Kohti kevättä

Nyt on ollut taas niin lämpöset kelit, että ajatukset suuntautuu väkisin kevääseen ja kesän treenikuvioihin. Kivaa päästä sitten taas maastoon, odotan innolla! Sinnehän pääsis oikeastaan jo nyt, kun lunta ei juurikaan ole. Täytyy katsoa, jos kehiteltäis jonkinlaista maastotreeniä lähiaikoina, jos lumitilanne vaan sallii.

Sitä ennen pakerretaan siis vaan tottiksen parissa. Mun ajatuksena oli alunperin, että olis ehtinyt tämän talven aikana treenailla jopa ilmaisuja. Noutoa ollaan kyllä pikkuhiljaa rakenneltu, mutta sekin on vielä kovin kesken. Ei siis olla oltu kovinkaan aikaansaavia tällä saralla. Kaiken lisäks on nuo sateiset ja tylsät loskakelit... ei jotenkin nappaa ulkona treenaaminen.

Lara keksi tänään hallissa taas äänenkäytön ihanuuden. Semmoista tasaista pientä piippausta kuului vähän väliä. Räminäpurkkia vastaan on kehittynyt jo jonkin sortin immuniteetti, ja se alkaa olla hieman tehoton. Täytyypä taas pohtia tätä asiaa ja miettiä, millä ratkotaan ongelmaa seuraavaksi. Olen kyllä vielä toiveikas sen suhteen, että kun tuo uhmaikä menee ohi, niin minulta tuleva palaute toimii paremmin. Aika näyttää.

Lara tuli kentälle kuitenkin tosi hyvässä mielentilassa. Se tarjosi suorituspaikalle mentäessä seuraamista ja kontaktia koko ajan, vaikka en vaatinut siltä mitään erikoista. Olin itse asiassa varsin passiivinen ja eleetön. Olen aiemminkin huomannut, että usein oma passiivisuuteni motivoi koiraa yrittämään. Tuntuu, että Laraa motivoi tässä yllätyksellisyys eli se, että eleettömyyteni jälkeen voi milloin tahansa tulla superpalkka ja bileet (jonka se saikin, kun pääsimme suorituspaikalle ja Lara tuli oma-aloitteisesti perusasentoon). Tällaisia ne kisatilanteetkin itse asiassa ovat.

Tehtiin paikkistreeniä. Tämä oli oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun treenailtiin sitä häiriössä. Lara teki ensin yksin, ja kesti hyvin minun liikkumisen. Aikaa ei ollut kuin ehkä 15s, sen jälkeen liikuin hieman ympäriinsä ja muut tekivät häiriötä kentän laidalla. Lara keskittyi hyvin, pari kertaa vilkaisi äänien suuntaan, mutta ei osoittanut suurempaa kiinnostusta.

Tehtiin myös ns. kisanomainen paikkis, koirat rivissä. Avustaja seisoi Laran hihnan päällä, kun ei olla aiemmin tätä treeniä tehty. Olin aluksi parin metrin päässä. Lara ei välittänyt muista koirista ollenkaan, ja pysyi tosi hyvin. Tosin lonkalle se kellahti jossain välissä, ja laski pään välillä maahan. Kävin palkkailemassa tassujen väliin välillä, ja viimeiseksi kävelin kisanomaisesti kentän toiselle laidalle. Ei merkkiäkään siitä, että olisi halunnut perääni lähteä. Takaisin tullessa pikku-bc:lle olikin sitten mahdottoman hankalaa, kun ohjaajat kävelivät sen ohi viereisten koirien luokse. Lara vinkui hieman ja ryömi ihmisiä vastaan, mutta palasi ruotuun kun kielsin. Eipä malttanut sitten enää paikallaan maata, vaan nousi kun tulin sen luokse. Eli meille jatkossa mahdollisimman paljon ihmisten tekemää häiriötä, koiran takana seisomista, koiran ympäri liikkumista jne. Hyvä tietää jatkoa ajatellen.

Putkitreeniä ja nenän käyttöä höntsäillen... :)

Otettiin tänään työn alle hankalammat putkikulmat. Putki oli kaarella, ja lähdettiin tekemään putkeenmenoja kulmaa pikkuhiljaa vaikeuttaen. Saatiin heti muutama onnistuminen tosi vaikeastakin kulmasta. Otettiin sama putki myös osaksi rataa.

Toisena pätkänä oli hyppyjä ja putki, jotka oli asetettu ympyrän muotoon. Ajatuksena oli ohjata koiraa niin, että itse liikkuu mahdollisimman vähän. Lara osasi yllättävän hyvin, eikä tullut ohjaajan jalkoihin kuin muutaman kerran. Tässä kiinnitettiin huomiota palkkauksen suuntaan. Lara selvästi lukitsi seuraavan esteen jo edellistä suorittaessaan, ja eteni paikoitellen tosi sujuvasti. Siis jonkinlaista estehakuisuutta on jo kehittynyt, hyvä!

Viimeisenä kokeiltiin suoraa pätkää putki-hyppy-rengas-hyppy. Ohjaajakin sai juosta... :) Lara on kehittynyt renkaalla tosi varmaksi suorittajaksi, ja se hakee ja lukitsee renkaan hyvissä ajoin. Ohjaajan jalkoihin Lara hakeutui välillä hyppyjen kohdalla, mutta tässä kiinnitettiin huomiota selkeään käsiohjaukseen. Hyvällä ohjauksella Lara menikin paremmin. Se ohjaus vaan meinaa välillä unohtua, kun itse pitää pinkoa niin kovaa :)

Tässä yksi päivä metsälenkillä kokeilin huvikseni, hoksaako Lara hakea minulta pudonneen hanskan. Pudotin käsineen ja edettiin n. 15m, kun pysähdyttiin ja sanoin Laralle "mikä jäi" tms, ja näytin kädellä tulosuuntaan. Lara lähti heti etsimään osaksi nenällä, osaksi silmillä. Oli jo pimeää, eli ihan pelkästään katseen varassa se ei voinut työskennellä. Lara meni epäröimättä hanskan luo, nuuhki sitä ja jäi katsomaan minua. Kehuin kovasti, ja Lara otti hanskan suuhunsa ja lähti iloisena kirmailemaan ympäriinsä. Luovutuksessa on siis työstettävää... :D Mutta tosi kiva tietää nyt, että esineiden opetukselle on hyvät pohjat olemassa.

Tosin tiesin jo aiemmin, että Lara etsii nenällään esim. heittämäni kävyn tai kepin metsästä, ja se löytää sen joka kerta oikeastaan pomminvarmasti. Eikä muuten luovuta ennen kuin löytyy... ! Tosin kävyn löytyessä Lara lähtee saaliinsa kanssa kirmailemaan ja yleensä järsii sen palasiksi... :D Mutta osaapa ainakin nekkuaan käyttää. Hyvä tietää tunnarinkin opetusta ajatellen.

Koiran opiskelua

Maanantain tottiksessa tehtiin häiriötreeniä, eli perusasentoa ja kontaktia niin, että ympärillä teki neljä muuta koirakkoa samaan aikaan. Lara keskittyi mielettömän hyvin ja teki täysillä, olin tosi tyytyväinen. Viikoittaisen hallivuoron lisäksi ei olla tehty viime aikoina käytännössä mitään tokoiluja tai tottiksia. Tuntuu, että mulla on paljon tekemistä jo siinä, että opettelen ihan arkielämässä lukemaan Laraa. Se on nyt juoksujensa jälkeen muuttunut aika paljon... eikä siis varsinaisesti huonompaan suuntaan. Lähinnä mulla on opettelemista siinä, että miten lähden tuollaisen koiran kanssa työstämään asioita. Edellinen koira kun oli luonteeltaan varsin erityyppinen. No jos nyt koitan hieman avata tätä... :)

Täytyy tietysti muistaa, että Lara on vasta n. 11kk ja vielä kovin kesken. Kuitenkin, vastoin mun ennakko-odotuksia, Lara ei ole vielä tähän mennessä ollut missään tilanteissa juurikaan miellyttämishaluinen. Välillä tuntuu, että sille on muuten kaikki "ihan sama", kunhan se saa minulta ruuan ja pääsee ulos. Se ei muutenkaan turhia mielistele, ja kotiintuloseremoniakin on aina varsin maltillinen ("ai kiva, tulittekin jo").

Laraa ei tunnu yksinolo hetkauttavan pätkän vertaa. Yksinjäädessään se käpertyy omiin oloihinsa nukkumaan, korkeintaan vilkaisee, kun ovi menee kiinni. Laran on toistaiseksi pystynyt hyvin jättämään muillekin hoitoon, yöksikin. Ei tunnu turhia stressaavan siitä, että ei ole oman laumansa kanssa. Eräänä päivänä siskoni lähti Laran kanssa lenkille vanhempien pihasta, kun me jäimme vielä pihaan pakkaamaan autoa. Lara ei edes vilkaissut taakseen tyyliin "tuletteko tekin", vaan jolkotteli menemään erittäin tyytyväisen oloisena.

Kyllähän tuo meitä testailee. Viimeksi kun leikkasin siltä kynsiä, eli Lara pötkötti jalkojeni välissä kun istuin lattialla, se murahti, kun otin sakset käteeni. Se ei ole koskaan aiemmin erityisemmin vastustellut toimenpidettä tms, vaan tämä oli ihan selkeästi mielenosoitus. Sanoin takaisin melko tiukasti ja painoin Laran takaisin maahan, ja leikkasin kynnet normaaliin tapaan. Enää se ei kommentoinut mitään, ja harjailin sitten vielä mahakarvat ja Lara sai sietää käsittelyä puolisen tuntia. Tekee varmaan sille ihan hyvää...

Lenkillä Lara haastaa muita koiria, vaikka se käyttäytyykin näennäisesti hyvin, eikä pyri muiden luokse. Eli yleensä se ohittaa muut koirat mun takana kävellen, mutta häntä on pystyssä ja viimeisimpänä ilmiönä myös niskakarvat on aivan pörheenä. Sitten ihmetellään, että "miks toi mulle ärähti, kun olin tässä vaan muina miehinä päiväkävelyllä". Vähän semmoista epävarmaa uhittelua.

Lara kuitenkin uskoo suullisen palautteen hyvin. Eli yleensä riittää, kun sille vaan sanoo, ja se jättää asian sikseen. Ulkonakin Laraa voi mukavasti pitää vapaana, koska se kyllä uskoo/tulee luokse, kun sitä käskee "asenteella". Siltä musta tosiaan tuntuu: Laraa ei voi "pyytää" tekemään, vaan siltä pitää vaatia. Edellinen koira seisoi vaikka päällään jo puolesta sanasta. No ei sentään ihan... :)

Laran käytöstä onkin rauhoittanut ja tasoittanut tosi paljon se, että se ei nykyään saa oikeastaan mitään ilmaiseksi. Kasvattajalta saatua johtajuusmatskua on selailtu paljon, ja nykyään me noudatetaan noita ohjeita melko tarkalleen. Ei meidän tilanne siis missään nimessä mitenkään "huono" ole, ja pääosin Lara on ns. huomaamaton ja käyttäytyy mahtavasti, ja treenit sujuu oikein hyvin. Laran aavistuksen dominantimpi luonne vaan tulee välillä esille sellaisissa paikoissa, jotka ovat mulle yllättäviä. Mulla on hieman sulattelemista siinä, että harrastuskaverina on älykäs, tilannetajuinen ja itselleen työskentelevä koira. Kohtalaisen kovaksikin tuota voisi tähänastisten kokemuksien perusteella sanoa. Toki jollekin esim. malikkaan tottuneelle Lara olisi varmasti lälly ja herkkis, aiempi kokemuspohja vaikuttaa tässä jonkin verran.

Mutta onhan se mahtava. Se hoksaa asiat nopeasti, ja naksuttelu sopii Laralle hyvin. Se on tosi sinnikäs työskentelemään, eikä luovuta, kunhan palkka on hyvä. Se tekee täysillä, silloin kun tehdään, ja osaa toisaalta rentoutua todella hyvin erilaisissa paikoissa (hallissa rentoutumista on harjoiteltu ja se on alkanut tuottaa tulosta). Lelupalkkaus toimii Laralla. Se on rohkea, eikä välitä äänistä, autoista, laitteista, erilaisista paikoista tai ihmisistä (jossain vaiheessa oli pientä arkailua vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se on nyt tasoittunut).

Ennenkaikkea siis tosi vaivaton kaveri arjessa, ja kyllä me vielä treenailun osaltakin pitkälle päästään kunhan opin mukauttamaan omaa toimintaani koiralle sopivaksi :)

Aksantäyteinen viikonloppu

Kerrattiin perjantain treeneissä rengasta, pituutta ja pussia. Etenkin pussin sujuminen oli melkoisen yllättävää, koska umpipussia ei olla ihan hirmuisesti treenattu. Lara teki sitä kuitenkin tosi reippaasti ja tarjosi sitä mielellään. Esteosaaminen on mennyt aika lyhyessä ajassa nopeasti eteenpäin, tosin onhan tehtävää vielä etenkin keppien ja kontaktien osalta hirmuisesti.

Lauantaina meitä oli kouluttamassa Outi Koski. Päästiin tehokkaasti käsiksi yhteen suurimpaan pulmaan, nimittäin Laran tapaan hakeutua kovassa vauhdissa ohjaajan jalkoihin, ja tällöin ohjaus (ja kaikki muukin) yleensä unohtuu. Outin mukaan tämä onkin paimenilla melko yleistä. Tehtiin pieni harjoite: Ohjaaja juoksi Larasta poispäin lelun kanssa, pudotti lelun matkalla Laran nähden ja Outi päästi Laran irti. Lara ei vilkaissutkaan leluun, vaan juoksi suoraan ohjaajan luokse. Tätä aletaan nyt työstää siten, että vastaavanlaisilla harjoituksilla opetetaan koira kiinnittämään huomio leluun. Eli kun koira juoksee lelusta ohi, sanotaan "hups" tms. ja kannustetaan koira hakemaan lelu. Tästä palkaksi leikkiä lelulla. Kun tämä sujuu, samaa harjoitetta siirretään esteille. Tavoitteena on, että koira alkaa seurata paremmin ohjausta myös kovassa vauhdissa, että lelua voidaan jatkossa käyttää sujuvasti palkkana ja että saadaan parannettua koiran irtoamista.

Laran laajoihin takaakiertokaarroksiin saatiin neuvoksi laittaa palkka aina siivekkeen taakse, jotta koiran on pakko kääntyä tiukasti. Vaihtoehtoisesti avustaja voi heittää palkan siivekkeiden välistä. Näitä pitää muistaa treenata molempikätisesti.

Tosi kiva ja antoisa koulutuspäivä, Lara sai omantasoistaan treeniä ja ohjaaja sai vinkkejä mieltä askarruttaviin asioihin :)

Ruututreeniä hallissa

Tehtiin ruutua ekan kerran hallissa. Meidän edellisistä ruututreeneistä onkin jo aikaa, mutta tänään vähän muisteltiin, että mitäs ne tötteröt ja nauhat oikeen tarkoittavatkaan.

Tehtiin namialustalle menoja pari kertaa. Laitoin alustan aika keskelle ruutua. Ensimmäisellä kerralla Lara ei varmaan täysin paikallistanut namialustaa, koska se nuuhkaisi ja tsekkaili ympärilleen jo ennen ruutua. Lähetys oli ehkä turhan läheltä. Toisella kerralla otettiin enemmän etäisyyttä, ja Lara pystyi jo siinä vaiheessa hahmottamaan paremmin koko ruudun. Kuiskasin sille ennen varsinaista lähetystä pari kertaa "ruutu", ja annoin sen hakea ruutua katseellaan. Alustalle menot sujuivatkin sitten jo mallikkaasti.

Tehtiin pari kertaa myös tyhjän namialustan kanssa, eli Lara meni namialustalle, huomasi että siinä ei ole mitään ja jäi katsomaan minua -> palkka ruutuun. Tässä olen aina käyttänyt naksua. Periaatteessa voitaisiin jatkossa jo pysyäkin tässä target-treenissä ja alkaa myöhemmin häivyttämään alustaa pois, Lara on kuitenkin tajunnut tuon idean. Olen toistaiseksi halunnut vaan saada vauhdikkaita menoja ruutuun ja luoda mielikuvaa siellä odottavasta palkasta, täytyy nyt pähkäillä miten jatkossa tehdään. Toki välillä koiran pitää silti saada suora palkka ruudusta.

Oho, joko se tekee rataa...

Tänään aksassa kokeiltiin jo vähän pidempää rataa erilaisine ohjauskuvioineen. Rata oli mutkitteleva, ja sisälsi hyppyjä ja putkia. Lara ja kartturi pääsivät treenailemaan valssia ja pakkovalssia.

Suurimmaksi kompastuskiveksi muodostui ensimmäinen putki. Radan alussa hyppy, hyppy ja putken pää olivat suorassa linjassa, mutta putken toinen pää näkyi myös suoraan lähtöpaikalle. Jostain syystä tuo toinen pää imi tosi vahvasti. Tuntuu, että Laralle voi jäädä jokin toiminto vahvasti "päälle", ja esimerkiksi tuota väärää putken päätä se tarjosi sinnikkäästi kaikista kikoista ja eri ohjaustyyleistä huolimatta. Muutettiin koiran lähetyspaikkaa niin, että toinen putken pää ei ollut niin houkuttelevasti tarjolla, ja näin saatiin pari onnistumista. Mutta taas samaan paikkaan palatessa... sama pulma. Hmmh. Lara ei välttämättä edes katsonut ohjausta, vaan se lukitsi väärän putkenpään jo istuessaan.

Toisaalta on tietysti hyvä, että Lara irtoaa putkeen kivasti, mutta jotenkin pitäisi tasapainottaa tilannetta. Voipi olla, että Laraa on palkattu turhan usein juuri putkien jälkeen, ja sen takia se menee mielummin suoraan putkeen, kuin suorittaa muita esteitä "ohjaajan iloksi". Palkan eteenhän Lara aina työskentelee, eikä miellyttämishalua ole ainakaan vielä ilmennyt juuri nimeksikään.

Mietitään nyt jatkossa vähän tuota palkkausta ja palkataan enemmän eri esteillä. Viime treeneissä tehdyt irtoamisharjoitukset on hyviä, näitä lisää hypyillä ja häiriöksi lisätään putkenpäitä. Vahvistellaan esteiden nimiä erottelutreenillä. Välillä palkan antaminen ihan kädestäkin voisi olla hyvä, ohjaaja saisi Laran silmissä enemmän merkitystä. Paljon olisi tehtävää, mutta onhan tuota aikaa... :)

Sitä sun tätä

Perjantain aksavuorolla tehtiin taas irtoamis/eteenlähetystreeniä, hypyillä ja muurilla. Namialusta oli apuna muurin takana, ja Lara paineli menemään ihan mukavaa tahtia. Lelupalkkakin toimi. Muutamien toistojen jälkeen rataa jatkettiin putkella, ja tässä vaiheessa putki imi turhan voimakkaasti -> Lara ei malttanut suorittaa muuria, vaan kääntyi sitä edeltävältä hypyltä suoraan putkelle. Tätä sitten hinkattiin ja palkkailtiin taas muurin taakse. Saatiin loppuun jopa onnistuminenkin.

Sattumoisin maanantain tottiksessa oli samantapainen treeni, tehtiin nimittäin hyppytekniikkaa 6 hypyn sarjalla. Tässä ei ollut ihmeitä.

Tutustuttiin samalla myös pk-hyppyyn, joka viritettiin n. 15 cm korkeaksi ja Lara sai suorittaa sen pari kertaa osana muuta harjoitusta. Lara näki, kun namialusta laitettiin umpiesteen taakse ja päästin sen hyppyjen takaa irti. Se paineli vauhdilla umpiesteelle asti ja meinasi ensin kiertää sen, mutta ilmeisesti näki namialustan esteen yli ja päättikin hypätä. Toisella kerralla se menikin jo kuin vanha tekijä.

Olen tosi tyytyväinen Laran hallikäytökseen. Lara on nyt ollut osittain näkösuojassa, josta se näkee muita ihmisiä ja koiria, mutta ei ihan suoraan kentälle. Siellä se odottelee pääosin hiljaa, muutama piipitys saattaa silloin tällöin kuulua. Maanantain tottisvuoro oli kaikenkaikkiaan jotenkin levoton, ja suunnilleen kaikkien koirat pitivät jotain meteliä jossain vaiheessa. Lara ei kuitenkaan provosoidu muiden ääntelystä, vaan odotteli ihan kivasti. Tuntuu, että Laran rauhoittumisen myötä se keskittyy paljon paremmin itse tekemiseen, ja se on jotenkin keskittyneempi ja säpäkämpi, kun haen sen hommiin. Noh, toivotaan nyt että sama linja jatkuu, ja purkkia ei tosiaan tarvitsisi enää kauheasti heitellä.