Sitä ennen pakerretaan siis vaan tottiksen parissa. Mun ajatuksena oli alunperin, että olis ehtinyt tämän talven aikana treenailla jopa ilmaisuja. Noutoa ollaan kyllä pikkuhiljaa rakenneltu, mutta sekin on vielä kovin kesken. Ei siis olla oltu kovinkaan aikaansaavia tällä saralla. Kaiken lisäks on nuo sateiset ja tylsät loskakelit... ei jotenkin nappaa ulkona treenaaminen.
Lara keksi tänään hallissa taas äänenkäytön ihanuuden. Semmoista tasaista pientä piippausta kuului vähän väliä. Räminäpurkkia vastaan on kehittynyt jo jonkin sortin immuniteetti, ja se alkaa olla hieman tehoton. Täytyypä taas pohtia tätä asiaa ja miettiä, millä ratkotaan ongelmaa seuraavaksi. Olen kyllä vielä toiveikas sen suhteen, että kun tuo uhmaikä menee ohi, niin minulta tuleva palaute toimii paremmin. Aika näyttää.
Lara tuli kentälle kuitenkin tosi hyvässä mielentilassa. Se tarjosi suorituspaikalle mentäessä seuraamista ja kontaktia koko ajan, vaikka en vaatinut siltä mitään erikoista. Olin itse asiassa varsin passiivinen ja eleetön. Olen aiemminkin huomannut, että usein oma passiivisuuteni motivoi koiraa yrittämään. Tuntuu, että Laraa motivoi tässä yllätyksellisyys eli se, että eleettömyyteni jälkeen voi milloin tahansa tulla superpalkka ja bileet (jonka se saikin, kun pääsimme suorituspaikalle ja Lara tuli oma-aloitteisesti perusasentoon). Tällaisia ne kisatilanteetkin itse asiassa ovat.
Tehtiin paikkistreeniä. Tämä oli oikeastaan ensimmäisiä kertoja, kun treenailtiin sitä häiriössä. Lara teki ensin yksin, ja kesti hyvin minun liikkumisen. Aikaa ei ollut kuin ehkä 15s, sen jälkeen liikuin hieman ympäriinsä ja muut tekivät häiriötä kentän laidalla. Lara keskittyi hyvin, pari kertaa vilkaisi äänien suuntaan, mutta ei osoittanut suurempaa kiinnostusta.
Tehtiin myös ns. kisanomainen paikkis, koirat rivissä. Avustaja seisoi Laran hihnan päällä, kun ei olla aiemmin tätä treeniä tehty. Olin aluksi parin metrin päässä. Lara ei välittänyt muista koirista ollenkaan, ja pysyi tosi hyvin. Tosin lonkalle se kellahti jossain välissä, ja laski pään välillä maahan. Kävin palkkailemassa tassujen väliin välillä, ja viimeiseksi kävelin kisanomaisesti kentän toiselle laidalle. Ei merkkiäkään siitä, että olisi halunnut perääni lähteä. Takaisin tullessa pikku-bc:lle olikin sitten mahdottoman hankalaa, kun ohjaajat kävelivät sen ohi viereisten koirien luokse. Lara vinkui hieman ja ryömi ihmisiä vastaan, mutta palasi ruotuun kun kielsin. Eipä malttanut sitten enää paikallaan maata, vaan nousi kun tulin sen luokse. Eli meille jatkossa mahdollisimman paljon ihmisten tekemää häiriötä, koiran takana seisomista, koiran ympäri liikkumista jne. Hyvä tietää jatkoa ajatellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti