Larasta on juoksujen jälkeen tullut varautuneempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tämä näkyy lähinnä silloin, kun vieras ihminen katsoo Laraa tai kumartuu sitä kohti. Lara on yleensä kyllä kiinnostunut ihmisestä, mutta viime hetkellä päättääkin, että ei menekään lähemmäs. Se yleensä vetäytyy hetkeksi syrjemmälle tarkkailemaan tilannetta, ja käy omaan tahtiinsa sitten nuuhkaisemassa tulijaa. Jos vieras ei huomioi Laraa mitenkään, Lara menee rohkeammin haistelemaan ja saattaa kerjätä rapsutuksiakin. Tästä on juteltu kasvattajan kanssa, ja todettu että eihän bc:n tarvitsekaan olla mikään syliintunkija, ja pidättyväisyys on tiettyyn rajaan asti ihan ok. Voipi olla, että tilanne myös tasoittuu kun juoksut ovat kunnolla ohi ja ikää tulee lisää. Tätyy nyt vaan katsoa, miten Lara tuosta kehittyy ja samalla turvata positiiviset kokemukset erilaisista ihmisistä.
Nooh. Päädyttiin tänään tekemään luoksepäästävyystreeniä niin, että Lara oli minulla perusasennossa ja kontaktissa, kun muut tulivat vuorollaan häiriköimään meitä. Kaikki häiriköt olivat Laralle tuttuja, lähinnä hakumetsästä, ja Lara rakastaa näitä tyyppejä aika paljon... Siinäpä oli sitten kylliksi haastetta alkuun, ja ajattelin jo, että meidän treenimäärään nähden taitaa olla pienelle turhan vaikee paikka. Mutta kun edettiin pikkuhiljaa, niin päästiin siihen asti, että Lara piti kontaktin hyvin minussa (ja nakeissa), kun häirikkö oli vieressä kyykyssä ja käsitteli Laraa. Tässä huomasin, että Lara kesti mukavasti senkin, että kielsin sitä häirikköä päin menemisestä/hosumisesta. Kieltäminen näytti selkeästi helpottavan sitä huomaamaan, mikä tässä harjoituksessa on ok ja mikä ei, ja sai Laran yrittämään kovemmin. Hyvästä kontaktista ja nätistä käytöksestä tuli sitten toki nakkia naamaan. Vähän ajattelin, että jatketaan ensi viikon treeneissä tällä samalla linjalla, kun Lara tuntui loppua kohden selvästi hoksaavan tuon jutun idean. Niin muistutellaan ensi viikolla tätä hommaa mieleen. Ensi viikolla toisena teemana on nouto.
Laran rauhoittuminen oli tänään jotain ihan katastrofaalista. Se haukkui ja paljon. En sitten tiedä, miten oma mielentilani vaikutti asiaan, koska pinna paloi mullakin melkoisen herkästi. Se on nyt varmaan tuota ikää, että se kokeilee, mitä kaikkea sitä voikaan tehdä. Haukkuminen oli just sellaista raivostuttavaa uhoamista. Laitoin Laran loppuajaksi odottelemaan niin, ettei se nähnyt suoraan kentälle, ja sitten se olikin hiljaa (keskittyi varmaan kuuntelemaan). Mutta tämä nyt oli vaan väliaikaisratkaisu. Pitää alkaa taas työstää tuota rauhoittumista toden teolla. Huhhuijjaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti