maanantai 16. kesäkuuta 2014

Hehkutusta... :D

Täytyy nyt kunnolla iloita, kun aihetta on. En tiedä mitä ja milloin on tapahtunut, mutta mun ja Laran kemiat on vihdoin kohdanneet ja treenaaminen on tällä hetkellä aivan mahtavaa. Nyt siinä on ensimmäistä kertaa "sitä jotain"... yhdessä tekemisen meininkiä. <3 Oon tosi tyytyväinen tuohon pöhköön karvakorvaan, ja alkanut entistä enemmän arvostaa siinä niitä ominaisuuksia, jotka kieltämättä teki meidän alkutaipaleesta hieman haastavan. Työtä on tehty paljon. Nyt kun ollaan vähän paremmin opittu ymmärtämään toisiamme, niin hommat sujuu loistavasti.

Lara on kehittynyt myös aksassa tosi hyvin. Ennen kaikkea sille on annettu entistä enemmän tilaa tehdä ja hoksata itse, ja eron huomaa! Lelun ohella palkkana on käytetty paljon myös ruokaa, kun kuitenkin kelpuuttaa myös sen, ja ruokapalkalla mielentila on usein vastaanottavaisempi.

Saatiin viikonloppuna iloita koko seuran voimin, kun Pasi ja Wiu toivat sm-kullan Heinolaan. Vau!! Siinä nähdään, mihin päättäväisyydellä ja ahkeralla treenillä voi päästä. Ehkä Larakin vielä valloittaa ratoja ympäri Suomen... ;)

Mökillä joutsenpariskunta tuli moikkaamaan meitä saunanlämmityksen ajaksi. Lara oli vähän ihmeissään, eikä uskaltanut mennä kovin lähelle katsomaan tulijoita.


maanantai 9. kesäkuuta 2014

Jotain edistystä... :)

Nyt vois sanoa, että alkaa vihdoin löytyä jonkinlainen yhteinen sävel Laran kanssa. Aikaisemmin on tuntunut, ettei kemiat ole aina kauheasti kohdanneet. :D Mutta viime aikoina tottikset on sujuneet tosi kivasti. Laralle on tullut huomattavasti lisää draivia tekemiseen.

Nyt se iänikuinen seuruu (!) alkaa tosiaankin muistuttaa etäisesti sitä, mitä pitäisi. Olen palkannut tosi paljon oikeasta paikasta JA kontaktista, ja kiinnittänyt enemmän huomiota siihen, mihin suuntaan palkkaan. Teinpä tuossa nimittäin sellaisen hassun videohavainnon, että ennen palkkasin koiran herkästi eteenpäin, eli vein namin sen kuonon eteen. On muuten jännä, miten hankala on päästä eroon tuollaisista pahoista tavoista... ! :D Nooh, vahingosta viisastuneena olen nyt siis palkannut Laran tiukasti jalan vierestä, ja Laran seuraamispaikka on korjaantunut kuin itsestään. Jippii! Mulla on nyt varsin toiveikas olo, kun tämän asian lisäksi sitä kuuluisaa asennettakin on alkanut löytyä. Kyllä se joskus vielä seurata osaa.


Kimppatreeneissä ei olla nyt kesän aikana juuri käyty. Viime viikon kimppatreeneissä tehtiin häiriössä seuruuta yms. pientä, ja tehtiin myös paikkis ryhmässä. Mä makuutin Laraa ehkä max puoli minuuttia, koska halusin vaan saada onnistumisen pitkän tauon jälkeen. Tosiasiassa Lara kaipaa hirveästi paikkistreeniä ihan vaan mun kanssa, jotta se oppii kestämään sen, ettei kokoajan tapahdu mitään. Meidän paikkikset onkin vielä ihan lapsen kengissä.

Ruutu alkaa sen sijaan olla ihan mukavalla mallilla. Namialusta on aika usein targettina ruudussa, mutta hyvin löytää paikan ilmankin. Usein käytän tuota alustaa silti, jotta siitä ruudun keskelle menosta tulisi vahva. Tänään vein ennen treenejä ruutuun namialustalle ruokapalkan, ja tehtiin aluksi muuta. Sen jälkeen kuiskasin Laralle "missä ruutu", ja tosi hyvin haki sen katseellaan. Malttoi kuitenkin hyvin vielä tehdä perusasennon ja olla kontaktissa, kunnes päästin ruutuun. Olen vaihdellut ruudun palkkausta tosi paljon - välillä palkka on yllärinä valmiiksi namialustalla (aina kuitenkin niin, ettei sitä tarvitse etsiä), välillä on pelkkä namialusta ja välillä ei mitään. Välillä heitän palkan, välillä käyn viemässä. Palkkana toimii sekä ruoka että lelu. Olen aika paljon käyttänyt naksua merkkinä oikeasta paikasta. Tänään Lara oli tosi pätevä - se teki kaikki "tyhjätkin" ruudut todella hienosti.

Nyt pitäisi taas pakertaa jäävien, kaukojen ja etenkin noudon parissa. Noudossa eniten takeltelee luovutusasento, joka johtuu ihan siitä, että Laran eteentulo luoksetulossa on vielä ihan hirveä. :D Työtä, työtä ja työtä.... Kunhan tuo eteentulo saatais hyväksi, niin kyllä se noutokin kokonaisuutena siitä etenee. Nooh... pikkuhiljaa rakennellaan palasia.