, Lara on kuitenkin tajunnut tuon idean. Olen toistaiseksi halunnut vaan saada vauhdikkaita menoja ruutuun ja luoda mielikuvaa siellä odottavasta palkasta, täytyy nyt pähkäillä miten jatkossa tehdään. Toki välillä koiran pitää silti saada suora palkka ruudusta.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Oho, joko se tekee rataa...

Tänään aksassa kokeiltiin jo vähän pidempää rataa erilaisine ohjauskuvioineen. Rata oli mutkitteleva, ja sisälsi hyppyjä ja putkia. Lara ja kartturi pääsivät treenailemaan valssia ja pakkovalssia.

Suurimmaksi kompastuskiveksi muodostui ensimmäinen putki. Radan alussa hyppy, hyppy ja putken pää olivat suorassa linjassa, mutta putken toinen pää näkyi myös suoraan lähtöpaikalle. Jostain syystä tuo toinen pää imi tosi vahvasti. Tuntuu, että Laralle voi jäädä jokin toiminto vahvasti "päälle", ja esimerkiksi tuota väärää putken päätä se tarjosi sinnikkäästi kaikista kikoista ja eri ohjaustyyleistä huolimatta. Muutettiin koiran lähetyspaikkaa niin, että toinen putken pää ei ollut niin houkuttelevasti tarjolla, ja näin saatiin pari onnistumista. Mutta taas samaan paikkaan palatessa... sama pulma. Hmmh. Lara ei välttämättä edes katsonut ohjausta, vaan se lukitsi väärän putkenpään jo istuessaan.

Toisaalta on tietysti hyvä, että Lara irtoaa putkeen kivasti, mutta jotenkin pitäisi tasapainottaa tilannetta. Voipi olla, että Laraa on palkattu turhan usein juuri putkien jälkeen, ja sen takia se menee mielummin suoraan putkeen, kuin suorittaa muita esteitä "ohjaajan iloksi". Palkan eteenhän Lara aina työskentelee, eikä miellyttämishalua ole ainakaan vielä ilmennyt juuri nimeksikään.

Mietitään nyt jatkossa vähän tuota palkkausta ja palkataan enemmän eri esteillä. Viime treeneissä tehdyt irtoamisharjoitukset on hyviä, näitä lisää hypyillä ja häiriöksi lisätään putkenpäitä. Vahvistellaan esteiden nimiä erottelutreenillä. Välillä palkan antaminen ihan kädestäkin voisi olla hyvä, ohjaaja saisi Laran silmissä enemmän merkitystä. Paljon olisi tehtävää, mutta onhan tuota aikaa... :)

tiistai 4. helmikuuta 2014

Sitä sun tätä

Perjantain aksavuorolla tehtiin taas irtoamis/eteenlähetystreeniä, hypyillä ja muurilla. Namialusta oli apuna muurin takana, ja Lara paineli menemään ihan mukavaa tahtia. Lelupalkkakin toimi. Muutamien toistojen jälkeen rataa jatkettiin putkella, ja tässä vaiheessa putki imi turhan voimakkaasti -> Lara ei malttanut suorittaa muuria, vaan kääntyi sitä edeltävältä hypyltä suoraan putkelle. Tätä sitten hinkattiin ja palkkailtiin taas muurin taakse. Saatiin loppuun jopa onnistuminenkin.

Sattumoisin maanantain tottiksessa oli samantapainen treeni, tehtiin nimittäin hyppytekniikkaa 6 hypyn sarjalla. Tässä ei ollut ihmeitä.

Tutustuttiin samalla myös pk-hyppyyn, joka viritettiin n. 15 cm korkeaksi ja Lara sai suorittaa sen pari kertaa osana muuta harjoitusta. Lara näki, kun namialusta laitettiin umpiesteen taakse ja päästin sen hyppyjen takaa irti. Se paineli vauhdilla umpiesteelle asti ja meinasi ensin kiertää sen, mutta ilmeisesti näki namialustan esteen yli ja päättikin hypätä. Toisella kerralla se menikin jo kuin vanha tekijä.

Olen tosi tyytyväinen Laran hallikäytökseen. Lara on nyt ollut osittain näkösuojassa, josta se näkee muita ihmisiä ja koiria, mutta ei ihan suoraan kentälle. Siellä se odottelee pääosin hiljaa, muutama piipitys saattaa silloin tällöin kuulua. Maanantain tottisvuoro oli kaikenkaikkiaan jotenkin levoton, ja suunnilleen kaikkien koirat pitivät jotain meteliä jossain vaiheessa. Lara ei kuitenkaan provosoidu muiden ääntelystä, vaan odotteli ihan kivasti. Tuntuu, että Laran rauhoittumisen myötä se keskittyy paljon paremmin itse tekemiseen, ja se on jotenkin keskittyneempi ja säpäkämpi, kun haen sen hommiin. Noh, toivotaan nyt että sama linja jatkuu, ja purkkia ei tosiaan tarvitsisi enää kauheasti heitellä.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Tottelemista hyvillä mielin

Tänään päätin, että otetaan vähän eri asenne treeneihin kun mitä viime viikolla oli. Minulle tuo Laran odottelu ja rauhoittuminen (eli piippailu ja yleinen mesoaminen) on jo muutamassa viikossa ehtinyt muodostua jonkin sortin möröksi, jota stressaan ja mietin etukäteen. Yritin parhaani mukaan olla tänään jonkin sortin zen-mielentilassa, koska olen huomannut, että mun hermostuminen hermostuttaa Laraa aika paljon, ja sitten mistään ei tule mitään.

Laran kentän laidalla haukkumiseen ei tehoa minkäänlainen palaute minulta. Se hiljenee kyllä, jos sen haukkuessa käännyn sitä kohti tai menen torumaan sitä - se saa silloin mitä haluaakin, eli huomion itselleen. Toruminen toimii vain hetkellisesti, ja mökä alkaa uudelleen, kun jätän Laran yksin. En ollut vielä ennen tätä päivää keksinyt, millä linjalla lähden tuota käytöstä muokkaamaan, ja ensiapuna Lara on ollut näkösuojassa niin, ettei se näe kentälle tai minua. Silloin se on ollut kutakuinkin hiljaa.

Tai siis oli ennen tätä päivää. Tänään se aloitti itsekseen sellaisen fanfaarin, että minun piti ihan tarkistaa, tuleeko haukku Larasta. Pohdittiin tilannetta treenikaverien kanssa, ja esille nousi idea avainnipun tms. yllätyksen heittämisestä. Minullakin on joskus käynyt sama mielessä, mutta olen jotenkin ajatellut, että bc vähintäänkin traumatisoituu sellaisesta ylläristä. Onneksi kokeneita ihmisiä oli valaisemassa asiaa, ja lähdettiin kokeilemaan. Saatavilla oli rukkanen, joka nakattiin piilosta Laran eteen, kun se haukkui. Noinkin "vaisun" efektin vaikutus oli huomattavan tehokas - Lara oli tämän jälkeen hiljaa pitkän aikaa, ja kävin välillä palkkailemassa sitä hyvästä käytöksestä. Lara alkoi jonkin ajan kuluttua hieman kitistä, ja tässä kohtaa hyödynnettiin avaimia. Avain-yllärin jälkeen Lara oli loppuajan käytännössä suu supussa, vaikka kävin välillä Laran luona eli yksinjäämisiä tuli tosi monta kertaa. Siis aivan mieletön muutos, välillä täytyi ihan tarkistaa, oliko koira vielä hengissä. Aivan rauhassa se siellä pötkötteli paikallaan... :) Katsotaan, millä fiiliksillä Lara on perjantain aksatreeneissä.



Rauhallisen odottelun vaikutus näkyi minusta heti itse treenissäkin. Lara oli tosi säpäkkänä tarjoamassa minulle eri asioita, kun hain sen tekemään toista settiä. Se haki kontaktia koko ajan, ja luoksepäästävyystreenissä se malttoi istua harjoittelumäärään nähden tosi hyvin.

Ensimmäisessä setissä tehtiin noutoa, siis siten, miten Lara tässä vaiheessa osaa. Käytännössä tehtiin kapulan nosteluita. Hyvää on ainakin sen ote, se ei pureskele, ja pitää rauhallisesti kunnes palkka tulee. Jatkossa voin olla vielä tarkempi hyvästä otteesta - jos se on huono, niin höpöhöpö ja kokonaan uusi yritys. Lara kyllä kestää sen. Olen muutenkin tosi iloinen tuon koiran sinnikkyydestä, se ei lannistu epäonnistumisesta, vaan yrittää kovemmin uudestaan.

Yleisesti pitää jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että maltan paloitella noudon tarpeeksi pieniin osiin ja treenata niitä erikseen. Voin liittää pitotreeniin erilaisia juttuja, kuten maahanmenoa, pyörimistä jne., ettei pitotreeni menisi aina saman kaavan mukaan. Vauhtia haettaessa voin vähän hetsata Laraa, heittää kapulan pannasta kiinni pitäen ja päästää Laran hakemaan liikkuvaa esinettä. Luovutusasennossa tärkeintä on nyt ensin opetella hyvä luoksetulo ja eteen istuminen, asento on siinä mielestäni vielä aika huono.

Tänään huomasin, että Lara oli aluksi vähän epävarma kapulaan tarttumisesta, mutta kun vire nousi, niin sen tekeminen parani, ja se sai toistojen myötä ehkä lisää itseluottamusta. Jatkossakin noutotreenissä pieni vireen nosto aluksi ei olisi varmaan pahitteeksi. Mutta eipä me kyllä ollakaan viime aikoina juuri noutoa treenailtu, ja Lara teki kaikenkaikkiaan ihan tasonsa mukaisen treenin. :)

perjantai 24. tammikuuta 2014

Irtoamistreeniä

Tänään aksan teemana oli irtoamiset. Ratana oli aikaisempia ratoja huomattavasti pidempi setti, jossa oli putkia ja hyppyjä suunnilleen kolmion muotoon aseteltuna.

Lara teki alkuun hihnassa odottamisharjoituksia, joihin keskittyminen ei aluksi riittänyt lainkaan, tosin häiriötäkin oli tänään paljon. Toistojen myötä se jaksoi odottaa joka kerta hieman kauemmin ja kesti hieman ohjaajan liikkumistakin, ja sai palkan paikallaan ollen.

Varsinaisella radalla Laran keskittyminen ei kuitenkaan riittänyt odotteluun. Avustaja piti Laraa kiinni, kun ohjaaja kävi laittamassa namialustan ensimmäisen suoran pätkän päähän. Lara oli todella nopea, ja ohjaajalle tuli joka kerta kiire. Yhteislähtöäkin kokeiltiin, mutta lara oli namialustalla jo ennen kuin ohjaaja ehti ohittaa keskimmäisenä olleen putken. Irtoaminen siis onnistui...

Treeniä jatkettiin niin, että namialusta laitettiin myös toisen suoran päähän. Laralle näytettiin molemmat alustat. Lara meni samalla innolla ensimmäisen suoran, ja namialustan luota ohjaaja käänsi Laran toiselle suoralle. Tässä ohjaaja pystyi ottamaan vähän etumatkaa, ja koira ja ohjaaja saapuivat toiselle namialustalle suunnilleen yhtä aikaa. Muutaman toiston jälkeen Lara sai vielä loppupalkka-lelun kolmannen suoran lopussa.

Odotellessaan Lara piti meteliä kokoajan, kun se näki kentälle. Näkösuojassa ollessaan se metelöi hetken, mutta rauhoittui sen jälkeen. Hmm...

maanantai 20. tammikuuta 2014

Pitkästä aikaa hallitottista...

Työt vähän häiritsee vapaa-aikaa siten, että meidän säännöllisestä viikkotottiksesta on tullut vähintäänkin epäsäännöllistä. No käytiinpä taas kokeilemassa, että miltä meno maistuu. Itse lähdin treeneihin tosi väsyneenä ja kiukkuisena, ja sehän onkin se paras ratkaisu...

Larasta on juoksujen jälkeen tullut varautuneempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tämä näkyy lähinnä silloin, kun vieras ihminen katsoo Laraa tai kumartuu sitä kohti. Lara on yleensä kyllä kiinnostunut ihmisestä, mutta viime hetkellä päättääkin, että ei menekään lähemmäs. Se yleensä vetäytyy hetkeksi syrjemmälle tarkkailemaan tilannetta, ja käy omaan tahtiinsa sitten nuuhkaisemassa tulijaa. Jos vieras ei huomioi Laraa mitenkään, Lara menee rohkeammin haistelemaan ja saattaa kerjätä rapsutuksiakin. Tästä on juteltu kasvattajan kanssa, ja todettu että eihän bc:n tarvitsekaan olla mikään syliintunkija, ja pidättyväisyys on tiettyyn rajaan asti ihan ok. Voipi olla, että tilanne myös tasoittuu kun juoksut ovat kunnolla ohi ja ikää tulee lisää. Tätyy nyt vaan katsoa, miten Lara tuosta kehittyy ja samalla turvata positiiviset kokemukset erilaisista ihmisistä.

Nooh. Päädyttiin tänään tekemään luoksepäästävyystreeniä niin, että Lara oli minulla perusasennossa ja kontaktissa, kun muut tulivat vuorollaan häiriköimään meitä. Kaikki häiriköt olivat Laralle tuttuja, lähinnä hakumetsästä, ja Lara rakastaa näitä tyyppejä aika paljon... Siinäpä oli sitten kylliksi haastetta alkuun, ja ajattelin jo, että meidän treenimäärään nähden taitaa olla pienelle turhan vaikee paikka. Mutta kun edettiin pikkuhiljaa, niin päästiin siihen asti, että Lara piti kontaktin hyvin minussa (ja nakeissa), kun häirikkö oli vieressä kyykyssä ja käsitteli Laraa. Tässä huomasin, että Lara kesti mukavasti senkin, että kielsin sitä häirikköä päin menemisestä/hosumisesta. Kieltäminen näytti selkeästi helpottavan sitä huomaamaan, mikä tässä harjoituksessa on ok ja mikä ei, ja sai Laran yrittämään kovemmin. Hyvästä kontaktista ja nätistä käytöksestä tuli sitten toki nakkia naamaan. Vähän ajattelin, että jatketaan ensi viikon treeneissä tällä samalla linjalla, kun Lara tuntui loppua kohden selvästi hoksaavan tuon jutun idean. Niin muistutellaan ensi viikolla tätä hommaa mieleen. Ensi viikolla toisena teemana on nouto.

Laran rauhoittuminen oli tänään jotain ihan katastrofaalista. Se haukkui ja paljon. En sitten tiedä, miten oma mielentilani vaikutti asiaan, koska pinna paloi mullakin melkoisen herkästi. Se on nyt varmaan tuota ikää, että se kokeilee, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä. Haukkuminen oli just sellaista raivostuttavaa uhoamista. Laitoin Laran loppuajaksi odottelemaan niin, ettei se nähnyt suoraan kentälle, ja sitten se olikin hiljaa (keskittyi varmaan kuuntelemaan). Mutta tämä nyt oli vaan väliaikaisratkaisu. Pitää alkaa taas työstää tuota rauhoittumista toden teolla. Huhhuijjaa...

perjantai 17. tammikuuta 2014

Takaaleikkauksia

Laraa on nyt muutaman kerran ohjannut avokkini, jolle aksa on myös uusi harrastus. Minulle on jäänyt lähinnä koutsin osa, ja tämä järjestely on aikakin toistaiseksi tuntunut hyvältä :) Kumpikin nauttii touhusta tosi paljon, ja minulle jää kyllä yllin kyllin tekemistä toko- ja pk -hommien kanssa.

Laran kanssa alettiin tänään työstää uutta ohjaustekniikkaa eli takaaleikkauksia. Ratana oli lyhyt hyppy-mutkaputki-hyppy-hyppy -setti, jossa takaaleikkaukset tulivat putkella ja putken jälkeen ensimmäisellä hypyllä.

Laran paikallaanpysyminen ei tänään ollut vahvinta mahdollista laatua, ja todettiinkin, että uutta asiaa päästään paremmin harjoittelemaan niin, että avustaja pitää koiraa lähdössä paikallaan. Aika pian todettiin, että Laralla on aika vahva imu putkeen, ja ensimmäinen takaaleikkaus ei siis tuottanut ongelmia. Hämminkiä tuli putken jälkeen, jossa Laran olisi pitänyt suorittaa hyppy kun ohjaaja tekee takaaleikkauksen vasemmalle, ja koiran pitäisi siis kääntyä hypyn jälkeen vasemmalle kohti seuraavaa hyppyä. Lara teki monta kertaa niin, että se kyllä suoritti ohjauksen mukaan ensimmäisen hypyn, mutta teki sen jälkeen pyörähdyksen oikealle, ja jatkoi siitä seuraavalle hypylle. Se siis oletti, että ohjaaja on hypyn jälkeenkin sen oikealla puolella. Tätä ryhdyttiin työstämään siten, että palkkaus tuli aluksi yhden hypyn jälkeen vasemmalle puolelle. Toistojen jälkeen lisättiin mukaan viimeinen hyppy.

Laran rauhoittuminen toimi kohtalaisesti settien välillä. Ajoittain tuli kitinää tai haukahdus, mutta toisaalta se jaksoi odotella kiltisti melko pitkätkin jaksot.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Psyykkistä valmentautumista

Kävin kuuntelemassa Vappu Alatalon luennon, aiheena psyykkinen valmentautuminen koiraurheilussa. Luento oli suunnattu kaikenlaisten lajien harrastajille, ja mukana olikin kirjava joukko koiraihmisiä. Luennolla käsiteltiin tarkemmin muutamaa teemaa, joita olivat keskittyminen, oikea vireystila ja jännitys. Ihan hyviä pointteja tuli esille, minulle hyödyllistä oli etenkin jännityksestä ja vireystilasta keskustelu. Se ajatus minulle on tosin jo vakiintunutkin, että en halua mennä Laran kanssa minkään valtakunnan kokeeseen, ennen kuin koira on valmis ja meillä on tarpeeksi kisanomaista treeniä alla. Moni asia helpottuu silloin kummasti, myös omassa pääkopassani... :)

Tässä joitain muistiinpanoja luennolta:

Vireystilasta
- kun koiraa virittelee, täytyisi yhtä lailla pitää huoli omasta vireystilasta
- erilaisissa suorituksissa tarvitaan erilaista vireystilaa, vrt. agi/toko
- toimintakyky on yleensä optimaalisin kohtalaisessa vireessä, liian matala tai liian korkea vire eivät ole hyviä
- optimaalisen vireysalueen sisältä pitää kuitenkin löytää itselle sopivin kohta (jollekin ihmiselle esim. hieman korkeampi vire mahdollistaa paremman suorituksen, tai tietyissä tehtävissä matalampi vire parantaa keskittymistä)
- miten itsellesi sopiva vireystila vaikuttaa koiraan? mikä on koirallesi sopiva vireystila? miten koiran ja ohjaajan vireystilat kohtavaat? esim. liian korkea vire sekä koiralla että ohjaajalla ei luultavasti toimi, mutta toisaalta liian matalat vireystilat eivät mahdollista suorittamista lainkaan
- sopivan vireystilan ylläpitäminen on henkisesti ja fyysisesti kuluttavaa, ja optimaalisessa suoritusvireessä ei voi olla koko päivää -> yhtä tärkeää on rentoutuminen esim. pitkän kisapäivän/päivien odottelujen aikana (sama pätee myös koiraan!)

Jännityksestä
- opettele tuntemaan, miten kehosi toimii jännittävässä tilanteessa, eli mitkä ovat jännityksen oireet
- jännittävässä tilanteessa elimistön reaktiot ovat samanlaiset kuin oikeasti vaarallisessa tilanteessa -> elimistö valmistautuu pakenemaan -> koko elimistö reagoi
- jännitys on normaali reaktio, mutta muuttuu haitalliseksi, jos suoritus ei suju halutulla tavalla
- totuta koira siihen, miten käyttäydyt kisatilanteessa/jännityksen alaisena
- yksittäisen suorituksen lisäksi myös muu stressi (esim. työ) kiihdyttää sympaattisen hermoston toimintaa -> muista lepopäivät!
- mieti, miltä hyvä treeni tai kisa on tuntunut elimistössä ja muistele, millaisia tunteita siihen liittyi
- mieti, mikä tekijä aiheuttaa itsellesi jännitystä (esim. muut ihmiset, valmentaja, kiire, kuulutukset jne.)
- myös suorituksen seurannaisvaikutukset ja tavoitteet voivat jännittää, tunnista ne itsessäsi (esim. finaalipaikan saaminen, koulari, luokkanousu jne.)
- usein oma negatiivinen ennakoiminen johtaa jännitykseen (esim. epävarmuus jostain liikkeestä)
- onnistuneen kisan pitäisi olla sitä, että menet tekemään oman rutiinitasosi mukaisen suorituksen, et enempää -> mieti, oletteko kisavalmiita?
- jännityksen hallinnassa tärkeää on oppia tunnistamaan, kaipaako elimistö vireen nostoa vai rauhoittumista
- samanlaisina toistuvat kisarutiinit helpottavat jännityksen hallintaa

Keskittymisestä
- tarkoittaa sitä, että oikeat ajatukset ja toiminnot tapahtuvat oikeassa paikassa oikeaan aikaan
- sopiva herkkyys reagoida asioihin, jotka ovat olennaisia tilanteen kannalta
- keinoja keskittymisen parantamiseen: suunnittelu, rutiinit, liikkuminen, mielikuvat, musiikki
- sopiva vireystila ja itseluottamus parantavat keskittymistä
- myös osaamisen taso ratkaisee paljon -> erilaisia häiriöitä on treenattu, ja ne eivät enää häiritse keskittymistä

Treenipäiväkirjasta ja treenien/kisojen purkamisesta
- onnistumisia ja kehittämiskohteita kirjataan suhteessa 50-50
- hyviin asioihin kirjataan asiat, jotka ovat kehittyneet edes hieman
- hyviin asioihin kirjataan myös "itsestäänselvyyksiä" -> jos esim. seuraamisen kontakti on teillä vahva ja olet siihen tyytyväinen, ei ole väärin kirjoittaa siitä vaikka joka kerta
- omista vahvuuksista pitää iloita, myös itseluottamus kasvaa sitä kautta
- ajattelumalli: "tämän haluan tehdä paremmin" eikä "tämä menee huonosti"
- positiivinen tunnetila on tärkeimpiä tekijöitä treeneissä ja se motivoi treenaamaan, kirjaa ylös myös hassuja tai yllättäviä asioita
- virhe on aina palautetta, ja luo mahdollisuuden kehittyä paremmaksi!
- tutki tapahtunutta virhettä ja sen syitä, älä pidä koko suoritusta huonona yhden virheen takia
- mikä on tunnetilasi virheen tapahduttua?
- virhe kertoo, mitä kannattaa seuraavaksi treenata
- ilman virheitä ei tapahdu kehitystä, treenataan vain mukavuusalueella