Tottelemista hyvillä mielin

Tänään päätin, että otetaan vähän eri asenne treeneihin kun mitä viime viikolla oli. Minulle tuo Laran odottelu ja rauhoittuminen (eli piippailu ja yleinen mesoaminen) on jo muutamassa viikossa ehtinyt muodostua jonkin sortin möröksi, jota stressaan ja mietin etukäteen. Yritin parhaani mukaan olla tänään jonkin sortin zen-mielentilassa, koska olen huomannut, että mun hermostuminen hermostuttaa Laraa aika paljon, ja sitten mistään ei tule mitään.

Laran kentän laidalla haukkumiseen ei tehoa minkäänlainen palaute minulta. Se hiljenee kyllä, jos sen haukkuessa käännyn sitä kohti tai menen torumaan sitä - se saa silloin mitä haluaakin, eli huomion itselleen. Toruminen toimii vain hetkellisesti, ja mökä alkaa uudelleen, kun jätän Laran yksin. En ollut vielä ennen tätä päivää keksinyt, millä linjalla lähden tuota käytöstä muokkaamaan, ja ensiapuna Lara on ollut näkösuojassa niin, ettei se näe kentälle tai minua. Silloin se on ollut kutakuinkin hiljaa.

Tai siis oli ennen tätä päivää. Tänään se aloitti itsekseen sellaisen fanfaarin, että minun piti ihan tarkistaa, tuleeko haukku Larasta. Pohdittiin tilannetta treenikaverien kanssa, ja esille nousi idea avainnipun tms. yllätyksen heittämisestä. Minullakin on joskus käynyt sama mielessä, mutta olen jotenkin ajatellut, että bc vähintäänkin traumatisoituu sellaisesta ylläristä. Onneksi kokeneita ihmisiä oli valaisemassa asiaa, ja lähdettiin kokeilemaan. Saatavilla oli rukkanen, joka nakattiin piilosta Laran eteen, kun se haukkui. Noinkin "vaisun" efektin vaikutus oli huomattavan tehokas - Lara oli tämän jälkeen hiljaa pitkän aikaa, ja kävin välillä palkkailemassa sitä hyvästä käytöksestä. Lara alkoi jonkin ajan kuluttua hieman kitistä, ja tässä kohtaa hyödynnettiin avaimia. Avain-yllärin jälkeen Lara oli loppuajan käytännössä suu supussa, vaikka kävin välillä Laran luona eli yksinjäämisiä tuli tosi monta kertaa. Siis aivan mieletön muutos, välillä täytyi ihan tarkistaa, oliko koira vielä hengissä. Aivan rauhassa se siellä pötkötteli paikallaan... :) Katsotaan, millä fiiliksillä Lara on perjantain aksatreeneissä.

Rauhallisen odottelun vaikutus näkyi minusta heti itse treenissäkin. Lara oli tosi säpäkkänä tarjoamassa minulle eri asioita, kun hain sen tekemään toista settiä. Se haki kontaktia koko ajan, ja luoksepäästävyystreenissä se malttoi istua harjoittelumäärään nähden tosi hyvin.

Ensimmäisessä setissä tehtiin noutoa, siis siten, miten Lara tässä vaiheessa osaa. Käytännössä tehtiin kapulan nosteluita. Hyvää on ainakin sen ote, se ei pureskele, ja pitää rauhallisesti kunnes palkka tulee. Jatkossa voin olla vielä tarkempi hyvästä otteesta - jos se on huono, niin höpöhöpö ja kokonaan uusi yritys. Lara kyllä kestää sen. Olen muutenkin tosi iloinen tuon koiran sinnikkyydestä, se ei lannistu epäonnistumisesta, vaan yrittää kovemmin uudestaan.

Yleisesti pitää jatkossa kiinnittää huomiota siihen, että maltan paloitella noudon tarpeeksi pieniin osiin ja treenata niitä erikseen. Voin liittää pitotreeniin erilaisia juttuja, kuten maahanmenoa, pyörimistä jne., ettei pitotreeni menisi aina saman kaavan mukaan. Vauhtia haettaessa voin vähän hetsata Laraa, heittää kapulan pannasta kiinni pitäen ja päästää Laran hakemaan liikkuvaa esinettä. Luovutusasennossa tärkeintä on nyt ensin opetella hyvä luoksetulo ja eteen istuminen, asento on siinä mielestäni vielä aika huono.

Tänään huomasin, että Lara oli aluksi vähän epävarma kapulaan tarttumisesta, mutta kun vire nousi, niin sen tekeminen parani, ja se sai toistojen myötä ehkä lisää itseluottamusta. Jatkossakin noutotreenissä pieni vireen nosto aluksi ei olisi varmaan pahitteeksi. Mutta eipä me kyllä ollakaan viime aikoina juuri noutoa treenailtu, ja Lara teki kaikenkaikkiaan ihan tasonsa mukaisen treenin. :)