Maanantain tottiksessa tehtiin häiriötreeniä, eli perusasentoa ja kontaktia niin, että ympärillä teki neljä muuta koirakkoa samaan aikaan. Lara keskittyi mielettömän hyvin ja teki täysillä, olin tosi tyytyväinen. Viikoittaisen hallivuoron lisäksi ei olla tehty viime aikoina käytännössä mitään tokoiluja tai tottiksia. Tuntuu, että mulla on paljon tekemistä jo siinä, että opettelen ihan arkielämässä lukemaan Laraa. Se on nyt juoksujensa jälkeen muuttunut aika paljon... eikä siis varsinaisesti huonompaan suuntaan. Lähinnä mulla on opettelemista siinä, että miten lähden tuollaisen koiran kanssa työstämään asioita. Edellinen koira kun oli luonteeltaan varsin erityyppinen. No jos nyt koitan hieman avata tätä... :)
Täytyy tietysti muistaa, että Lara on vasta n. 11kk ja vielä kovin kesken. Kuitenkin, vastoin mun ennakko-odotuksia, Lara ei ole vielä tähän mennessä ollut missään tilanteissa juurikaan miellyttämishaluinen. Välillä tuntuu, että sille on muuten kaikki "ihan sama", kunhan se saa minulta ruuan ja pääsee ulos. Se ei muutenkaan turhia mielistele, ja kotiintuloseremoniakin on aina varsin maltillinen ("ai kiva, tulittekin jo").
Laraa ei tunnu yksinolo hetkauttavan pätkän vertaa. Yksinjäädessään se käpertyy omiin oloihinsa nukkumaan, korkeintaan vilkaisee, kun ovi menee kiinni. Laran on toistaiseksi pystynyt hyvin jättämään muillekin hoitoon, yöksikin. Ei tunnu turhia stressaavan siitä, että ei ole oman laumansa kanssa. Eräänä päivänä siskoni lähti Laran kanssa lenkille vanhempien pihasta, kun me jäimme vielä pihaan pakkaamaan autoa. Lara ei edes vilkaissut taakseen tyyliin "tuletteko tekin", vaan jolkotteli menemään erittäin tyytyväisen oloisena.
Kyllähän tuo meitä testailee. Viimeksi kun leikkasin siltä kynsiä, eli Lara pötkötti jalkojeni välissä kun istuin lattialla, se murahti, kun otin sakset käteeni. Se ei ole koskaan aiemmin erityisemmin vastustellut toimenpidettä tms, vaan tämä oli ihan selkeästi mielenosoitus. Sanoin takaisin melko tiukasti ja painoin Laran takaisin maahan, ja leikkasin kynnet normaaliin tapaan. Enää se ei kommentoinut mitään, ja harjailin sitten vielä mahakarvat ja Lara sai sietää käsittelyä puolisen tuntia. Tekee varmaan sille ihan hyvää...
Lenkillä Lara haastaa muita koiria, vaikka se käyttäytyykin näennäisesti hyvin, eikä pyri muiden luokse. Eli yleensä se ohittaa muut koirat mun takana kävellen, mutta häntä on pystyssä ja viimeisimpänä ilmiönä myös niskakarvat on aivan pörheenä. Sitten ihmetellään, että "miks toi mulle ärähti, kun olin tässä vaan muina miehinä päiväkävelyllä". Vähän semmoista epävarmaa uhittelua.
Lara kuitenkin uskoo suullisen palautteen hyvin. Eli yleensä riittää, kun sille vaan sanoo, ja se jättää asian sikseen. Ulkonakin Laraa voi mukavasti pitää vapaana, koska se kyllä uskoo/tulee luokse, kun sitä käskee "asenteella". Siltä musta tosiaan tuntuu: Laraa ei voi "pyytää" tekemään, vaan siltä pitää vaatia. Edellinen koira seisoi vaikka päällään jo puolesta sanasta. No ei sentään ihan... :)
Laran käytöstä onkin rauhoittanut ja tasoittanut tosi paljon se, että se ei nykyään saa oikeastaan mitään ilmaiseksi. Kasvattajalta saatua johtajuusmatskua on selailtu paljon, ja nykyään me noudatetaan noita ohjeita melko tarkalleen. Ei meidän tilanne siis missään nimessä mitenkään "huono" ole, ja pääosin Lara on ns. huomaamaton ja käyttäytyy mahtavasti, ja treenit sujuu oikein hyvin. Laran aavistuksen dominantimpi luonne vaan tulee välillä esille sellaisissa paikoissa, jotka ovat mulle yllättäviä. Mulla on hieman sulattelemista siinä, että harrastuskaverina on älykäs, tilannetajuinen ja itselleen työskentelevä koira. Kohtalaisen kovaksikin tuota voisi tähänastisten kokemuksien perusteella sanoa. Toki jollekin esim. malikkaan tottuneelle Lara olisi varmasti lälly ja herkkis, aiempi kokemuspohja vaikuttaa tässä jonkin verran.
Mutta onhan se mahtava. Se hoksaa asiat nopeasti, ja naksuttelu sopii Laralle hyvin. Se on tosi sinnikäs työskentelemään, eikä luovuta, kunhan palkka on hyvä. Se tekee täysillä, silloin kun tehdään, ja osaa toisaalta rentoutua todella hyvin erilaisissa paikoissa (hallissa rentoutumista on harjoiteltu ja se on alkanut tuottaa tulosta). Lelupalkkaus toimii Laralla. Se on rohkea, eikä välitä äänistä, autoista, laitteista, erilaisista paikoista tai ihmisistä (jossain vaiheessa oli pientä arkailua vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se on nyt tasoittunut).
Ennenkaikkea siis tosi vaivaton kaveri arjessa, ja kyllä me vielä treenailun osaltakin pitkälle päästään kunhan opin mukauttamaan omaa toimintaani koiralle sopivaksi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti