Lara on viime viikkoina viettänyt siis lähes pelkästään agilitykoiran elämää. Tuntuu kyllä ajoittain siltä, että tuo reikäpää tykkääkin juuri siitä täysillä ja villinä rallattelusta, eikä niinkään tuosta toko-hissuttelusta. Juokseminen vaan on niin kivaa... ! Antaa lapsen olla lapsi. Ehtii sitä tokoa sitten vääntämään. Mutta siis joo, kyllä me nyt joku roti tässä treenaamisessa pidetään silläkin välin ;)
Tosi mahtavaa päästä pian taas hakutreeneihin, oon niin odottanut koko talven. Olen ajatellut, että aletaan jatkossa treenaamaan joko näkövaikutteilla tai ääniavuilla. Hajunhakuja tehtiin viimeksi, mutta niistä jäi mun tuntumaksi se, että Laralla oli sellainen "joo joo, siellähän se on, tiedetään" -fiilis. Tuntui, että Laraa lähinnä ärsytti se yhdessä ukkoa kohti himmailu, ja se työskentelee mielummin itsenäisemmin. Sille on jo aivan selvää, miten metsässä työskennellään, eli se osaa käyttää etsintään nimenomaan nenäänsä.
Näköapuja olen pitänyt ykkösvaihtoehtona. Tosin mulla on pieni ajatus jossain takaraivossa, että "silmäkoiralle" ei välttämättä kannattaisi noita näkövaikutteita antaa. Kuitenkin kuulemani mukaan tämä on kovin koirakohtaista, ja etenkin jos pohjatyö on tehty kunnolla, niin koiran ei pitäisi näkövaikutteen takia sulkea nenäänsä. Ja olennaistahan tässä lienee juuri se, että koira ei saa koskaan löytää ukkoa silmillään. Mutta katsotaan nyt, miten lähdetään hommaa jatkossa työstämään.
Ainiin, meinasi se tärkein asia unohtua ;) Nimittäin Laran kuvien tulokset. Alustavasti priimaa näyttivät olevan sekä lonkat, kyynärät että selkä. Ja eiköhän ne samanlaisina tule liitosta takaisin. Oon ihan mielettömän tyytyväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti