Megapäivitys

Tästä(kin) tekstistä tulee taas aika massiivinen ja pitkä. Onko ollut taas vähän laiskaa tää kirjoittelu...? Koita tässä nyt sitten tiivistää parin kuukauden tapahtumat...

No ainakin Lara kävi hoidattamassa ruotonsa Markus Laioksella. Aloin epäillä, että jotain jumeja saattais olla, kun Lara ei venytellyt enää samanlailla kun ennen, hyppyytti peräänsä hassusti liikkeessä, järsi usein lanneselkää ja sit oli viel anaaliongelmia. Ekalla hoitokerralla Laios availikin sitä lanneselkää ja siellä oli tosiaan sellasta kompensaatiojumitusta. Hassua miten sen eron näki jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen, kun selkä tosiaan "aukes" ja liike pääs koko rankaan. Sen jälkeen oltiin viikko levossa ja sit rauhakseltaan takas geimeihin. Muutaman viikon jälkeen toisella hoitokerralla tsekattiin että onko kakki ok, ja Laios keskittyi lähinnä niskaan, kun sielläkin jotain pientä oli. Mut tosiaan näiden hoitojen jälkeen koira on ollut taas ihan oma itsensä, ei mitään häikkää missään. On se kallista mutta sen arvosta. Kävin samoihin aikoihin itekki hoidattamassa hartiat ja niskat kuntoon, kyllähän se oloa helpottaa.

Ollaan me treenattukin. Nyt ollaan taas rämmitty hakumetsällä melko hyvään tahtiin, treenit onkin olleet melkeinpä viikoittain. Tylsää, että illat taas pimenee niin nopeaan, koska enää ei oikeestaan arkipäivisin ehditä metsään. Eli nyt sit aikalailla viikonlopputreenejä loppuvuoden. Mikä mun kohdalla tarkoittaa kyllä sitä, että pääsen treeneihin huomattavasti heikommin töiden takia.

Laran kanssa metsässä on nyt alettu työstää hallintaa. Mun pitäis ensinnäkin miettiä meille sellanen selkeämpi rutiini, jota aina noudatetaan hommiin lähdettäessä. Toisekseen työn alla on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Lara tulis takas keskilinjalle mun luokse, kun kutsun sitä. Tähän mennessä sellaista ihmettä ei ole vielä  montaakaan kertaa tapahtunut.

Etenkin ensimmäinen lähetys on aina melkoisen hermojaraastava. Kun lähetän koiran, niin se saattaa kyllä lähteä aluksi ihan kivasti suoraan. Usein se etenee melko syvällekin, sinne 50-60 metriin, eli alueen rajalle asti. Mutta nenä ei ole kunnolla auki, koska se helposti missaa matkan varrelle osuvan ukon, saattaapa juosta ihan vierestäkin. Silloin sinne tänne -juoksentelu jatkuu, ja kun tässä vaiheessa huutelen sitä pois, niin vaikutus on yhtä tyhjän kanssa. (Selvennettäköön, että huutelu = iloinen kutsu, kutsu, käsky, kiroilu, hermojen menetys; yleensä nimenomaisessa järjestyksessä.). Ei ole mitenkään tavatonta, että se käy toisen puolen kokonaisuudessaan läpi, ja etenee vaikka lähelle 300 metriä, palaten sieltä sitten taaksepäin. Ja niin kauan se etsii, että löytyy. Se ei ole koskaan pentunakaan tullut mun luokse odottelemaan lisäohjeita, tai muutenkaan hakenut multa tukea, vaan siellä se itsekseen touhuilee. Sille on kaikenkaikkiaan ihan samantekevää, miten mä keskilinjalla olen (tai olen olematta), metsässähän ajatuksena on vaan löytää se ukko.




Tehtiin vähän aikaa sitten treeni, jossa työstettiin vain tätä nimenomaista ongelmaa. Puhuttiin, että nyt kun tuo mm-motivaatio on niin äärettömän vahva, niin aletaan työstää hallintaa vähän sen kustannuksella. Koira kyllä kestää sen. Käytännössä valmistelin treenin niin, että maalimiehillä oli palkkana vain perus kuivamuonaa, mulla taas oli keskilinjalla sydäntä tms. Alueelle tullessa otin koiran autosta, ja kävin rauhassa liikuttamassa sitä. Sitten edettiin kohti aloituspaikkaa. Laralla oli taas tapansa mukaan sellainen hinku metsään, että aikamoista poukkoilua se eteneminen aluksi oli. Otettiin tässä sitten aikamme, ja päästiin perille meidän mittapuulla kuitenkin kohtuu kauniisti. :D Eihän sen koiran todellakaan tarvitse autolta asti tyyliin seurata, mutta ajatuksena lähinnä on, että sellainen poukkoilu ja säätäminen jäis vähemmälle.

Kuvassa treeni tiivistetysti (nuolet kuvaa koiran etenemistä). Viimeksi oon käyttänyt Paintia ehkä ala-asteella, mutta näköjään toimii edelleen. :D Maastossa ensimmäinen ukko oli valmiina oikealla, helpossa paikassa ja reilussa 20 metrissä. Lähetin Laran suoraan kohti piiloa, ja se viipotti ehkä muutaman metrin päästä ohi. Alkoi tavanomainen rallattelukierros. Vähän ajan päästä ukko sitten löytyi, ja koiralle palkka. Seuraavaksi mm kuljetti Laraa liinassa eteenpäin alueella, ja vasemmalle puolelle meni mm valmiiksi n. 15 metriin. Kutsuin Laran luokse keskilinjalle - ja sehän tuli! Palkkasin herkulla, ja saman tien käänsin koiran vasemmalle puolelle valmiiksi lähetystä varten. Vasemman puolen mm meni syvemmälle 20-30 metriin. Sinne lähetys, palkkaus ja kuljetus eteenpäin. Tätä tehtiin puolelta toiselle yhteensä 6-7 kertaa.



Kaikenkaikkiaan onnistunut ja Laran tasoon nähden sopiva treeni. Tässä ajatuksena on se, että mä saisin metsässä selkeämmän roolin nimenomaan ohjaajana. Eli koira alkais olettaa, että mä tiedän aina missä mm on -> luokse kannattaa tulla. Ensimmäisen piston haahuiluun vois puuttua siten, että se ensimmäinen ukko olis helppo, ja oikeaoppisen löydön sais helposti. No mutta näillä opeilla mennään taas ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Pidettiin tuossa yksi ilta strategiapalaveria meidän ihanan porukan kanssa, eli mietittiin tulevan vuoden treenejä ja tavoitteita, toki saunan ja hyvän ruuan & juoman äärellä :)

- ilmaisu on tulevan talven tärkein asia
- pikkuhiljaa ilmaisun siirtäminen maastoon, keväällä etsintä + ilmaisu
- maastossa edelleen suorien treenaaminen, keväällä ja kesällä laatikot ja tyhjät
- maastossa paljon hallintatreenejä, oman rutiinin rakentaminen
- esineiden osalta paljon erilaisia esineitä: eri muotoisia, kokoisia, eri materiaalit
- esineissä luovutusta vahvistettava erilaisilla esineillä
- monen esineen treenit!
- tottiksessa mielentila tärkein asia
- tottiksessa erityistä huomiota: A, hyppy, nouto, eteenmeno
- pitää muistaa myös ampumiset

Mun mielestä tottis on meidän heikoin lenkki, ja sen "valmistumisessa" kestää varmaan kauemmin kuin muissa osa-alueissa. Lara on nyt 1,5 v ja ei olla täysin löydetty sitä yhteistä säveltä tekemiseen. Kyllähän se osaa teknisesti melko hyvin esim. tokon alokkaan (oikeastaan avoimenkin) liikkeet, mutta henkinen kapasiteetti ei kyllä vielä ole kisakenttätasoa. Ja kun itse tiedostan tämän, niin mun mielentila ei ainakaan helpota koiraa tekemään parhaansa. Täytyy tosi paljon kiinnittää huomiota nyt noihin mielentila- ja virejuttuihin sekä miettiä ja kokeilla eri tapoja palkata, ja vahvistaa meidän keskinäistä suhdetta. Ja pitää mielessä, että se on vielä nuori. Eiköhän se siitä kypsy... :)

Näihin palkkausasioihin liittyen meidän hakuporukkaa kävi kouluttamassa Mika Lindberg. Yli 10-tuntinen päivä, ja ihan mielenkiintoista asiaa. Aluksi tehtiin pätkä tottista, ohjeena oli tehdä sellainen treeni kuin tavallisesti. Tehtiin pienet pätkät seuraamista ja perusasentoa, käännöksiä. Merkittävää oli se, että mulla oli palkkana vain lelu, ja onnistuin tekemään Laralle kohtuuhyvän mielentilan jännässä paikassa (olin varmaan aika kankeena, jännitti enemmän kun kisoissa konsanaan). :D Leikitin ja hetsailin Laraa ennen kentälle menoa, ja tein selväks mitä oltiin menossa tekemään. Hyvä! Mun ja Laran tottiksessa ei ollut vissiin mitään erikoista kommentoitavaa, muutakun että back to basics - seuruutan taas askelta-paria ja teen käännöksiä, peruutuksia jne. Pitää vahvistaa sitä perusasentoa, no tämän tiesin kyllä muutenkin. Myös rutiinin ja valmistelun tärkeys ennen suoritusta nousi esille. Koulutusta vaille valmis siis.


Mielenkiintoista tuossa päivässä oli se, että Mika sai Laran leikkimään. Lara ei ole koskaan metsässä tai muuallakaan leikkinyt vieraiden kanssa. No nytpä leikki, eli vissiin sekin on taitolaji?! Toimittiin aluksi niin, että lelu oli narun päässä, ja leikin Laran kanssa kahdestaan. Kouluttaja tuli vähitellen mun luokse ja otti narun itselleen, mä seurasin edelleen mukana (tärkeää: en jättänyt koiraa heti yksin). Laraa leikitettiin selän takana/sivussa, ei siis suoraa katsekontaktia tai koiran päälle kumartumista! Ajatuksena tässä on herätellä nimenomaan se saalisviettiä, eikä tehdä leikkimisestä tahtojen taistelua. Lara puri pehmeää tyynyä kyllä tosi hyvin ja rauhassa, ja raahautui sinnikkäästi perässä. Se ei juurikaan ahdistunut edes kulmissa tai seinien vieressä leikkimisestä, ja taisi kaikenkaikkiaan irrottaa lelusta omin päin vain kerran (kävi kyllä heti takaisin kiinni). Myös hakuporukan ihmiset leikitti Laraa vastaavalla tavalla, ja mua ei enää edes tarvittu siinä vaiheessa, vaan seurailin sivusta.

Tiivistettynä: Laralla on todellakin potentiaalia leikkimiseen, kunhan se tapahtuu saaliilla eikä ihminen anna sille painetta. Multa se kyllä kestää paineen eli leikkii edessäkin, mutta sehän on sitten enemmänkin sellasta taistelua. Mut ehdottomasti alan nyt itsekkin leikittää enemmän takana ja sivulla, niin palkkaukseen ei tule turhaa konfliktia ja koira pääsee vapautuneemmin purkamaan itseään. Larasta siis löytyy saalista ja aika vahvastikin. Päivän päätteeksi kouluttaja heittikin, että milloinkas vaihdetaan laji hausta ipoon. Kuulemma se on täysin mahdollista bortsunkin kanssa. Noh, ehkä nyt toistaiseksi keskitytään kuitenkin tähän hakuiluun. :D

Sitten toko-pulinat. Lähiaikojen treenisuunnitelmaa:

- mielentila täälläkin!
- noudot
- seuraaminen
- ruutu
- tunnari
- kaukot: etenkin i-s, s-i

Aloa ajatellen se osais kyllä teknisesti. Mutta se kokonaisuus ja mielentila ei ole vielä sellasia, että haluaisin mennä kisatantereelle stressaamaan. Kaikenkaikkiaan täytyy nyt tehdä pidempiä treenejä, palkata yllätyksellisesti ja koittaa olla itse mahdollisimman kisajäykkä. Olen kyllä usein huomannut Larasta, että jos palkkaa ei heti tule, niin se aktivoituu enemmän ja suoritus paranee. Se on sitten tasapainoilua, että kuinka pitkälle tämä toimii. Yhdet nakkikisat olis tulossa, täytyy varmaan mennä kokeilemaan miten homma toimii jännityksen alla.

Opetin Laralle tuossa yks kaunis päivä uuden paikkiskäskyn, jolla se pitää päätä maassa. Se on sille jotenkin tosi luontaista, kun se muutenkin aina laskee päänsä jotain odottaessaan tms. Sitä en nyt vielä tiedä, että kumpaa tapaa tuun sitten oikeasti käyttämään. Pää maassa olis kyllä sikäli hyvä, että ei tulis turhaa vilkuilua tai levottomuutta (ei myöskään mahdollista provoa viereiselle koiralle). Mutta mietin sitten sitä, että entä jos on sadesää... kiva laittaa toinen makaamaan turpa mudassa 4 min. Täytyy nyt vielä miettiä tätä. Paikkisten osalta pitäis kyl tehdä pitkästä aikaa ihan istuminenkin.

Ja sitten vielä aksa, phuuh. Olispa helppoa jos treenais vaan yhtä lajia. :D No itse asiassa mä en juuri Laran kanssa aksaa treenaile, toki keppejä ja kontakteja ym. esteosaamista olen aika pitkälti sille opettanut. Enimmäkseen avokki-Janne hoitaa kartturin hommat aksaradalla. Joka tapauksessa nythän me kaikki ollaan taas täynnä intoa, kun päästiin Kankaan Pasin oppiin treenaamaan. Eiköhän tuo SM-1 jotain tästä lajista tiedä ;) Jatkossa treenit onkin pääasiassa pari kertaa viikossa.

Kepit alkaa olla siinä vaiheessa, että pian ne nousee pystyyn asti. Mukavaa, kun bortsu oppii niin nopeasti. Keppeihin tarvitaan kyllä vielä paljon vahvistamista ja eri kulmien treenausta, ohjaajan tekemä häiriö jne. Eihän ne siitä valmiiksi ikinä tulekaan. Kontaktit on myös edistyneet aika mukavasti, kun ollaan saatu eri kouluttajilta hyviä käytännön vinkkejä palkkaukseen. Haasteita aiheuttaa eniten ohjaamisen rytmitys ja yksinkertaisesti ehtiminen. :D On se Lara ihan kohtuu nopsa menijä. Aksavideotakin täytyis laitella taas joskus.

Nyt niitä ilmaisuja!

Ohessa näytettä Laran tämän hetken ilmaisusta, kun sitä tuossa aikaisemmin lupailin. Nyt tosiaan hiljattain siirryttiin ulos kokeilemaan, ja itse asiassa ihan hyvin tuo homma lähti käyntiin. On kyllä onni omistaa bortsu!

Ja mä oon kyllä niin iloinen, että oon onnistunut opettamaan Laralle tämän asian, ainakin perusteet. Jotenkin toi rullailmaisu on ollut mulle aina sellanen "juttu", jota oon treenikavereiden koirien työskentelyä seuratessa ihastellut ja ihmetellyt (terkkuja vaan mm. kaimalle sekä Tanjalle ;) Ja nyt sit näyttäis siltä, että onnistun ekalle hakukoiralle opettamaan jotain sen tapaista. Mahtava fiilis. Ehkä mun dogi-uran parhaita hetkiä tähän mennessä. 

Nooh, kyllähän tässä työtä riittää. Täytyykin varmaan lähteä rullaostoksille lähiaikoina, kun enhän mä tosiaankaan odottanut, että edettäis tässä projektissa näin nopeaan...

Hakuilua ja ilmaisutreeniä

Meidän hakutreenit jäi tuossa kesän aikana todella vähäisiksi. Oikeastaan nyt vasta syksyä kohti on taas herätty senkin lajin pariin. Eipä tuo tauko siltikään vahinkoa näyttäisi tehneen - ainakin maalimiesmotivaatio on ollut tauon jälkeen melkosen kohdillaan :D

Itse asiassa viime treeneissä Lara teki ekan pistonsa ilman mitään apuja. Eli me jäätiin Laran kanssa odottelemaan, kun muu porukka eteni keskilinjaa pitkin jonkin matkan päähän ja katsoivat sopivan piilon ja lähetyslinjan valmiiksi. Mm meni kohtuu syvälle, ehkä 40-50 metriin, ja lähetyslinja kulki keskilinjalta hieman etuviistoon suoraan piilolle.

Toin Laran paikalle ja lähetin merkitystä paikasta. Ja sinnehän se uppos. Yllätyin kyllä itsekin millä vauhdilla se lähti - ja vieläpä kohtuu suoraan! Hyvä me :D

No tästäpä innostuneena alettiin sit oikeen tosissaan rakentelemaan ilmaisua. Rullakoirahan Larasta tulee, ja nouto on tällä hetkellä ihan kohtuu vahvoilla. Ainakin pito on ihan jees. Opetin sille pari viikkoa sitten "uuden" noudon, uudella sanalla, luovutus sivulle. Tätä reenailtiin kapulan kanssa jonkin aikaa. Palkan laitoin yleensä eteen, eli Laran piti hakea kapula palkan vierestä. Sit yhdistin tähän kuvioon valjaat ja liinan kiinnityksen -> vasta sen jälkeen tuli vapautus palkalle eli lupa irrottaa.

Tässä vaiheessa oli suht mutkatonta ottaa mukaan mm ja irtorulla, ja nyt Lara osaa ilmaisun noin niinkun periaatteessa, ja siis ihan sisällä. Välillä se tosin jää kyttäämään mm:n viereen, että josko se palkka sittenkin tulisi suoraan, ja välillä tarjoaa mulle pelkkää sivulletuloa. Oon tässä tapauksessa vaan odotellut, että koira itse hoksaa mitä tehdä. Pari kertaa Lara on sylkenyt rullan ennen aikojaan, sit oon vaan sanonut "oho" tms. ja ottanut alusta. Ihan hyvin Lara kyllä tuntuu muistavan noudon "perusperiaatteet", ja huomaa aina itsekin että kapulan putoaminen on virhe. En ole kuitenkaan hyväksynyt sitä, että se pudottaa ja sitten korjaa, vaan vähäeleisesti ottanut homman uudelleen. Rakennellaan tuota meidän rutiinia nyt ihan sisällä ja siirrytään sit ulos uusiin haasteisiin. Ettei tule sitten liikaa haasteita kerralla.

Täytyypä laitella sit jossain vaiheessa pätkää meidän ilmaisuhommista.

Motivaatiosta ja palkkauksesta

Miten saa koiran tekemään näyttävän, teknisesti oikeanlaisen ja tuloksekkaan suorituksen kerta toisensa jälkeen? Siinäpä kysymys, jota olen viime aikoina pähkäillyt kovasti tottiksia treenatessa. Aksan puolella Lara palkkaantuu vahvasti itse tekemisestä, joten siellä ei tarvitse tällaisia asioita juuri pohtia.

Lara ei ole erityisen miellyttämishaluinen. Pitkällisen pohdinnan ja pähkäilyn jälkeen olen tullut siihen tulokseen. Ehkä se johtuu sen iästä, kenties siitä, ettei olla vielä löydetty täysin yhteistä säveltä. Mutta voiko miellyttämishalun nitistää treenaamalla "väärin", tai voiko sitä jotenkin lisätä? Onko miellyttämishalu "vakio", jota joko on tai sitten ei ole? Ja tarvitaanko sitä edes lopulta, lähinnä kilpailemista ajatellen?

Aikaisempi kisakaveri oli nöyrä ja miellyttämishaluinen, oikein perinteinen yhden ihmisen koira. Se antoikin mulle aika paljon anteeksi, ihan kaikessa. Varsinaista palkkaa se ei välttämättä edes tarvinnut. Vaikka miten yritin sössiä meidän ihka ensimmäisen kokeen, niin kiltin koiran ansiosta saatiin edes tulos. :D

Lara puolestaan ei anna mulle yhtään mitään ilmaiseksi. Se kyllä työskentelee mahtavasti, jos palkka on kohdillaan. Yleensä namit toimii tottistreenissä parhaiten. Itse liikkeiden opettelussa ei olekaan ollut ongelmia, koska hyvällä palkalla Lara oppii nopeasti ja meidän kemiat tuntuu kohtaavan. Voisin siis sanoa, että osaan kyllä opettaa liikkeet. En olekaan yhtään huolissani liikkeiden teknisen osaamisen suhteen, koska ne luonnistuu kyllä kun tarpeeksi hinkataan.

Mun olis ehdottomasti jo aiemmin pitänyt alkaa tiedostaa tämä olennainen ero Laran ja edellisen koirulin työskentelyssä, ja alkaa työstää asioita pikkuhiljaa paremmalle tolalle. Dinan kanssa palkattomat, tai oikeammin kisanomaiset treenit eivät nimittäin olleet koskaan mikään ongelma. Dina porskutti menemään spanielimaiseen ja huolettomaan tapaansa, oli treenin pituus sitten mikä vaan tai tuli palkka milloin tahansa.

Lara taas ottaa työnteon tosissaan. Ruoka on vakava asia. Kaikessa mitä Lara osaa, näkyy oikeasti kovan työn tulos, eikä tuurilla tai "hyvällä päivällä" tai muilla tekijöillä ole osuutta asiaan. Näkisinkin jo tässä vaiheessa, että Lara on äärimmäisen varma suorittaja. Se tekee hommat samanlailla aina, tasan siten kuin ne on sille opetettu. Sitä ei kiinnosta mun jännitys tai ärtyneisyys tai vieressä hyppivä harakka, koska hyvän palkan eteen pitää tehdä töitä. Tämä konstailematon asenne tekemiseen onkin ehdottomasti Laran parhaita puolia, vaikka samalla se aiheuttaa mulle tällaista odottamatonta päänvaivaa.

Nyt onkin jo korkea aika herätä siihen, että meidän pitää vähitellen alkaa tehdä myös kisanomaista treeniä. Elikkäs näillä mennään:

1. Namit pois käsistä!!! Mun pitää vihdoin tajuta se asia, että Lara osaa jo esim. seurata. Se ei todellakaan tarvitse enää namitusta...

2. Palkkaustyylin vaihtelu: välillä palkka jätetään jonnekin esim. purkissa. Tämä on toiminut yllättävän hyvin. Laralle tulee sellainen "nyt prkl" -asenne, se on kyllä ihan hauska. :D Silti myös ylläripalkkausta taskusta, ja tietty enemmän palkkaa vaikeammissa jutuissa.

Näillä me päästään joskus vielä siihen pisteeseen, että palkka jätetään autoon, sitten käydään kentällä tekemässä hieno suoritus ja lopuksi haetaan superpalkka autosta :) Ja homma pelittää...

Ohessa pari tottispätkää. Tehtiin tollasta höntsää vauvatreeniä, kun kuunneltiin samalla paukkuja. Sellainen ajatus mulla muhii meidän treenejä ajatellen, että ottais ihan projektiksi videoida kaikki liikkeet, niin näkisin paremmin miltä se touhu tällä hetkellä näyttää. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa mut videokuva kertookin sit ihan kaiken... :)

Näyttelykuulumisia

Nämä näytelmätouhut ei varsinaisesti kyllä treeniblogiin kuulu, mutta ihan muun sisällön puutteen vuoksi kirjoittelen nyt vaihteeksi niistäkin :D

Lara on käynyt tähän mennessä 3 näyttelyssä, joista yksi oli epävirallinen pentunäyttely. Kirjoittelen nyt tähän kootusti nuo arvostelut, jotta kaikki tieto ei ole sitten vaan papereiden varassa.

Lahti pentunäyttely 20.10.2013, Nina Janger:

"6 kk vanha narttumainen ja rungon mittasuhteilta tyypillinen nuori neiti. Hyvä purenta. Miellyttäväilmeinen pää. Kaulaa voisi olla aavistus lisää. Sopivasti kulmautunut takaa, edestä voisi olla paremmin kulmautunut. Vankka runko. Sopiva raajaluusto. Liikkuu hieman tehottomalla askelella varsinkin edestä. Taipumus nostaa häntäänsä liikkeessä. Tarvitsee käsittelyharjoittelua." PEK 3

^Heh, onpas se ollut hassu pörröturkki silloin puolivuotiaana lapsena :)

Lahti KV 27.4.2014, Jacqueline L Stacy:

"Though compeletely out of coat, a good example of the breed. Efficient and speedy mover. Good topline. I would like a bit more width of the chest and, of course, coat." JUN ERI SA JUK2

^Olihan se aikamoinen harvahapsi... Karsittu malli :)

Helsinki erikoisnäyttely 26.7.2014, Lena Danker:

"15 kk hyvänkokoinen, mutta hieman pitkähkö narttu. Kaunis ilme, purenta ok. Pysty lapa ja tästä johtuen lyhyt kaula. Ikäisekseen hyvä runko, mutta turhan pitkä lanneosa. Hyvä selkä + lantio. Toivoisin leveämmän reiden. Sopiva luusto. Liikkuu lyhyellä askelella edestä, sopivalla takana. Toivoisin enemmän asennetta liikkeessä." JUN EH

^Kökkölaatuinen kuva, mutta olkoot.

Siinäpä ne. Kasvattaja-Päivi on ansiokkaasti toiminut esittäjänä kahdessa viimeisimmässä näyttelyssä. Mua ei ihan hirmuisesti nuo näyttelytouhut kiinnosta, keksin sille rahalle helposti fiksumpaakin käyttöä... Kun ei nuo koepaikatkaan ihan ilmaisia ole. Mutta onhan se kiva silloin tällöin käydä tarkistuttamassa, että vieläkö se näyttää bortsulta... :D

Tänään Lara kävi huvittelemassa ja harjoittelemassa kehäkäytöstä oman seuran mätsärissä. Tuloshan oli aivan yllättävä: sinisten 1. ja BIS-5 :D Hupaisaa tästä menestyksestä teki sen, että Janne oli esittämässä Laraa (!), kun itse huhkin kiireisenä kisojen työntekijäosastolla. Ensimmäinen kierros kehässä meni vähän niin ja näin, ja siitä johtuen sininen nauha. Mutta seuraavat kierrokset oli aivan loistavia, koira (ja esittäjä) liikkuivat hyvin, ja seisotuskin oli tosi nättiä. Ehkä pitäis jatkossakin keskittää kaikki näytelmätouhu mätsäreihin, kun osallistuminen on halpaa, turhaa stressiä ei ole ja palkinnot on paljon paremmat kuin oikeassa näyttelyssä :D

^Tämä kuva siis aivan tuore, ylpeänä mätsäripalkintojen kera :)

Kiireistä loma-aikaa...

Tunnustus: ollaan oltu tosi laiskoja viime aikoina. Tuntuu, että ennen kesää on kauheesti suunnitelmia, kaikkee pitäis ehtii tekemään ja treenaamaan. No sit kuitenkin kaikki menot vaikuttais olevan aina päällekkäin, ja jostain pitää karsia. Nooh, se mihin ollaan nyt panostettu, on aksa. Etenkin kepit ja kontaktit on nyt olleet työn alla. Jos tuosta sais ees kohtalaisen menijän jossain vaiheessa koulittua.

Tokossa ollaan taas palauteltu mieliin paikkista, kaukoja ja noutoja. Ollaan käyty jonkin verran eri paikoissa treenaamassa (ja leikkimässä). Ihan kiva yhteisen tekemisen meininki on ollut :) Palkkauksen kanssa on kyllä ollut taas vähän hakemista. Laralle kelpaa yleensä sekä lelu että nami, mutta täytyy vähän miettiä noita viretiloja eri liikkeissä ja katsoa, ettei tekniikka kärsi.

Esim. kaukoissa mulla oli jonkin aikaa takapalkka (nami), mutta Lara alkaa herkästi kärkkyä sitä, ja tekee vaihdot vinosti tai muuten "oudosti". Nooh, nyt sitten uusimpana kokeiluna olen tehnyt niin, että palkka on mun edessä alustalla, ja yksinkertaisesti kiellän Laraa tomerasti "ei vielä" tms. Toistaiseksi ainakin pikkukoiran nöyryys on pitänyt sen aika hyvin paikallaan vaihtoja tehdessä :D Välillä olen pitänyt samanaikaisesti myös takapalkkaa. Katsotaan nyt, miten tässä edistytään. Mutta ihan perus "namitusjumppaa" Lara kyllä vaatii edelleen etenkin m-i -osalta: istuminen tuppaa jäämään usein hieman vajaaksi.

Ohessa vähän videota todisteena siitä, ettei olla täysin lepäilty laakereillamme koko kesää.

Hehkutusta... :D

Täytyy nyt kunnolla iloita, kun aihetta on. En tiedä mitä ja milloin on tapahtunut, mutta mun ja Laran kemiat on vihdoin kohdanneet ja treenaaminen on tällä hetkellä aivan mahtavaa. Nyt siinä on ensimmäistä kertaa "sitä jotain"... yhdessä tekemisen meininkiä. <3 Oon tosi tyytyväinen tuohon pöhköön karvakorvaan, ja alkanut entistä enemmän arvostaa siinä niitä ominaisuuksia, jotka kieltämättä teki meidän alkutaipaleesta hieman haastavan. Työtä on tehty paljon. Nyt kun ollaan vähän paremmin opittu ymmärtämään toisiamme, niin hommat sujuu loistavasti.

Lara on kehittynyt myös aksassa tosi hyvin. Ennen kaikkea sille on annettu entistä enemmän tilaa tehdä ja hoksata itse, ja eron huomaa! Lelun ohella palkkana on käytetty paljon myös ruokaa, kun kuitenkin kelpuuttaa myös sen, ja ruokapalkalla mielentila on usein vastaanottavaisempi.

Saatiin viikonloppuna iloita koko seuran voimin, kun Pasi ja Wiu toivat sm-kullan Heinolaan. Vau!! Siinä nähdään, mihin päättäväisyydellä ja ahkeralla treenillä voi päästä. Ehkä Larakin vielä valloittaa ratoja ympäri Suomen... ;)

Mökillä joutsenpariskunta tuli moikkaamaan meitä saunanlämmityksen ajaksi. Lara oli vähän ihmeissään, eikä uskaltanut mennä kovin lähelle katsomaan tulijoita.